Auta unta
Mitä uni on?
Uni on ihmisen aivotoiminnan tila, jossa tietoinen yhteys olemassaoloon on poikki. Unen aikana elimistö elpyy ja lepää, ja esimerkiksi sydämen syke hidastuu ja verenpaine laskee. Ainoastaan aivot työskentelevät, sillä ne käsittelevät päivän tapahtumia ja lataavat omia energiavarastojaan.
Ihmisen tarvitsema unen määrä vaihtelee yksilöllisesti. Useimmat nukkuvat vuorokaudessa keskimäärin 7–8 tuntia. Toiset selviävät vain kuuden tunnin unella, ja toiset tarvitsevat yli yhdeksän tuntia unta vuorokaudessa.
Pienet lapset tarvitsevat paljon unta ja nukkuvat myös päiväunia. Murrosikäisten pitäisi nukkua yli yhdeksän tuntia vuorokaudessa, koska tässä kehitysvaiheessa alkaa aivojen toinen kasvuvaihe, ja unta tarvitaan paljon.
Vanhemmiten yöunen määrä saattaa vähetä, mutta on hyvä huomioida, että päivällä nukuttu aika vähentää yöunen määrää. Tärkeää on tuntea itsensä levänneeksi ja pirteäksi unen jälkeen. Ihminen on nukkunut todennäköisesti riittävästi, jos hän kokee aamulla herätessään yöunen olleen virkistävää.
Yleisin syy päiväaikaiseen väsymykseen on riittämätön tai huonolaatuinen yöuni. Tilapäisestä unettomuudesta kärsii 30–35 % suomalaisista. Tilapäinen unettomuus on normaalia reagointia elämäntilanteen muutoksiin, mutta joskus unettomuus voi pitkittyä ja taustalla voi olla unihäiriö tai muu sairaus.
Unen ja unettomuuden hoitoon on olemassa itsehoito-ohjeita, joita kannattaa aina ensimmäiseksi kokeilla. Myös vertaistukiryhmistä saa käytännön vinkkejä ja tietoa unettomuuden hoitoon ja arjen haasteisiin.
Unettomuutta voi hoitaa
Pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsii noin 12 % aikuisväestöstä. Unettomuus luokitellaan pitkäaikaiseksi, jos se ilmenee vähintään kolmena kertana viikossa ja kestää yli kolme kuukautta
Unettomuuden syy tulee aina selvittää. Jos omat konstit eivät riitä, varaa aika terveyskeskukseen tai työterveyshoitoon. Saat oikean hoidon ja tarvittaessa myös lähetteen jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon, jos unettomuuden taustalla herää epäilys elimellisestä sairaudesta.
Unihäiriöitä hoitavista lääkäreistä osalla on Suomen Lääkäriliiton myöntämä unilääketieteen erityispätevyys, jonka vaatimukset pohjautuvat Euroopan unitutkimusyhdistyksen (European Sleep Research Society) koulutustavoitteisiin.
