Unitarinoita

Marja Ylösmäki, Helsingin uniyhdistyksen pj. 1.1.2020 lähtien.

Olen nukkunut huonosti koko syksyn. Ohjaan kerran kuussa vertaisryhmää Kampin palvelukeskuksessa, jolloin pitäisi esiintyä uniongelmansa selättäneenä hyvinnukkujana. Tulee vähän sellainen pukki kaalimaan vartijana –olo. Toisaalta vertaistuki on sitä, että annetaan tukea ja saadaan tukea, ja minä olen ollut tämän syksyn siellä saamapuolella.

Paremman unen kaudella sitä erehtyy kuvittelemaan, että on päässyt kokonaan eroon unettomuudestaan, kunnes jonain yönä putoaa taas siihen syvään mustaan kuoppaan, jonka kaikki unettomat ja unihäiriöiset hyvin tuntevat. Yön pimeinä tunteina, kun olet kokeillut kaikki CBT-keinot ja vähän muitakin, alkaa olla vähän nujerrettu olo eikä pään sisällä tunnu olevan kuin pumpulia.

Sitten tulee vihdoin se yö, jolloin nukkuu yhtäjaksoisesti viitisen tuntia. Ajatelkaa nyt: viisi tuntia häiriintymätöntä unta. Uneton on pelastattu! Päivä valkenee, aurinko paistaa, vaikka olisi tuhruisen harmaa loppuvuoden sää. Olen tullut siihen tulokseen, että unettomuus sopii huonosti pessimisteille, tai ainakin optimisti kestää sen paremmin. Myös huono muisti on unettomalle erinomainen ominaisuus. Unohduksen lumet satavat unettomien öitteni ja viikkojeni ylle sillä hetkellä, kun saan nukuttua ensimmäisen kunnon yön.

Parasympaattinen hermostoni taitaa olla talvihorroksessa, ja sympaattinen hermostoni rehvastelee itsevaltiaana, jolle on vaikea panna vastaan. Olen herkästi innostuva tyyppi ja alan käydä helposti ylikierroksilla, jos on paljon kivaa tekemistä, matkoja tai muuta mukavaa. Jos unirytmi menee vähänkään sekaisin, seuraava yö menee pipariksi – muulloinkin kun joulunaikaan.

Jaksan aina kertoa vertaisryhmässä, että rentoutus ja meditaatio (mitä se sitten itse kullekin onkaan, ei väliä) auttaa ja sitä kannattaa tehdä vaikka päivittäin. Se on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty silloin, kun on sitä kivaa tekemistä. Puhun positiivisesta stressistä tai ylivirittyneisyydestä, niin kai asiantuntijatkin. Positiivinen stressi on hyvä asia, koska se lisää tyytyväisyyttä ja merkityksellisyyttä elämään, mutta unen kannalta siitä voi tulla ongelma. Enkö saisi enää innostua? Pitäisikö minun ruveta suhtautumaan kivoihin asioihin välinpitämättömästi? Olla lähtemättä matkoille tai tapahtumiin?

Olen ehdoton lääkkeettömien hoitojen kannattaja ja tuon sen selvästi esille myös vertaisryhmässä. Kaikki kuitenkin tietävät, että unettomille tulee välillä kausia – niin kuin minulla tällä hetkellä – jolloin on pakko turvautua lääkkeisiin, kun ei muuten jaksa. Olen kuitenkin varma, että tämäkin kausi on tilapäinen häiriö, josta pääsen ulos. Unettomuus tulee ja menee, joskus vähän rajumpana, joskus vähän lauhkeampana, mutta sen tärkein ominaisuus – onneksi – on se, että se vaihtelee. Unettomuus kurkistelee välillä nurkan takaa, härnää minua, ja jos en ole valmistautunut, se iskee heikolla hetkelläni.

Unettomuuden hoitoon on kuitenkin paljon keinoja, ja ihan kotikonstejakin kannattaa kokeilla. Ne pitää vain tehdä, ja niille pitää varata aikaa. En tee sitä itsekään välillä, vaikka tässä neuvon, mutta kannattaa ehdottomasti satsata itseensä ja uneensa.

Blogisti Eeva Kolu on kirjoittanut 21.1.2019 päivityksen, jossa hän kertoo, miten aktivoida parasympaattista hermostoa.

Jos tämä pieni juttuni herätti ajatuksia, minulle voi kirjoittaa sähköpostiin: marja.ylosmaki(at)gmail.com.

 

Hyvää vuodenvaihdetta!

Marja Ylösmäki
Helsingin uniyhdistyksen pj. 1.1.2020 lähtien

Julkaistu: 10.12.2019

Jaa tämä sivu