Päiväuni

Koska vauvat ja pikkulapset tarvitsevat paljon unta, pelkkä yö eri riitä unen tarpeen täyttämiseen. Aluksi vauva nukkuu muutaman tunnin pätkissä sekä yöllä että päivällä mutta noin 3 kk iässä alkavat pidemmät yhtenäiset unijaksot sijoittua yöaikaan.

Päiväunien yhtenäistyminen koettelee toisinaan vanhempien hermoja. Etenkin alle 6 kk iässä vauvat saattavat nukkua vain yhden syklin unia, ja päiviin ei tunnu syntyvän mitään rytmiä. Päiväunet konsolidoituvat eli alkavat asettua säännöllisempään rytmiin ja yhtenäistyvät hitaammin kuin yöunet. Syytä tähän ei vielä tiedetä, mutta ihmisen vireystilaa säätelevä järjestelmä on monimutkainen ja kypsyy yksilöllisessä tahdissa.

Iästä riippuen lapset nukkuvat päivisin 2-8 tuntia. Päiväunissa esiintyy myös enemmän yksilökohtaista vaihtelua kuin yöunissa. Osa lapsista nukkuu päiväunia vielä viisivuotiainakin, kun osa voi jättää ne kokonaan pois yhden vuoden iässä. Klikkaa tästä THL:n taulukkoon, jossa esitellään suomalaisten lasten keskimääräistä päivällä nukutun unen määrää eri ikävaiheissa.

Vanhemmat ovat usein huolissaan riittävästä unen määrästä, mikäli vauva nukkuu vain yhden syklin unia. Tärkein mittari unen tarpeen täyttymisestä on aina lapsen yleisolemus. Jos lapsi jaksaa touhuta päivisin ja on enimmäkseen hyväntuulinen, hän todennäköisesti saa tarpeeksi unta. Unen tarve voi vaihdella samallakin lapsella eri päivien välillä. Esimerkiksi päivähoitopäivinä lapsi tyypillisesti väsyy enemmän kuin viikonloppuisin kotona.

Päiväunisiirtymät

Kun vauva alkaa yhdistää päiväunijaksoja, yksittäiset unet harvenevat ja unien pituus kasvaa. Tyypillisiä siirtymävaiheita ovat useista lyhyistä unista kolmiin  4-6 kk iässä, sekä kolmista unista kaksiin 8-12 kk iässä. Siirtymäajat voivat olla pitkiäkin, mikä hämmentää vanhempia. Moni haluaakin kokeilla erilaisia sosiaalisesta mediasta poimittuja rytmimalleja. Joskus ne voivat toimia, usein niistä on vain harmia. Vauvaa ei voi pakottaa nukkumaan jonkun valmiin kaavan mukaan, ja pahimmillaan sekä yöt että päivät menevät sekaisin.

Jokaisen lapsen kohdalla tulisikin mieluummin seurata lapsen väsymysmerkkejä ja arvioida vireyttä niiden avulla. Se voi tuntua haasteelliselta, etenkin jos lapsi on tottunut nukahtamaan aina syömiseen. Syöminen on vahvasti mielihyvää tuottavaa toimintaa. Lämmin syli ja vanhemman läheisyys tuottavat otolliset olosuhteet nukahtamiselle. Niinpä lievästikin väsynyt vauva voi nukahtaa, jolloin sekä syöminen että valvejakso jäävät kesken. Kun unipainetta ei ole kertynyt tarpeeksi, vauva myös herää nopeammin. Ja kohta hänellä onkin nälkä, kun maha ei tullutkaan täyteen kesken jääneen syötön vuoksi.

Niinpä tämän itseään ylläpitävän toimintamallin vuoksi vanhemmalle ei muodostu selkeää käsitystä vauvan väsymyksestä tai nälkämerkeistä. Onkin parempi vaihtoehto kokeilla rohkeasti syöttöjen tahdistamista viimeistään 4 kk iässä. Somessa menee usein sekaisin vauvantahtisuus ja se, mitä Feeding on demand todellisuudessa tarkoittaa. Feeding on demand ei tarkoita vauvan syöttämistä jokaiseen kitinään, vaan todellisiin nälkämerkkeihin.

Siksi on hyvä aloittaa syöttöjen rytmittäminen noin 4 kk iässä niin, että vauva jaksaisi olla valveilla hetken syömisen jälkeen, jolloin vanhempi helpommin huomaa vauvan väsymysmerkit. Toimiva syöttöjen rytmi on keskimäärin 3 tunnin välein, kun ollaan pelkällä maitoravinnolla. Ohessa on näppärä toimintakaavio, kuinka vauvan tarpeita voi arvioida neljän kuukauden iästä eteenpäin ja välttää lyhyiden päiväunien ja tiheän syöttämisen kierteen.

Toimi näin 4-6 kk ikäisen vauvan kanssa:

1.      Vauva kitisee

2.      Mene vauvan luokse

3.      Ota vauva syliin ja juttele hänelle

4.      Jos vauva rauhoittuu ja innostuu, seurustele hänen kanssaan hetki

5.      Jos vauva ei lopeta kitinää, mieti milloin vauva on syönyt edellisen kerran ja oliko syöminen tehokasta.

6.      Jos edellisestä syömisestä on kulunut alle 2 tuntia, laita vauva nukkumaan ja syötä vauva välittömästi päiväunien jälkeen.

7.      Jos syömisestä on kulunut yli 2 tuntia, syötä vauva kylläiseksi ja anna valvoa hetki syötön jälkeen.

8.      Kun vauva alkaa seuraavan kerran kitistä, laita hänet unille.

9.      Syötä vauva välittömästi päiväunilta heräämisen jälkeen.

Kun vauvalle aletaan syöttää kiinteää ruokaa, moni on kokenut toimivaksi maitoruuan ja kiinteän ruuan erottamisen omiksi ruokailuikseen. Maito annetaan aamulla herätessä ja aina unien jälkeen. Kiinteä ruoka tarjotaan noin tunnin päästä maidon jälkeen, jonka jälkeen seuraa valvejakso ja vauvan laittaminen unille.

Vanhemmat ovatkin huomanneet, että tällä rytmityksellä kiinteän ruuan menekki kasvaa, ja vauva jaksaa kiinnostua myös maitoruuasta. Kun ruokahalu on kohdillaan, vauva kiinnostuu syömisestä automaattisesti, eikä syöttäminen muutu pelleilyksi, kun muu maailma kiinnostaa ruokaa enemmän. Tällä menetelmällä myös päiväunet alkavat yhtenäistyä nopeammin ja rytmi säännöllistyy, koska ruoka-ajat rytmittävät unipaineen ja valon vaihtelun ohella tehokkaasti päivää.

Päiväunisiirtymät voivat olla pitkiä

Päiväunisiirtymän tyypillisiä tunnusmerkkejä on se, että lapsen päiväunille nukuttaminen alkaa olla työlästä ja päiväunet muuttuvat lyhyiksi pätkiksi. Pätkäpäiväunia voi aiheuttaa myös univaje, joka seuraa tyypillisimmin liian myöhäisestä nukkumaanmenoajasta. Yleensä vauva tiputtaa myöhäisimmät päiväunet pois ja samalla muut unet voivat siirtyä ja yhtenäistyä..

Jos kyseessä on päiväunisiirtymästä johtuva pätkäunisuus, lapsen valveillaoloaikaa voi silloin koettaa venyttää vartin kerrallaan ja koettaa yhdistää päivän viimeisiä päiväunia edellisiin. Vaikka vaihe on hankala, kannattaa olla luopumatta liian nopeasti päiväunien määrästä. Jos lapsi nukkuu liikaa päivällä, näkyy se usein yöunessa. Tällöin lapsi voi alkaa valvoa öisin pidempiä pätkiä. Tilanne tasataan niin, että päiväunesta vähennetään yöllä valvotun ajan määrä pidentämällä valvejaksoja.

On lapsikohtaista, toimiiko paremmin lapsen herättäminen vai nukkumaan menemisen viivästyttäminen. Jos lapsi on kovin kiukkuinen unilta herättyään, kannattaa suosia mieluummin nukkumaan menon viivästämistä. Rytmin säätäminen tapahtuu lyhentämällä päiväunta 15 min jaksoissa, joka kolmas päivä, kunnes ollaan takaisin yhtenäisissä yöunissa. Vanhempien on myös hyvä arvioida, mikä heidät herättää yöllä, ja kannustavatko he omalla toiminnallaan lasta pysymään valveilla. Palveluiden ja leikittämisen lopettaminen uniajaksi voi auttaa lasta nukahtamaan uudestaan, kun tarjolla ei olekaan kiinnostavaa toimintaa.

 

Sari Tammikari, terveydenhoitaja ja pediatrinen unihoitaja/Muksuperheen uni

• Unikoulu Täältä voit ladata omaan käyttöösi erilaisia unikouluohjeita ja muita ohjeistuksia, joiden avulla voit tukea lapsesi unta.