Auta unta
Mitä uni on?
Uni on ihmisen aivotoiminnan tila, jossa tietoinen yhteys olemassaoloon on poikki. Unen aikana elimistö elpyy ja lepää, ja esimerkiksi sydämen syke hidastuu ja verenpaine laskee. Ainoastaan aivot työskentelevät, sillä ne käsittelevät päivän tapahtumia ja lataavat omia energiavarastojaan.
Univaiheet luokitellaan torkeuneen (N1-uni), kevyeen uneen (N2-uni), syvään uneen (N3-uni) ja REM-uneen (R-uni).
Torkeunessa ihminen ei aina koe nukkuvansa. N1-torkeunessa esiintyy hitaita silmien liikkeitä, ja valveen aikainen aivojen 8–12 Hz taajuinen alfatoiminta muuttuu 3–7 Hz theta-toiminnaksi. Ulkoiset ärsykkeet, esimerkiksi häiritsevät äänet, aiheuttavat helposti havahtumisia. Hyvin nukkuvalla ihmisellä N1-unta on alle 5 % yöunesta. Yli 10 % N1-unta viittaa huonolaatuiseen uneen.
Kevyessä N2-unessa ihmisen aivosähkötoiminta hidastuu edelleen ja havaitaan 12–14 Hz:n unisukkuloita, jotka ovat tärkeitä muistitoiminnoille. N2-uni muodostaa 35–55 % yöunen kokonaiskestosta.
Syvä N3-uni (deltauni) on tärkeintä unta. Silloin täytetään solujen energiavarastoja ja korjataan valveen aikaisen rasituksen vaurioita. Syvässä unessa myös aivojen energiavarastot täyttyvät ja toisaalta valveen aikana kertyneet kuona-aineet poistuvat aivoista niin sanotun glymfaattisen kierron kautta. Sana ”glymfaattinen” viittaa aivojen tukisolujen eli gliasolujen ”lymfakiertoon”.
Uusimpien tutkimusten mukaan aivojen uupumustilat, ”aivosumu” ja myös esimerkiksi poikkeavaa uneliaisuutta aiheuttava Kleine-Levin oireyhtymä saattaisi johtua aivojen glymfaattisen kierron häiriintymisestä, jolloin väsyttävät kuona-aineet kertyisivät aivoihin. Pitkäkestoisesta syvän N3-unen vähäisyydestä johtuen glymfaattinen kierto voi häiriintyä, jolloin myös amyloidia kertyy helpommin aivoihin. Amyloidin kertyminen aivoihin on yhteydessä mm. muistisairauksiin.
Syvä uni on tärkeätä myös tietoiselle ”hippokampaaliselle” muistille. Syvässä unessa ihminen ”nukkuu kuin tukki”. Hengitys on tasaista ja pulssi on rauhallinen. Syvää unta esiintyy eniten unijakson (nukkumisajan) ensimmäisen kolmanneksen aikana. Aikuisella hyvin nukkuvalla ihmisellä syvää unta on 15–30 % yöunesta.
REM-unen aikana aivot ja elimistö aktivoituvat hidasaaltouneen verrattuna: aivojen toiminta on vilkasta, ja hengitys, sydämen rytmi ja verenpaine vaihtelevat. Terveelläkin ihmisellä voi esiintyä REM-unen aikana hengityskatkoja (apneoita). Päivän kokemukset ja tunnetilat järjestyvät ja saattavat kertautua. REM-uni liittyy erityisesti tunnemuistiin ja taitomuistiin. Se on tärkeätä myös mielen tasapainolle. Suurin osa tapahtumarikkaista unista nähdään REM-unessa. REM-unessa aivojen aineenvaihdunta on jopa vilkkaampaa kuin valveilla. Silmät liikkuvat nopeasti (Rapid Eye Movements) ja lihakset ovat velttoja, mutta aika ajoin esiintyy pieniä lihasnytkähdyksiä. Hyvin nukkuvalla aikuisella on REM-unta 20–25 % nukutusta yöunesta.
Masennuksen hoidossa käytettävät depressiolääkkeet vähentävät REM-unta. Väsyttävät antihistamiinit sekä histamiini-1 reseptoreita salpaavat hyvin pienet annokset doksepiinia tai mirtatsapiinia lisäävät syvän unen määrää vaikuttamatta selvästi REM-uneen. Bentsodiatsepiinit ja monet muut nukahtamis- ja unilääkkeet taas voivat lisätä N1- ja N2-unta ja vähentää sekä syvää N3-unta että myös REM-unta.
Unen tarve ja uni-valverytmi
Ihmisen tarvitsema unen määrä vaihtelee yksilöllisesti. Keskiarvojen mukaan useimmat nukkuvat vuorokaudessa 7–8 tuntia. Suomessa 4–12 % voi selvitä alle 6 tunnin unella (luonnollisen lyhytuniset), ja 5–10 % tarvitsee yli 9 tuntia unta vuorokaudessa (luonnollisen pitkäuniset) ollakseen päivällä virkeitä.
Pienet lapset tarvitsevat paljon unta ja nukkuvat myös päiväunia. Murrosikäisten pitäisi nukkua jopa yli 9 tuntia vuorokaudessa, koska tässä kehitysvaiheessa alkaa aivojen toinen kasvuvaihe, ja unta tarvitaan paljon. Vanhemmiten yöunen määrä saattaa vähetä ja yöllinen heräily lisääntyä. Toisaalta iäkkäillä päiväunet korvaavat osittain lyhentynyttä yöunta. Ihminen on nukkunut todennäköisesti riittävästi, jos hän kokee aamulla herätessään yöunen olleen virkistävää.
Unta säätelee sisäinen vuorokausirytmi, jota tahdistavat mm. valo, työelämä ja päivän erilaiset säännölliset rutiinit. Rytmi voi alkaa edistää tai jätättää yksilöllisesti, jos sitä ei päivittäin tahdisteta. Erityisesti aamuvalo on tärkeä aivojen sisäisen kellon tahdistaja. Illalla kuuluva Ylen uutisten tunnusmusiikki kertoo aivoille, että kello on 20:30. Maatalossa kukon kiekumien kertoo, että on aikainen aamu.
Uni-valverytmin häiriöt ovat varsin tavallisia unettomuuden aiheuttajia. Esimerkiksi nuorilla viivästynyt unijakso on tavallinen, jolloin uni ei tule kuin vasta aamuyöllä, ja herääminen aamulla on vaikeaa. Vireystaso sen sijaan on korkeimmillaan illalla. Aikaistuneessa unijaksossa käydään nukkumaan jo kello 19–21 aikaan ja herätään aamuyöstä, eikä enää saada unta.
Ihmiset ovat myös luonnostaan joko aamu- tai iltavirkkuja, mikä on hyvä ottaa huomioon omaa vuorokausirytmiä suunnitellessa. Unirytmi voi mennä sekaisin myös epäsäännöllisistä työajoista johtuen ja matkustettaessa aikavyöhykkeeltä toiselle.
Riittävän pitkä ja hyvälaatuinen uni on elintärkeätä terveydelle. Ihminen on pystynyt valvomaan kokeellisissa olosuhteissa todistettavasti ilman piristeitä 11 vuorokautta. Stanfordin yliopiston unitutkijat varmistivat kalifornialaisen Randy Gardnerin valvomisen vuonna 1964 seuraamalla aivojen sähköistä toimintaa. Pidempiäkin valvomisia on raportoitu, mutta niistä ei ole pitäviä todisteita.
Tilapäisen 24 tunnin yhtämittaisen valvomisen jälkeinen toimintakyky vastaa noin 1 promillen humalatilaa ja 36 tunnin valvominen vastaa noin 1.5 promillen humalaa.
Pitkäkestoinen unen puute (unen puute ja/tai pitkäkestoinen huonolaatuinen uni) voi aiheuttaa keskivartalolihavuutta. Vyötärön ympäryksen jatkuva kasvaminen voikin olla oireena huonolaatuisesta tai liian vähäisestä yöunesta. Pitkäkestoinen univaje lisää myös riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään ja verenpainetautiin. Joidenkin tutkimusten mukaan se on myös sydäninfarktin ja aivoinfarktin riskitekijä.
Unen puute huonontaa vastustuskykyä. Hoitamaton unettomuus ja uniapnea ovat tutkimusten mukaan lisänneet riskiä sairastua koronavirusinfektioon ja pitkittyneeseen long covidiin. Merkittävä ja pitkäkestoinen (useita vuosia kestänyt) unen puute voi tutkimusten mukaan olla riskitekijä myös masennukselle ja muistisairauksille. Mahdollinen hoitamaton uniapnea liittyneenä unettomuuteen lisää entisestään tällaisia haittoja.
Lähde:
Hyvä uni 2023/ professori Markku Partinen
