Koulun aloittaminen on usein odotettu vaihe lapsen elämässä. Esikoulussa moni on jo saanut hieman harjoitella koululaistaitoja ja on innokas oppimaan uutta. Tai ainakin innokas olemaan jo ”iso” koululaisen roolissaan. Mitä paremmat valmiudet työskentelyyn ja ryhmässä toimimiseen ovat, sitä sujuvammin pärjää koulun toimintaympäristössä, ja siirtyminen aina seuraavalle luokkatasolle on luontevampaa. Elämänvaihe koululaisena on varsin pitkä, voidaan ajatella kymmenen vuoden jaksoa, jolloin koululainen kasvaa ja kehittyy huimasti joka elämänalueella. Minkähänlainen ääniteos kuvastaisi tätä kasvua?

Elämä tapahtuu myös koulun ulkopuolella, ja tässä muuttavassa maailmassa joskus aikamoisessa ristiaallokossa.  Tasapainon ylläpitämisessä ja muodostaakseen toimivia tapoja ja rutiineja itsenäistyvä nuori tarvitsee vielä paljon aikuisen tukea, vaikka ei aina sitä halua myöntääkään. Tasapainoisen arjen keskeisiä elementtejä ovat monipuolinen terveellinen ravinto ja liikunta, kasvua tukevat vuorovaikutussuhteet, merkityksellinen tekeminen sekä riittävä uni.

Unityyli on yksilöllistä

Pienestä saakka nukkumiseen liittyvät tavat ja tottumukset sekä unen tarve ja unirytmi ovat yksilöllisiä. Itselläni on kolme lasta ja heillä kaikilla oli erilaiset unityylit ja rytmit. Vaihtelut aamu- ja iltaunisuudessa tai unen saamisessa on luonnollista, mutta mikäli nukkumiseen liittyy erityisiä vaikeuksia, kannattaa asiasta keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Varttuessa unitottumukset pysyvät taustalla melko samoina, vaikka elämäntapahtumien ja -vaiheiden myötä ihminen joutuukin sopeutumaan erilaisiin vaihteluihin. Luontaista rytmiään voi olla vaikea toteuttaa. Koululaisella ainakin vaihtuvat lukujärjestykset ja harrastukset määrittelevät osaltaan vuorokausirytmiä. Ja mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän uniaika saa kilpailevia houkutuksia muista kiinnostavista asioista ja tapahtumista, kavereista ja somesta enimmäkseen.

Työssäni kouluikäisten toimintaterapeuttina kartoitan asiakkaan elämäntilannetta ja päivittäisiä rutiineja. Kyselyjen perusteella pienimmillä koululaisilla uniaika asettuu klo 20.00–07.00 välille. Iän karttuessa uniaika lyhenee ja teini-ikäisillä nukkumaan meneminen voi tyypillisesti mennä hyvinkin myöhään. Vuorokausirytmi muuttuu ja aikaiset aamuherätykset tuntuvat raskailta. Kouluikäisen keskimääräinen unen tarve on n. 10 tuntia, mutta unen määrä on riittävä silloin kun osallistuminen ja toimintakyky vastaa arjen edellytyksiä. Viimeisimmässä kouluterveyskyselyssä (2021) alakoululaisista 11 % kokee, ettei nuku riittävästi.

Unella ja levolla on tärkeä rooli

Väsyneenä keskittyminen tehtävätyöskentelyyn on työläämpää ja uusien asioiden omaksuminen on luonnollisestikin vaativaa. Opettajilta kuulee usein, että asettautuminen työskentelyyn voi olla hankalaa. Käyttäytyminen saattaa suuntautua oheistoimintaan, joka ei niinkään liity opiskelulle asetettuihin tavoitteisiin. Levoton välittää ympäristöönsä rauhattomuutta ja jännittyneisyyttä, jolloin konflikteja syntyy mitättömistäkin seikoista. Tulee tehtyä tai sanottua asioita, joita jälkikäteen katuu.

Unen ansiosta aktivaatiotaso ja mieliala pysyvät tasaisempina, uusien asioiden ja taitojen oppimiselle on paremmat mahdollisuudet. Mieli jaksaa pysyä uteliaana ja kekseliäänä. Unen aikana aivot tallentavat opittuja asioita ja palautuvat päivän tapahtumista ja virikkeistä. Uni auttaa ylläpitämään terveyttä, sillä unella on vastustuskykyä vahvistava vaikutus.  Vireystason pysyessä tasaisena, myös ruokahalu on hyvällä mallilla ja ylimääräisen herkuttelun tarve vähenee. Väsyneenä päätä särkee herkemmin ja olo voi tuntua koko lailla kurjalle. Uni edistää kasvua, sillä unen aikana erittyy kasvuhormonia.

Nuori tarvitsee aikuista ja vierellä kulkijaa nukkuakseen hyvin

Hektisessä arjessa ei tasapainoisen ja säännöllisen elämän ylläpitäminen ole aina helppoa, ja silloin myös unen saaminen voi olla vaikeaa. Arki voi olla hektistä ja suorittavaa toimintaa opiskelun ja harrastusten tiimoilta, yhtä lailla päivässä voi olla liian vähän tai liian paljon yksipuolista tekemistä. Riittävän monipuolinen ja lapsen kehitykselle mitoitettu toiminta helpottaa unen saamista.

Lyhytkin koulupäivä on täynnä tapahtumia ja tilanteita, jotka onnistumisineen ja epäonnistumisineen pakostikin vielä koulupäivän jälkeen vaikuttavat kehossa ja tunteissa. Läksyjen tekeminen voi tuntua raskaalta ja vaikealta, eikä tekemiselle ole aina helppo löytää sopivaa hetkeä. Tekemättä jääneet tehtävät mietityttävät monia, ja mitä isompi koululainen on, sitä isompi on untakin haittaava huolikuorma.

Nuorella on usein mielen päällä monenlaisia mietteitä. Huolien jakamisessa ja ongelmien ratkaisemisessa lapsi tarvitsee aikuisen apua, ohjausta, lohdutusta ja hyväksyntää.  Ajatuksista kannattaa olla kiinnostunut ja päivän tapahtumista on hyvä jutustella rauhallisessa tilanteessa. Perheen rutiineista riippuu, milloin siihen on luontevin aika. Joskus yhteinen päivällinen tarjoaa sopivan hetken, toisella se voi olla ajatusten vaihto sohvakyhnäilyn merkeissä. Yhteisiä hetkiä kannattaa rakentaa jo pienenä ja tapaa on hyvä vaalia. Turvallisuuden tunteen kanssa on mukava mennä nukkumaan.

Rutiinit tukevat unta

Unihygieniasta puhutaan paljon. Iltatoimiin ryhtymistä voi sujuvoittaa järjestelemällä rutiineja toisin. Liian väsyneenä tulee helposti kiistaa vaikkapa hampaiden pesulle menemisestä, joten miksi ei tekisi sitä hieman aikaisemmin. Unta tukevien rutiinien lisäksi rauhallinen ja neutraali ympäristö kuuluu myös lapsen unihygieniaan, joten liiallisten aistiärsykkeiden karsiminen helpottaa nukkumista. Sopiva lämpötila ja raitis huoneilma, turvallinen sänky, sopiva tyyny, puhtaat ja miellyttävän tuntuiset petivaatteet ja yöpuku, valaistus, tuoksut sekä vallitseva äänimaailma. Siinä joitain keskeisiä asioita ja melko helposti muokattavissa hyvää yöunta tukemaan. Sopivan kokoinen painopeitto auttaa toisia rauhoittumaan nukkumaan mennessä, joku toinen voi hyötyä isosta vartalotyynystä. Unikaverilla voi olla merkittävä rooli vielä isollekin koululaiselle. Mieluummin pehmo kuin kännykkä. Keskushermoston rauhoittumisen kannalta suositellaan pelaamisen lopettamista kaksi tuntia ennen nukkumaan menemistä. Perheessä on hyvä sopia jo varhain yhteisistä ruutuajan käytännöistä ja pitää niistä kiinni. Ruutuajasta ei tässä yhteydessä nyt sen enempää.

Ajan käytön suunnitteluun ja jäsentelyyn voi yhdessä tehdä ja vaikkapa kuvittaa oman perheen ”lukujärjestyksen”. Tähän kirjaisin vuorokauden kaikki tunnit ja uniajan lisäksi työskentelyn, ruokailut, siirtymät paikasta toiseen sekä mielekkään tekemisen ja palautumisen. Tämänkaltaisella tehtävällä on usein helppo hahmottaa sitä, onko arki turhan kiireistä ja täyttä. Tai tarvitsisiko perhe kenties enemmän aikaa perheenjäsenten väliseen yhteiseen tekemiseen ja ihan vaan olemiseen. Toteutuuko tasapainoisen arjen periaatteet vai tarvitaanko fiksausta, jotta voimme ja nukumme tarpeeksi hyvin. Toivottavasti nukumme!

Netistä ja kirjastosta löytyy runsain mitoin tietoa, ja kouluikäisille suositellaan tutustumista https://neuvokasperhe.fi/  -sivustoon, jossa on monipuolisesti tietoa ja vinkkejä.

Kouluterveydenhoitaja osaa neuvoja ja ohjata, mikäli koululaisen asioissa herää huolta.

 

Lisää artikkeleita ja unitarinoita

Julkaistu: 10.5.2022