Levottomat jalat

Levottomat jalat -oireyhtymä eli RLS
(Restless Legs Syndrome)

Tärkein levottomat jalat -oireyhtymän oire on pakonomainen jalkojen liikuttamisen tarve levossa. Istuessa ja maatessa jaloissa (säärissä, pohkeisissa, jalkaterissä) ilmenee epämiellyttäviä tuntemuksia, jotka helpottavat, kun jalkoja liikuttelee. Tuntemuksia voidaan kuvata esimerkiksi sanoilla ”ryömivä”, ”kihelmöivä” tai ”polttava”. Tuntemuksia voi olla joskus myös käsissä.

Jalkojen levottomuus voi pakottaa nousemaan ylös ja liikkumaan. Pitkäaikainen istuminen on tuskallista mm. teatterissa, lentokoneessa ja kokouksissa. Oireet ilmenevät etenkin iltaisin ja öisin. Niiden seurauksena useimmat eivät saa nukutuksi ja kärsivät siksi unettomuudesta

Oireyhtymän yleisyys

Levottomista jaloista kärsii 5—10 % ihmisistä jossain elämänsä vaiheessa. Vaikeista, vähintään kolmena iltana/ yönä ilmenevistä oireista kärsii 3–5 % prosenttia aikuisista. Oireet yleistyvät ikääntyessä. Lapsilla RLS voi ilmetä kasvukipuina. Yli 80 %:lla potilaista on sukulaisilla ollut RLS-oireita. Perinnöllisessä muodossa oireet alkavat usein jo ennen 20 vuoden ikää, mutta yleensä ne ilmenevät vasta 30 ikävuoden jälkeen ja voimistuvat iän myötä. Oireita ilmenee useammin ihmisillä, joilla on jokin munuaissairaus, erityisesti dialyysipotilailla. Tutkimusten mukaan levottomat jalat -oireyhtymä selittää yli 15 % iäkkäimpien ihmisten unettomuudesta.

Naiset kärsivät levottomista jaloista useammin kuin miehet. Se selittyy suureksi osaksi sillä, että naiset menettävät enemmän rautaa mm. kuukautisten vuoksi.  Raskaana olevista naisista 1/3 kärsii etenkin raskauden viimeisen kolmanneksen aikana levottomista jaloista.

Syitä sairastumiseen

Tämänhetkisen käsityksen mukaan kyseessä on aivojen dopamiinivälitteisten hermoyhteyksien toiminnan häiriö. Matala kudosrauta (ferritiini) on tunnettu RLS:n riskitekijä. Rautaa tarvitaan keskushermoston dopamiinireseptorien toiminassa. Seerumin ferritiinin tulisi olla 30 ug/l ja RLS-potilailla nykysuosituksena on 75 ug/l. Adenosiini osallistuu aivojen rauta-aineenvaihdunnan säätelyyn.

Levottomat jalat -oireiden riskitekijöitä ovat muun muassa raudanpuute, anemia, tulehdussairaudet, ääreishermoston sairaudet ja vitamiinien puutostilat. Oireyhtymän voi laukaista myös tietyn lääkityksen aloittaminen tai lopettaminen, kofeiinipitoiset tuotteet, tupakointi, väsymys tai kuumuus.

Diagnosointi

Levottomat jalat -oireyhtymän diagnoosi edellyttää seuraavien neljän kriteerin täyttymistä:
1) Pakonomainen jalkojen liikuttamisen tarve levossa
2) Levossa (istuen tai maaten) esiintyvät jalkojen (tai raajojen) epämukavat tuntemukset
3) Raajojen liikuttaminen tai kävely helpottaa oireita tilapäisesti.
4) Oireet esiintyvät erityisesti iltaisin ja/tai öisin.

Lisäksi tulee selvittää, onko kyseessä primaarinen RLS-oireyhtymä vai sekundaariset RLS-oireet, jotka liittyvät johonkin muuhun sairauteen (esim. ADHD, munuaissairaus, Parkinsonin tauti, MS-tauti, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus, uniapnea, kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, selkäydinsairaudet, fibromyalgia, reumataudit).

Hoito

Lievään oireiluun saattavat kotikonstit riittää. Tällaisia ovat lämmin kylpy, hieronta, mentolivoiteet, magnesiumi, paikallisesti kohdistettu lämpö, jääpakkaukset, asetyylisalisyylihappo, parasetamoli tai muut särkylääkkeet, säännöllinen liikunta ja kofeiinipitoisten tuotteiden välttäminen. Näiden hoitomuotojen tehosta ei kuitenkaan ole vahvaa näyttöä.

Mahdollisen kudosraudan puutteen selvittämiseksi mitataan seerumin (tai plasman) ferritiini. Jos RLS-potilaan S-ferritiini on alle 75 ug/l, suositellaan suun kautta otettavaa rautaa. Jos ferritiini ei nouse suun kautta otettavalla raudalla ja oireet jatkuvat, tulee harkittavaksi laskimoon annettava rautainfuusio.

Keskivaikeaan tai vaikeaan oireiluun ensimmäinen lääkitysvaihtoa voi olla dopamiiniagonisti (esim. pramipeksoli) tai gabapentinoidi (esim. gabapentiini). Tavoitteena on, että nukahtaminen onnistuu ja yöuni on laadullisesti riittävän hyvää. Täydellinen oireettomuus ei ole aina ensisijainen hoidon tavoite.

Kolmas levottomiin jalkoihin käytettävä lääkeryhmä on opiaatit. Suomessa Targiniqin (oksikodonin ja naloksonin yhdistelmä) yhtenä käyttöaiheena on vaikea RLS.  Bentsodiatsepiinit (esim. klonatsepaami) voivat vähentää RLS-oireita, mutta lukuisten haittavaikutuksien vuoksi niitä ei suositella käytettäväksi. Bentsodiatsepiinien haittavaikutuksia ovat väsymys, muistitoimintojen heikentyminen ja riippuvuus.

Periodinen raajaliikehäiriö

Useimmilla ihmisillä, joilla on levottomat jalat -oireyhtymä, on myös periodisia (jaksottaisia) yöllisiä raajaliikkeitä (Periodic Limb Movements). Sen sijaan periodinen raajaliikehäiriö ilman valveen aikaan esiintyviä levottomien jalkojen oireita on harvinaisempaa.  Periodisissa raajaliikkeissä isovarvas ja nilkka voivat nousta ylöspäin. Joskus esiintyy potkimisen kaltaista liikehdintää. Raajojen liikkeitä esiintyy etupäässä yön ensimmäisen puolikkaan aikana.

Osa tästä oireyhtymästä kärsivistä ei ole lainkaan tietoinen unenaikaisista liikehäiriöistä, mutta he kärsivät päiväaikaisesta väsymyksestä, joka  johtuu yöunen rikkoutumisesta.

Periodinen raajaliikehäiriö voi huonontaa vuodekumppanin yöunta. Periodinen raajaliikehäiriö on harvinainen alle 30-vuotiailla, mutta yleistyy iän mukana. Oireistoa on vähäisessä määrin 30–50-vuotiailla, ikävuosina 50–60 vuotta jo noin kolmanneksella ja yli 60-vuotiaista ihmisistä joka toisella on jossain määrin unen aikaisia raajaliikkeitä. Pitkäkestoisesta unettomuudesta kärsivistä noin 20 %:lla on periodinen raajaliikehäiriö.

Diagnosointi ja hoito

Periodisen raajaliikehäiriön diagnoosin varmistaminen voi edellyttää unirekisteröintiä, jossa mitataan myös raajaliikkeiden toimintaa.

Mahdollisen lääkehoidon tarve riippuu siitä, missä määrin oireet häiritsevät nukkumista. Lääkkeet ovat samoja kuin RLS:n hoidossa.

Hyvän unihygienian ja lääkityksen tavoitteena on helpottaa päiväaikaisia oireita niin, ettei niistä ole merkittävää sosiaalista haittaa. Toisaalta tavoitteena on parempi yöuni. Täydelliseen oireettomuuteen ei kuitenkaan pyritä. Jotkut masennuslääkkeet pahentavat oireita sekä levottomissa jaloissa että periodisessa raajaliikehäiriössä. Lääkityksen vaihtaminen voi parantaa silloin tilannetta. Mahdollinen raudanpuute korjataan suun kautta nautittavalla rautahoidolla. Mikäli seerumin ferritiinipitoisuus ei nouse kuudessa viikossa riittävästi, tulee harkittavaksi laskimoon annettava rauta.

 

Lähde: Uniliitto ry, Hyvä uni 2023

Lue lisää:

Levottomat jalat Terveyskirjasto – Duodecim

Levottomat Jalat – Restless Legs ry:n sivut

Keskustele RLS/WED oireyhtymästä Facebook-ryhmässä
(Ryhmän jäseneksi ja keskusteluun pääsee hakemalla ryhmään.)