4-12 kk ikäisen vauvan uni

Vauvavaiheen keski-iässä vauvasta kehittyy aktiivinen toimija. Hän ottaa kontaktia, haluaa huomiota, jaksaa valvoa yhä pidempiä jaksoja, oppii liikkumaan ja harjoittelee äänen käyttöään. Kaikki nämä asiat näkyvät myös nukkumisessa.

Eipä ihme, että muutoksen käynnistävää vaiheesta puhutaan neljän kuukauden hulinavaiheesta. Moni vanhempi kuvailee, kuinka hyvin nukkuneen vauvan unet menevät yht’äkkiä rikki, eikä mikään aiempi enää toimikaan.

Vauvan uneen ilmestyy tässä iässä kaikki kypsän unen vaiheet. Torke, kolme NREM-univaihetta ja REM-uni. REM unen määrä on edelleen suuri ja vauva nukahtaakin suoraan keveään REM -uneen, jolloin syliin nukahtanut vauva herää herkästi, kun hänet siirretään nukkuvana toiseen paikkaan.

Päivärytmin tukeminen

Monia vanhempia vaivaa se, että vauvalla ei vielä tunnu olevan vakiintunutta rytmiä. Tälle ikävaiheelle on tyypillistä lyhyet päiväunet, koska päiväunien vakiintuminen tapahtuu hitaammin kuin yöunien. Sosiaalisessa mediassa tarjoillaan usein erilaisia ihannerytmimalleja, joihin pyrkiminen voi pikemminkin aiheuttaa ongelmia kuin ratkaisuja.

Joskus on vain hyväksyttävä, että vauvojen rytmi kypsyy yksilölliseen tahtiin ja kaikista ulkoisista rytmiä tukevista toimenpiteistä huolimatta vauva saattaa nukkua useammat lyhyemmät päiväunet vanhempien toivomien parin kolmen pidemmän sijaan. Noin 6 kk iässä useimmat vauvat kykenevät jo nukkumaan yhdet pidemmät päiväunet ja pari lyhyempää unipätkää. Siirtymä kolmista päiväunista kaksiin tapahtuu 8kk-1 vuoden iässä. Yksiin pidempiin uniin siirtyminen tapahtuu yleensä 12-18 kk ikävaiheessa.

Vanhemmat ovat toisinaan huolissaan siitä, nukkuuko vauva tarpeeksi, kun päiväunet ovat lyhyitä, eikä vauva nuku jonkun sosiaalisesta mediasta omaksutun ohjeistuksen mukaisesti. Hyvä merkki riittävälle unelle on vauvan hyväntuulisuus ja virkeys valveaikoina. Jos vauvan päivä kuluu jatkuvan kitinän merkeissä, on syytä lähteä pohtimaan, mistä se johtuu.

Säännölliset ruoka-ajat tukevat säännöllistä päivärytmiä

Päivärytmin säännöllistymiseen vaikuttaa valon vaihtelun lisäksi vauvan valvoman ajanjakson pituus, sekä syömisen rytmi. Vauvantahtisuus on tärkeää, mutta mikäli vanhemmat alkavat tarjota maitoa vauvan tavanomaisiinkin kitinöihin, saattaa nälkä- ja väsymyssignaaleiden erottaminen muodostua haastavaksi.

Kun väsynyttä vauvaa syötetään nukkumaan laittamisen sijaan, voi syöttö jäädä vajaaksi, jolloin vauvalle tulee nälkä nopeammin. Vauva herää silloin nopeammin, jolloin hän myös väsyy vajaan unipätkän jälkeen nopeammin, ja ollaan herkästi lyhyiden päiväunien ja rikkonaisten yöunien kierteessä.

Feeding on demand tarkoittaa nimenomaan vauvan nälkäviesteihin vastaamista. Kun vanhempi oppii tunnistamaan vauvan nälän, vauva myös jaksaa keskittyä syömiseen ja tyhjentää silloin imettävän äidin rinnatkin tehokkaasti. Vauvan nälästä kertoo se, kuinka hyvin hän jaksaa keskittyä imemiseen. Kun vauva ei ole riittävän nälkäinen, hän saattaa jopa protestoida raivokkaasti rinnalle asettumista. Monet rintaraivarit johtuvat tästä syystä.

Maltillisempien vauvojen vanhemmat tunnistavat myös pöllöniskailmiön. Vauva imee rintaa, mutta kun ympärillä tapahtuu jotain, imeminen keskeytyy, eikä vauva oikein rauhoitu rinnalle. Jos vauva alkaa käyttäytyä syödessään edellä mainitulla tavalla, kannattaa syöttövälejä alkaa tietoisesti pidentää. Ongelma poistuu usein nopeasti, kun aletaan noudattaa luonnollista nälän ja kylläisyyden vaihtelun rytmiä aiemman napostelun sijaan. Ruokailujen rytmittäminen selkeiksi ruoka-ajoiksi kannustaakin vauvaa syömään yhdellä kerralla tehokkaasti, koska nälkä on luonnollinen kannustin syömiselle. Näin toimien säännöllinen päivärytmi alkaa muodostua melko vaivattomasti.

Yösyötöistä luopuminen

Nykysuositusten mukaan 6 kk ikä katsotaan sellaiseksi, jolloin yösyöttöjä ei enää ravitsemuksellisista syistä kannata ylläpitää. Suositusten mukaan kiinteän ravinnon voi aloittaa 4 – 6 kk iässä, ja moni vauva syö jo 6 kk iässä reippaita annoksia kiinteää ruokaa, jolloin on helpompi luopua myös yösyötöistä. Vauva voi myös jättää omatoimisesti yösyötöt ennen 6 kk ikää. Mikäli vauva kasvaa ja kehittyy normaaliin tahtiin, ei vauvaa tarvitse herätellä, vaan voi nauttia tilanteesta rauhassa.

Hyvin varovainen tahti kiinteiden tarjoamisessa voi johtaa isommilla vauvoilla ja taaperoilla yöpainotteiseen syömiseen. Tutkimusten mukaan vauva altistuu silloin helpommin raudanpuutokselle, koska raudan tarve kasvaa 6 kk iässä voimakkaasti. Sikiöaikana kerätyt rautavarastot alkavat ehtyä 6 kk iässä nopean kasvun ja kehityksen myötä. Rautaa vauva saa parhaiten kiinteästä ravinnosta. WHO suosittaakin tarjoamaan alusta saakka vauvalle rintamaitoa energiatiheämpää ja rautapitoista ravintoa normaalin kasvun ja kehityksen varmistamiseksi.

Uniassosiaatiot riesana

Mikäli vauvan nukuttamiseen on kuulunut varhaisessa vaiheessa aktiivista avustamista, alkavat ne tässä ikävaiheessa vakiintua ja muuttua herkästi yöllistä heräämistä lisääväksi uniassosiaatiohäiriöksi.

Vauva oppii luontaisesti ennakoimaan tapahtumia ja niiden välisiä yhteyksiä. Se, mitä tiuhaan toistetaan, muuttuu tutuksi ja myöhemmin siitä on ehkä tarve oppia pois. Mikäli assosiaation ehkäiseminen ei ole onnistunut, voi esimerkiksi assosiaatioiden kerrostamisen menetelmien avulla ohjata vauvaa hellävaraisesti vähemmän vanhemman aktiivisuutta vaativiin assosiaatioihin.

Tyypillinen esimerkki on vain rinnalle nukahtava vauva. Ensin nukahtamistilanteisiin otetaan mukaan heijaamista, rytmistä taputtelua, suhinaääntä tai hyräilyä. Hiljalleen näitä assosiaatioita aletaan purkaa niin, että lopulta vauva oppii nukahtamaan itsenäisesti. Prosessissa kuluu yleensä useampi viikko. Tehokkaampia unikouluja voidaan soveltaa 6 kk iästä lähtien, mikäli vauva edelleen tarvitsee öisin sellaista nukahtamisen apua, joka vaatii vanhemman heräämistä ja avustamista.

Sari Tammikari, terveydenhoitaja ja pediatrinen unihoitaja/Muksuperheen uni