Unitarinoita

Johanna Kivinen, Unettomat ry jäsen, sisällöntuottaja, freelancer-yrittäjä / Kuva: Julia Jahkola

Tiedän, miltä tuntuu katsoa yöllä ikkunasta ulos ja luulla olevansa ainoa, joka valvoo. Tiedän, miltä tuntuu olla toisen ihmisen unelle kateellinen. Tiedän, miltä tuntuu ajatella, että huomenna on taas edessä yksi päivä, kun väsyttää ja alitan rimaa.

Öisin mieleni valtasi lehtiartikkelien vaatimukset siitä, miten pitäisi nukkua enemmän ja paremmin, vähintään kahdeksan tuntia yössä. Mitä syvemmälle uniongelmani syvenivät, sitä enemmän mielessäni pyörivät artikkelien vaatimukset hyvälle nukkumiselle. Mielessäni pyöri myös kaikki se, mitä en pystynyt enää tekemään, koska olin niin väsynyt. Aloin jo päivisin murehtimaan seuraavan yön unta, nukkuisinkohan enää koskaan, olisinko enää koskaan elinvoimainen ja pirteä?

Työterveydestä lähdin kädessäni resepti sen sijaan, että olisin esimerkiksi saanut Uniliiton esitteen, tai minulta olisi edes kysytty, mitä minulle kuuluu. Samaan aikaan työuupumus koputteli ovella ja töissä meni todella lujaa, enkä ehkä muutenkaan viettänyt noina vuosina elämäni seesteisimpiä ja armollisimpia aikoja.

Reseptistä alkoivat uudet pelot. Mitä jos jään lääkekoukkuun, mitä tämä lääke tekee mielelleni. Lopulta en enää tiennyt mikä oli pahinta, lääkkeen tuomat painajaiset, huono olo ja aivosumu, vai valvominen ja väsymys. Olin täynnä pelkoja ja ”mitä jos” -kysymyksiä. Myös häpeä astui kuvaan, kun enää suoriutunut kuten ennen, elämä muuttui selviytymiseksi. Öisin oli aikaa vatvoa kaikkea tätä. Lääkkeiden ei tulisi olla ainoa ratkaisu, se on vähän sama asia kuin hammassärkyyn määrättäisiin kipulääkkeitä ilman, että hammasta edes katsotaan, tai reikää paikataan. Puhumattakaan sitä, että ohjattaisiin eteenpäin hammaslääketieteen puolelle.

Eräänä unettomana yönä löysin Leeni Peltosen tarinan, kirjan, sekä Facebook-ryhmän. Vertaistuki tuli tarpeeseen, en ollutkaan ainoa, joka valvoo. Ymmärsin, että en ehkä olekaan epänormaali ja viallinen. Ensimmäistä kertaa joku ymmärsi, mitä käyn läpi. Tulin näkyväksi ja Leenin tarina normalisoi kokemustani.

Tärkeä hetki univaikeuksieni kanssa oli myös pääsy yksityisen lääkärin (joka sattui olemaan myös unilääkäri) lähetteellä unitutkimuksiin. Pääsin tutkimuksiin kuitenkin vasta vuosien jälkeen, kun fyysinen terveyteni oli jo alkanut ottamaan kunnolla osumaa mm. infektiokierteen muodossa. Huonon nukkumisen seuralaiseksi liittyivät myös ikävät hermosäryt öisin. Unitutkimuksen myötä oli helpottavaa ymmärtää omaa nukkumista ja esimerkiksi autonomisen hermoston toimintaa, sekä mahdollisuuksiani vaikuttaa hermostoon ja palautumiseen. Samaan aikaan löysin Taina Laanen Unen lahjoja -kirjan. Kuuntelin sitä öisin ja itkin liikutuksesta, kirjan antama vertaistuki tuli sanoista sydämeen asti.

HUS:n unettomuuden hoidon nettiterapia oli myös erinomainen kokemus, joskin koin jälleen yhden pettymyksen, kun ammattilainen ei vastannutkaan luvatusti viesteihini. Kun apu jää saamatta, on pettymys karvas käsitellä, se on lannistavaa. Unettomuuden kanssa apua pitäisi olla herkästi ja heti saatavilla. Uneton on äärimmäisen epätoivoinen ja toivo on tärkeä työkalu unettomalle.

Jälkikäteen toivon, että olisin saanut heti tietoa unettomuuden lääkkeettömästä hoidosta ja pääsyn uniasiantuntijan puheille, sillä olisi ehkä vältytty monelta turhalta tuskalta. Häpeän ja huonommuuden tunteen lievittämiseksi vertaistuki on myös unettomuuden hoidossa erittäin tärkeää. Pelkkä unihygienian suorittaminen ei auta, muutos vaatii harjoittelua ja tukea, sekä armollisuutta ja inhimillisyyttä. Ei se ole niin vakavaa, jos välillä ei nukuta. Huonosti nukutun yön jälkeen saatan tehdä muutoksia päivän suunnitelmiin. Kyllä elämä joustaa, on ok jättää jotain tekemättä.

Olen lisännyt opiskelemalla tietouttani uupumuksesta ja unettomuudesta, sekä opetellut liudan erinäisiä taitoja hoitaa herkkää hermostoani. Huonommin nukuttujen öiden jälkeen annan lepohetkiä itselleni mm. Mindfulnessin avulla. Myös ymmärrys itseä kohtaan nukkujana on ollut tärkeää, on myös luonnollista, että olemme erilaisia nukkujia. On tärkeää tiedostaa, millainen nukkuja on ja miten sovittaa arkensa siihen, eikä toisin päin, ettei käy niin että unettomuus aiheuttaa unettomuutta. Myös ymmärtäväinen, sekä joustava ympäristö on äärimmäisen tärkeä.

 

Lisää unitarinoita ja artikkeleita

Julkaistu: 29.9.2020

Jaa tämä sivu