Sain hyvän hoidon uniapneaan
”Menin lääkärille noin kolme vuotta sitten voimakkaan iltapäiväväsymyksen vuoksi. Lääkäri kysyi minulta, että kuorsaatko ja vastasin myöntävästi”, Mika kertoo.
Sen jälkeen asia eteni sujuvasti. Terveystalon työterveyshuollosta hän sai lähetteen Hämeenlinnan keskussairaalaan. Uniapneadiagnoosin jälkeen kesti 1–2 kuukautta, kun hän sai jo käyttöönsä CPAP-laitteen. Siitä oli lyhyt laitekoulutus, ja noin 3 kuukautta laitteen saamisesta lääkäri soitti Mikalle tarkistuspuhelun, joka koski CPAP-laitteen käyttöä. Se oli lyhyt puhelu, koska ongelmia ei ollut.
”Kun laitteen noutaa, saa tunnin koulutuksen, ja siinä pitää sitten päättää, että millainen maski”, Mika ihmettelee. Hän on sitä mieltä, että maskin valintaan pitäisi olla enemmän aikaa. Itse hän päätyi ottamaan kokomaskin. ”Välinehuollossa voi käydä vaihtamassa CPAP-laitteen letkut ja maskit sovituin vaihtovälein, tämä palvelu toimii hyvin.”
Mika muistelee, että uniapnean oireita oli varmasti ollut hänellä jo vuosia. Hän ei vain ollut ottanut uniapneaa riittävän vakavasti ja ajatteli, että tätä sairautta hänellä ei voisi olla. Hän ikään kuin työnsi asian pois mielestään.
”Kun sain diagnoosin, olin aika epätietoinen siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mietin, että loppuelämän tuomio, vähän sellainen negatiivinen yllätys. Tuli jotenkin puskista, vaikka vaimokin vuosia töni minua öisin ja hoki, että hengitä, hengitä”, Mika kertoo. Häntä itseään nämä öiset hengityskatkokset eivät kuitenkaan sen suuremmin häirinneet.
”Onneksi on sopiva hoitomuoto keksitty. Sairaus on hoitamattomana vakava, ja siinä on myös monen kohdalla ollut syy-yhteys kuolemaan”, Mika pohtii. Hän osaa huomioida uniapnean tuomat rajoitteet sekä työssään että vapaa-ajallaan. CPAP-laite kulkee vaivattomasti miehen mukana myös mökillä ja matkoilla.
Kolmisen vuotta sitten Mika lopetti alkoholin käytön kokonaan, mikä yhdessä CPAP-hoidon kanssa on vaikuttanut suotuisasti uneen: hän kokee nukkuvansa paremmin kuin aiemmin. Toki vuorotyö tuo aina omat haasteensa nukkumiseen.
Tämänhetkisessä työssään Mika tekee kolmivuorotyötä. Hän työskentelee kuusi päivää putkeen, ja sen jälkeen hänellä on neljä vapaapäivää. Työvuorojen välissä ei ole paljon etukäteen suunniteltua tekemistä.
”Silloin käyn töissä ja rauhoitan muun elämäni työputkeen. Koiran kanssa käyn kyllä lenkillä päivittäin ja hoidan sitä muutenkin. Säännölliset ruokailut ja nukkuminen ovat tärkeitä – sekä koiralle että minulle”, Mika sanoo.
Mika kokee pärjäävänsä sairauden kanssa ja on tyytyväinen saamaansa hoitoon. Kaikki on mennyt hyvin.
