Vuorokausirytmien erilaisuus tulee huomioida työelämässä
Illan virkku, aamun torkku, se tapa talon hävittää. Vai hävittääkö?
Ennen sähkövalon keksimistä kaukana menneisyydessä kaikkia vuorokausirytmityyppejä tarvittiin. Päivätyypit metsästivät ja keräilivät, ja yötyypit pitivät lauman hengissä yöllä. Agraariyhteiskunnastakin on siirrytty tietoyhteiskuntaan, jossa suuri osa työstä ei ole sidottu vuorokausirytmiin. Se mahdollistaisi työn tekemisen työntekijän luontaisen vuorokausirytmin mukaisesti. Silti yhteiskunnassa ja työnantajien keskuudessa pidetään yleisesti yllä mielikuvaa, että ainoa oikea kronotyyppi on aamunvirkku.
Kronotyyppi on geneettinen ominaisuus ja sillä tarkoitetaan kehon luonnollista vuorokausirytmiä. Ihminen on geneettisesti ohjelmoitu toimimaan tiettyinä kellonaikoina paremmin kuin toisina. Jos ihminen joutuu elämään eri tahdissa kuin hänen sisäinen kellonsa haluaisi, se tuottaa uupumusta ja univajetta ja altistaa monille vakaville sairauksille.
Uni-valverytmin häiriö on diagnosoitu sairaus ja sillä tarkoitetaan normaaliväestöstä poikkeavaa unirytmiä. Yleisin uni-valverytmin häiriö on viivästynyt unijakso, jolloin unijakso on siirtynyt useita tunteja normaalia vuorokausirytmiä myöhemmäksi. Viivästyneen unijakson ja työelämän vaatimusten ristiriitaa yritetään useimmiten ratkaista kannustamalla iltatyyppisiä ihmisiä muuttamaan rytmiään. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että rytmiä onnistuu käytännössä siirtämään vain tunnilla tai kahdella, mikä ei käytännössä ratkaise ongelmaa.
Yle Akuutin ja Työterveyslaitoksen unikyselyyn vastanneista kaksi kolmasosaa kertoi elävänsä itselleen luonnottomassa rytmissä. Osa heistä selviää eläkeikään, mutta väärässä rytmissä vuosikausia ja vuosikymmeniä eläminen voi myös sairastuttaa pysyvästi jo ennen eläkeikää. Onko meillä varaa menettää näitä ihmisiä?
Joillakin työpaikoilla on tarjolla parin tunnin liukuva työaika. Sekin auttaa monia, mutta ei kuitenkaan ratkaise useamman tunnin vuorokausirytmin poikkeamasta kärsivien ongelmaa. Useimmiten merkittävästä univalverytmin häiriöistä kärsivä ihminen ei saa niitä työaikoja, jotka sopisivat parhaiten hänen rytmilleen.
Työturvallisuudesta ja työergonomiasta puhutaan paljon, mutta vuorokausirytmin merkitys osana työturvallisuutta jätetään useimmiten huomioimatta. Monet muut ihmisten erilaisuuteen liittyvät asiat on jo hyväksytty ja huomioitu yhteiskunnassamme, mutta tasa-arvokeskustelu vuorokausirytmien yhdenvertaisuudesta on jäänyt käymättä.
Salla Mansikkamäki, puheenjohtaja
Tuija Sivonen, toiminnanjohtaja
Uniliitto ry
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Sanomissa 10.3.2023
