Kronoreksia – hyvän unen vihollinen
Oletko kuullut kronoreksiasta? Se tarkoittaa epätervettä oman unensa tarkkailua, kontrollointia ja optimointia – ja huolestumista, jos asiat eivät sujukaan kuten oli ajatellut. Kronoreksiassa huomio alkaa keskittyä liiallisesti unen saantiin, ja nukahtamisesta tulee tavoitteellista toimintaa. Jos nukkumista ajattelee koko ajan, sympaattinen hermosto on aktivoituneena saman lailla kuin stressitilanteessa. Nukkumaanmenoa saatetaan vältellä ja viivytellä, ja erilaiset ”hyvän unen varmistusstrategiat” voivat entisestään pahentaa ylivireystilaa. Mikäli uni ei tulekaan isosta panostuksesta huolimatta, voi seurauksena olla luottamuksen menetys omaan kykyyn nukkua sekä unettomuuden pelko. Nämä puolestaan ylläpitävät unettomuutta, ja noidankehä on valmis.
Ethän suorita hyvinvointia?
Unen yhteydessä puhutaan usein säännöllisistä ja terveistä unirutiineista, jotka auttavat kehon ja mielen rauhoittamisessa iltaisin ja helpottavat nukahtamista. Vaarana on, että hyvistä unirutiineista muodostuu ylimitoitettuja ja elämää rajoittavia unirituaaleja, joita ilman ei pystytä nukahtamaan. Joka ilta on tehtävä tietyt rentoutus- ja mindfulnessharjoitukset, kuunneltava uniäänitteet, syötävä unipuuro, juotava kamomillatee, otettava magnesiumit ja melatoniinit. Nämä jokailtaiset rituaalit saattavat rentouttaa ja auttaa nukahtamaan helpommin, mutta ne eivät yleensä toimi pidemmällä tähtäimellä. Useat unettomat ovat jo kokeilleet lukemattomia kontrollikeinoja vaihtelevin tuloksin. Tärkeää olisikin, että pysähtyisit miettimään, kasvattavatko ne suorituspainetta nukkumiseen? Ahdistutko tai petytkö, jos lukuisat kokeilemasi konstit ja saamasi vinkit eivät tehoakaan? Onko unen kontrolloinnista tullut osa ongelmaa, eikä ratkaisu?
Hyvä paha uniteknologia ja vinkkilistat
Kronoreksia voi ilmetä myös unen optimointina kaikilla mahdollisilla älylaitteilla ja uniteknologialla äärimmäisyyksiin asti. Yhdysvaltalaiset tutkijat puhuvat myös orthosomniasta eli sairaalloisesta täydellisen unen tavoittelusta. Sinäkin olet ehkä kuullut teknologioista, joiden avulla esimerkiksi syvää unta luvataan lisää tai herääminen tapahtuu juuri oikea-aikaisesti. Paradoksaalista kyllä, täydellisen unen tavoittelu saattaa aiheuttaa niin paljon stressiä, että nukkuminen häiriintyy tästä johtuen. Hyvä sanonta onkin ”If ain´t broke, don´t fix it” eli älä tee itsellesi (uni)ongelmaa, jos nukut mielestäsi riittävän hyvin tällä hetkellä.
Ahdistusta unettomalle saattavat tuottaa myös mediassa usein toistuvat, hyvää tarkoittavat nukkumissuositukset: ”Jokaisen tulisi nukkua keskimäärin kahdeksan tuntia yössä”. Tunnolliset unettomat yrittävät tosissaan nukkua maagisen kahdeksan tuntia, vaikka tosiasiassa on hyvin yksilöllistä, paljonko kukin tarvitsee unta voidakseen hyvin.
Irti päästämisen vaikeus ja ihanuus
Tutkimukset ovat osoittaneet, että huonosti nukkujilla on yleensä vaikeuksia luopua kontrollista nukkumaan mennessä. Uni on kuitenkin siinä mielessä jännä juttu, että sitä ei voi pakottaa eikä sitä todellakaan kannata väkisin yrittää. Äärimmäiset yritykset kontrolloida ja avustaa unta kuluttavat voimia ja lisäävät turhautumista. Uni on kuitenkin loppujen lopuksi kehomme automaattinen, fysiologinen toiminto, joka ei vaadi tietoista yrittämistä tapahtuakseen. Se on kuten hengitys tai ruoansulatus.
Mentaalisella puolella uneen vaipuminen tapahtuu helpoiten silloin, kun tunnet turvallisuutta ja luotat omaan kehoosi sekä uskallat päästää irti kontrollista. Uneen tulee ikään kuin suostua ja antautua. Ja hyväksyä se, kuinka vähän pystyt loppujen lopuksi kontrolloimaan untasi. Se mitä voit tehdä, on luoda unelle otolliset olosuhteet terveillä elämäntavoilla ja välttämällä pitkittynyttä stressiä.
Kohti hyväksyntää ja joustavampaa nukkumista
Jos haluat nukkua hyvin, sinun olisi hyvä alkaa ajatella, tuntea ja reagoida kuten normaali nukkuja. Eli miten? Normaali nukkuja ei ajattele eikä varsinkaan murehdi päivällä seuraavaa yötä, eivätkä päiväaikaiset aktiviteetit tapahdu unen optimointimielessä. Normaali nukkuja menee nukkumaan silloin, kun tuntee itsensä uneliaaksi ja nukahtaa yleensä puolen tunnin sisällä. Keskellä yötä herätessään hän ei panikoidu tai ala puuhailemaan mitään erityistä, vaan lepää rauhassa ja antaa unen tulla uudestaan. Hän hyväksyy sen, että joskus nukkuu paremmin ja joskus heikommin.
Parempien unien saamisessa keskeistä onkin joustavampi ja terveempi suhtautuminen nukkumiseen ja hyväksyvämpi suhtautuminen yöaikaiseen valveillaoloon. Tunnistetaan ne asiat, joihin voidaan vaikuttaa, ja hyväksytään asiat, joihin ei voida vaikuttaa. Opetellaan mielen ja kehon rauhoittamisen keinoja ja tietoista läsnäoloa, jolloin tehdään ikään kuin tilaa luonnolliselle unelle. Ajoittaista valvomista ei enää pelätä, ja yritykset kontrolloida ja pakottaa unta vähenevät. Tämä edellyttää usein omien ajatusten, uskomusten ja pelkojen äärelle pysähtymistä sekä uusien, unta tukevien mentaalisten mallien rakentamista.
Yksi avain hyvään uneen on se, että lopetat sen yrittämisen.
Lisää artikkeleita ja unitarinoita