Vauvan ravitsemus ja uni

Täysipainoinen ravitsemus ja tasainen ateriarytmi auttavat vauvoja ja vanhempia lapsia nukkumaan paremmin. Kiinteiden ruokien aloitus tapahtuu 4-6 kk iässä, jolloin lapsen suolisto on kypsä vastaanottamaan kiinteää ruokaa. Vauvan tulisi myös pystyä istumaan tuettuna, hallitsemaan pään liikkeitä ja koordinoimaan silmien ja käden yhteistyötä tavoitellessaan ruokia kädellä. Aluksi kiinteitä ruokia vain maistellaan ja sen ohessa jatketaan maitoruokintaa myös öisin. Uusiin ruokiin tutustuminen kannattaa tehdä aamupäivisin, jotta mahdolliset vatsanpurut eivät häiritsisi yöunta.

Luovu yösyötöistä hallitusti

Kun vauva tulee 6 kk ikään ja kiinteitä on jo aloiteltu, voidaan halutessa luopua yösyötöistä. Sen voi tehdä syöttö kerrallaan. Helpointa on aloittaa syöttövälien pidentäminen alkuyöstä, jolloin vauva nukkuu yleensä eniten syvää unta. Apuna voi käyttää unisyöttöjä, joiden ideana on totuttaa vauvaa siihen, että maitoa ei tarjoilla jokaiseen heräämiseen, vaan syötöt tahdistetaan ennakkoon.

Sopiva aikaväli on aluksi 3-4 tunnin syöttövälit. Muina aikoina vauva rauhoitellaan uneen muuten kuin syöttämällä. Kun syöttövälejä harvennetaan, vauva alkaa syödä myös tehokkaammin. Usein käykin niin, että vauva ei enää muutaman yön jälkeen herääkään vaatimaan ruokaa, vaan alkaa nukkua yli syöttövälien. Kun yöllistä syömistä vähennetään, alkaa kiinteä ravinto maistua vauvalle aiempaa paremmin. Joskus pienellä viiveellä, joskus välittömästi.

Ei-imettävästä vanhemmasta apua

Joskus yösyötöistä luopuminen tuntuu imettävästä äidistä haikealta ja vaikealta. Syömisestä on voinut tulla nukahtamiseen liittyvä uniassosiaatiohäiriö ja äidin tutun tavan lopettaminen pelottaa. Usein syynä on imettävän äidin pitkittynyt univaje ja huoli tilanteen vaikeutumisesta, vauvan traumatisoitumisesta tai nälästä. Kertynyt univaje vaikeuttaa johdonmukaisena pysymistä ja kasvattaa huolta tilanteen hajoamisesta.

Jos perheessä on kaksi vanhempaa ja vain toinen imettää, on usein paras ratkaisu antaa ohjakset ei-imettävälle vanhemmalle. Näin äiti voi siirtyä toiseen tilaan nukkumaan, ja ei-imettävä vanhempi jää nukkumaan vauvan kanssa. Vanhemmat voivat sopia illalla etukäteen ajankohdat, jolloin vauva tuodaan äidille imetettäväksi. Ja muina aikoina ei-imettävä vanhempi hoitaa vauvan heräämiset.

Näin toimien vauvaa ei jätetä yksin eikä nälkäiseksi. Sekä imettävä äiti että vauva saavat unirauhan. Äitien ja vauvojen välistä yöllistä vuorovaikutusta tutkittaessa on huomattu, että usein äiti on se, joka herättää vauvan, eikä vauva äidin. Kun univajeesta herkistynyt äiti reagoi vauvan kevyen unen aikaisiin ääniin ja liikehtimiseen, hän usein reagoi automaattisesti syöttämällä vauvan. Ei-imettävä vanhempi sen sijaan nukkuu usein sikeämpää unta eikä reagoi vauvan pieniin äännähdyksiin niin herkästi. Usein yöt ovat alkaneet parantua välittömästi, kun vanhemmat ovat vaihtaneet rooleja, ja imettävä äiti malttaa olla puuttumatta toisen vanhemman toimintaan.

Sari Tammikari, terveydenhoitaja ja pediatrinen unihoitaja/Muksuperheen uni