0-4 kk ikäisen vauvan uni

Vastasyntyneen vauvan vuorokausi on vailla rytmiä ja unikin rakenteeltaan hyvin erilaista verrattuna isompien lasten ja aikuisten uneen. Erään teorian mukaan vauva elää ensimmäiset 3 kk puuttuvaa raskaustrimesteriään kohdun ulkopuolella ja siksi he tarvitsevat tämän herkän jakson aikana mahdollisimman paljon läheisyyttä ja välitöntä apua hoivaajiltaan.

Monet vauvat rauhoittuvat parhaiten kohdunomaisissa oloissa, hoivaajansa lähellä. Pieniä vauvoja tulisi kuitenkin kätkytkuolemariskin vähentämiseksi nukuttaa selällään, äidin välittömässä läheisyydessä, omalla alustallaan. Selällään nukuttaminen voi tuntua vauvasta turvattomalta, koska se laukaisee helposti moron –heijasteen. Siksi vauva tulisi laskea nukkumapaikkaansa tai hoitotasolle aina kylki edellä ja kääntää sitten hyvin tuettuna selinmakuulle. Oikeaoppinen kapalointi voi tuoda helpotusta ensimmäisten kuukausien uneen. Vauvan kantaminen kantoliinassa päivisin sopii monille äideille ja päästää äidin liikkumaan ja tekemään kotitöitä. Moni vannoo myös perhepedin nimeen, joka tutkitusti auttaa onnistumaan imetyksessä.

Pienen vauvan keskimääräinen unentarve on n. 14-17 h / vrk. Uni sirottautuu tasaisesti ympäri vuorokauden. Noin kahden kuukauden iästä eteenpäin vauva jaksaa olla keskimäärin 90 minuuttia valveilla yhtäjaksoisesti. Tiedosta on hyötyä, jos haluaa tavoittaa nukahtamiselle otollisen hetken. Aikaa aletaan laskea vauvan edellisestä heräämisestä ja n. 75 minuutin kohdalla aloitetaan unirutiinit ja vauva laitetaan nukkumaan, kun 90 minuuttia on kulunut täyteen. Tällöin vauva on helppo asettaa hereillä olevana nukkumapaikkaansa ja antaa hänen nukahtaa itsenäisesti.

Unen rakenne vauvan ensikuukausina

Pienten vauvojen unen rakenne jakaantuu aktiiviuneen, hiljaiseen uneen ja välimuotoiseen uneen. Yhden unisyklin kesto on n. 45-50 minuuttia ja jokaisen syklin välissä vauva havahtuu. Osa vauvoista kykenee nukahtamaan itsenäisesti uuteen sykliin ja osa vaatii tyynnyttelyä. Tapa on osittain myötäsyntyinen, osittain opittu. Maltilliset vanhemmat alkavat jossain vaiheessa kuulostella, rauhoittuuko vauva itsekseen uneen vai ei. Jos ei, niin vauvaa mennään tyynnyttelemään. Pikkuhiljaa tätä kuulosteluaikaa voi pidentää. Joka inahduksesta ei siis kannata rynnätä vauvan luokse, koska se voi herättää vauvan. Ääntelyn ei kuitenkaan missään vaiheessa kannata antaa yltyä hysteeriseksi itkuksi.

Alle 3 kk ikäistä vauvan unitaidoista ei pidä ottaa stressiä. Vauvojen nukkumistavat voivat olla hyvinkin erilaisia keskenään. Pieni vauva tarvitsee yölliset syömishetkensä ja niitä voi olla monta. Joten yöheräilyltä voi vain harvoin välttyä. Osa vauvoista saattaa nukkua jopa 5-8 tunnin yhtenäisiä unia öisin 3-4 kk iässä. Jos vauva kasvaa ja kehittyy hyvin, ei ole syytä herätellä häntä syömään öisin.

Mikä häiritsee pienten vauvojen unta?

Vauvan unta voivat häiritä monenlaiset asiat, jotka tasaantuvat vähitellen vauvan elimistön kehittyessä. Tällaisia vaivoja voivat olla esimerkiksi refluksi ja ilmavaivat. Refluksin tavallisin syy, on ylemmän mahanportin sulkijalihaksen kypsymättömyys, jolloin hapanta mahan sisältöä nousee vauvan ruokatorveen. Tästä syystä kaikki vauvat pulauttelevat jonkin kunnes sulkijalihas vahvistuu. Toisilla vauvoilla oireiluun voi liittyä erilaiset allergiat. Tällöin refluksin lisänä esiintyy usein ihottumaa tai suolisto-ongelmia. Refluksia epäiltäessä on aina syytä keskustella lastenlääkärin kanssa oireista, jotta vaivaan löytyisi sopiva helpotus. Allergioihin voi liittyä myös voimakasta kutinaa, joka haittaa vauvan unta. Lapsi voi myös havahtua ja säikkyä omia käsiään ja jalkojaan, jotka viuhtovat vinhasti hänen näkökentässään. Pieni vauva ei vielä hahmota oman kehonsa ääriviivoja.

Yksi raskaimmista vauvojen ja vanhempien vastoinkäymisistä on koliikki. Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Koliikki ei ole mikään laiskan lääkärin hatusta vetämä diagnoosi, kuten sosiaalisessa mediassa välillä väitetään. Koliikki tarkoittaa oiretta eli runsasta itkuisuutta. Koliikkivauvan vanhempien osa on raskas ja usein itkuisuuden hillitseminen vie kaiken energian. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta ja luovuutta saa käyttää. Kannattaa tutustua The Happiest Baby –menetelmään, jolla vauvojen itkuisuutta on voitu helpottaa. YouTubesta voi etsiä suomenkielisen animaation, jossa menetelmä on selostettu perusteellisesti. Koliikkioireet alkavat helpottaa vähitellen ja yli 3 kk ikäisillä vauvoilla oireilu on satunnaista.

Pienelle vauvalle epämukavuutta tuottaa myös ilman kiertäminen suolistossa ja siitä johtuvat vatsavaivat. Koska vauva ei vielä kykene liikkumaan itsenäisesti, jää ruokaillessa suolistoon joutunut ilma kiertämään sinne. Vauvan huolellinen röyhtäyttäminen auttaa helpottamaan tilannetta. Vauvalle voi tehdä myös nk. pierujumppaa, jonka ohjeita voi pyytää neuvolasta tai etsiä YouTubesta sopivia ohjausvideoita aiheesta.

Aktivoi vauvan päivä ja rauhoita vauvan yö

Pienenkin vauvan päivien ja yöaikaisen toiminnan välille on hyvä tehdä eroa alusta saakka. Vauvan aktivointi päivällä on tärkeää kehityksen kannalta. Koska pieni vauva ei vielä kykene liikkumaan tahdonvaraisesti on vauvan masuaika vauvan hyvinvointia lisäävä rutiini. Masuaika tarkoittaa pienen vauvan asettamista turvalliselle ja tukevalle alustalle mahalleen, jolloin hän saa harjoitella kehonsa hallintaa, sekä vahvistaa selän ja niskan lihaksia. Masuaika voidaan aloittaa siinä vaiheessa kun vauva kykenee hieman jo kannattelemaan päätään. Ensi alkuun vauva saa olla mahallaan muutaman minuutin ja aikaa pidennetään vähitellen vauvan jaksamisen mukaan. Vanhemman tulee koko ajan olla vauvan lähettyvillä ja tarkkailla vauvan vointia. Jos vauvalle tulee epämukava olo, hänet otetaan syliin tai käännetään selälleen. Masuaika on myös vauvan aktivointia ja vähitellen siihen voi yhdistää lempeää leikkiä.

Koska pienillä vauvoilla ei ole vielä selkeää rytmiä, voivat vauvan pidemmät valveillaoloajat sijoittua myös keskelle yötä. Ruokittu vauva ei nukahdakaan vaan killittää silmät suurina vanhempaansa ja nukkumapaikkaansa laskettaessa saattaa protestoida äänekkäästi. Tällöin vauvaa ei ole syytä aktivoida vauvaa vaan pitää yöllinen toiminta rauhallisena. Sylissä pitäminen, laulaminen/hyräily ja heijaaminen ovat sopivia rauhoittelumuotoja, joilla vauvalle viestitään, että on yö ja aika nukkua.

Neljän kuukauden iässä vauvan valmius rytmisyyteen alkaa kypsyä. Koliikkioireet häviävät 3 kk iän jälkeen. Vauvan vireystilaa säätelevät hormonit alkavat tukea normaalia vuorokausirytmin noudattamista. Ja tässä vaiheessa onkin hyvä aloittaa lempeä ohjaus kohti itsenäisempiä nukkumis- ja nukahtamistapoja Vauvan tietoisuus ulkomaailmasta herää ja monille aiemmin rauhallisesti nukkuneille vauvoille tulee 4-5 kk iässä hulinakausi, jolloin unet muuttuvat katkonaiseksi ja nukkumaan meneminen voi hankaloitua. Vauvoille alkaa myös muodostua yhä selkeämpiä kaavoja eri tapahtumien välillä. Tavoista, jotka toistuvat usein ja samankaltaisina, tulee vauvalle tuttuja ja ne edustavat turvallisuutta. Vauva alkaa myös ennakoida tapahtumia niiden mukaan.

Sari Tammikari, terveydenhoitaja, uniohjaaja