Säännöllinen vuorokausirytmi

Säännöllinen vuorokausirytmi tukee laadukasta unta

Pienellä vastasyntyneellä vauvan vuorokaudessa ero päivän ja yön välillä on vielä epäselvä. Vauva nukkuu silloin, kun hän on uninen ja syö silloin kun hän on nälkäinen.

Ihmisen kehon toimintaa ohjaa pimeän ja valon vaihteluun perustuva sirkadiaaninen rytmi, jota noudattamalla kehon ja mielen toiminta pysyy parhaiten tasapainossa. Vauvoilla tämä valmius rytmisyyteen alkaa kehittyä n. 3 kk iästä eteenpäin. Vanhemmat voivat omilla toimillaan tukea vauvan vuorokausirytmin kehittymistä suuntaan, joka tukee hänen hyvinvointiaan, sekä noudattaa perheen omaa rytmiä. Säännöllisen päivärytmin noudattaminen auttaa vanhempia myös ennakoimaan ja tulkitsemaan vauvan tarpeita.

Luo lapsen ikävaiheeseen sopivat rutiinit ja päivärytmi

Viiden kuukauden iässä vauvoilla on yleensä jo täydet valmiudet rytmisyyteen. Viimeistään tässä vaiheessa olisi hyvä siirtyä noudattamaan selkeää päivä ja yö-rytmiä, johon kuuluvat samoina toistuvat rutiinit. Positiivisten rutiinien ja rituaalien avulla vauva oppii asioiden välisiä yhteyksiä ja hän tulee tietoiseksi, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Tämä luo vauvalle turvallisuuden tunnetta  ja parantaa vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta.

Nukkumaanmenorutiinien ja -rituaalien luominen on tärkeä osa hyviä yöunia. Näiden rutiinien tehtävänä on johdatella vauva rauhoittumaan ja auttaa häntä nukahtamaan levollisesti ja nukkumaan yönsä rauhallisesti. Vauvat ja vanhemmatkin lapset rakastavat rutiineja ja säännöllistä rytmiä. Nukkumaanmenoaika on parasta pitää melko saman päivästä toiseen, niin öistäkin tulee yhtenäisempiä. Sopiva yöunille menoaika 5 kk iästä eteenpäin on klo 19:00-20:30 välinen aika. Myöhäisempi nukkumaanmenoaika ei yleensä tarkoita myöhäisempää aamuheräämistä, vaan sitä, että vauva herää edelleen kukonlaulun aikaan mutta yöuni jää lyhyemmäksi ja vauva alkaa kärsiä univajeesta.

Nukkumaanmenorutiinien ja -rituaalien tulisi muuntua vauvan iän mukaan, jotta perhe ei jäisi kiinni tapoihin, jotka myöhemmin edesauttavat nukahtamisongelmia. Ilta- ja unirutiinien tarkoitus on johdatella lapsi rauhoittumaan ja odottamaan nukkumaanmenoa. Arjen toimintaa olisi hyvä muutenkin rauhoittaa iltaa kohti. Etenkin helposti kuormittuvien vauvojen kanssa päivittäisiä menoja on syytä karsia ja keskittää aamupäiviin tai keskipäivään.

Syö-Leiki-Nuku

Monilla vanhemmilla on tapana syöttää vauva juuri ennen päiväunille laittamista.  Syöminen piristää vanhempia ja rinnalle tai pulloruokintaan nukahtanut vanhempi vauva voikin havahtua hereille jo 20 minuutin päästä. Lopulta vauva nukkuu pätkäpäiväunia ja yötkin alkavat hajota. Viimeistään 5 kk iässä onkin parempi aloittaa syömisen ja nukahtamisen välisen ajan pidentämistä.  Rutiinia kutsutaan nimellä Syö-Leiki-Nuku ja syömisen jälkeen seuraa aktivoivaa toimintaa. Näin voidaan samalla lempeästi purkaa nukahtamisen ja imemisen välistä yhteyttä. Kun vauvaa aktivoidaan syöttämisen jälkeen, pääsee vanhempi myös tarkkaileman oman lapsensa väsymysmerkkejä ja oppii vähitellen tunnistamaan otollisimman hetken laittaa vauva unille.

Uniassosiaation muodostuminen

Uniassosiaatio tarkoittaa kaikkia niitä asioita, joita me liitämme uneen ja nukahtamiseen. Uniassosiaatioon kuuluu esimerkiksi nukahtamisasento; asiat, joita teemme ennen nukkumaanmenoa; nukkumapaikan olosuhteet, kuten hämäryys, tuuletus, lämpötila jne. Kun kaikki on tutulla mallilla, unen on hyvä tulla.

Vauvat ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaan uniassosiaatioiden muodostumisen suhteen. Vastasyntynyt vauva on luonnostaan unelias ja nukahtelee itsekseen useimmiten sinne, missä hän sattuu olemaan. Äidin rinnoille, syliin, kantoliinaan, viereen, pinnasänkyyn tai rattaisiin meluisassa kauppakeskuksen kahvilassa. Muutamien viikkojen päästä nukahtaminen ei enää olekaan ihan yhtä automaattista ja vanhempi alkaa toistaa jotain menetelmää, joka tuntuu toimivan. Usein vauva syötetään nukuksiin, häntä heijataan tai vanhempi päätyy pomppimaan vaikka jumppapallolla. Kun vauva on nukahtanut vanhemman syliin, vauva tavallisesti lasketaan nukkumapaikkaansa tai hänen annetaan jatkaa uniaan esimerkiksi sylissä, kantoliinassa tai liikkuvissa vaunuissa.

Uniassosiaatio syntyy ajan kanssa

Alle 4 kk ikäisen vauvan ehdollistuminen nukuttamistapoihin ei ole yhtä vahvaa, kuin vanhemman vauvan. Jossain vaiheessa vanhemmat huomaavatkin, että vauva alkaa herätä melko pian, kun hänet on laskettu sylistä nukkuvana vaikkapa pinnasänkyyn. Vauvalle on syntynyt nukahtamisassosiaatio, jossa hän nukahtaa turvallisesti äidin syliin ja rinnalle. Kun hän sitten herää yksin omassa vuoteessaan ja huomaa nukkumisolosuhteiden, vauva hätääntyy, eikä kykene rauhoittumaan ja nukahtamaan uuteen unisykliin. Tarvitaan taas äitiä, joka nukuttaa vauvan syliin ja rinnalle. Tällainen nukuttamisrituaali tavallisesti toistuu useita kertoja yön aikana.

Muutos on salakavala. Pieni vauva herää lähinnä syömään mutta vanhempi vauva alkaa heräillä myös sen vuoksi, että huomaa muutoksen ulkoisissa olosuhteissa. Ei ole epätavallista, että 8-11 kk ikäinen vauva voi heräillä yöllä jopa puolen tunnin välein. Silloin nukuttamisesta muodostuu ongelma sekä vauvalle, että vanhemmille. Ilmiö näkyy usein katkonaisina päiväunina ja vauva nukkuu rikkonaisesti sekä yöt, että päivät.

Uuden uniassosiaation opettaminen vaatii toistoja ja kärsivällisyyttä

Uniassosiaation purkamisen ja ennaltaehkäisyn yksiselitteinen ohje on totuttaa vauva siihen, että hänet lasketaan nukkumapaikkaansa aina hereillä olevana mutta rauhallisena. Vauva rauhoitellaan hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa tuttujen rutiinien avulla. Näin hän oppii ennakoimaan nukkumaan menemistä. Kun vauva oppii yhdistämään turvan tunteen ja nukahtamisen paikkaan, jossa hän havahtuu yöllä, vauva toteaa mielessään, että kaikki on kunnossa ja nukahtaakin levollisena uneen.

Toisinaan kuulee, että vauvat osaavat kyllä illalla nukahtaa itsenäisesti mutta tarvitsevat öisin rauhoittelua. Ilmiön taustalla on usein vanhemman huoli muun perheen unista. Yöllä vauvan luokse mennään liian nopeasti ja vauvalle ei anneta aikaa nukahtaa itsenäisesti, jotta hän ei vaan herättäisi äänillään muuta perhettä.

Sari Tammikari, terveydenhoitaja, uniohjaaja