Säännöllinen vuorokausirytmi
Säännöllinen vuorokausirytmi
Pienellä vastasyntyneellä vauvan vuorokaudessa ero päivän ja yön välillä on vielä epäselvä. Vauva nukkuu silloin, kun hän on uninen ja syö silloin, kun hän on nälkäinen. Aluksi vauvalle kehittyy valmius yön ja päivän erottamiseksi toisistaan ja lopulta säännölliset päiväunet ja pidempi yhtenäinen yöuni.
Vaikka säännöllisen ja ennakoivan rytmin muodostuminen vaatii monien biologisten rytmiä säätelevien mekanismien kypsymistä, vanhemmat voivat tukea vauvan vuorokausirytmin säännöllistymistä hyvin yksinkertaisilla menetelmillä. Säännöllisen päivärytmin noudattaminen auttaa vanhempia myös ennakoimaan ja tulkitsemaan vauvan tarpeita. Tavoitteena on muun perheen elämäntyyliin mukautuva rytmi, jolloin arjesta muodostuu sujuvaa.
Valon vaihtelu säätelee rytmiä
Ihminen on päiväeläin. Monet elimistömme toiminnot ovat synkronissa valon vaihtelun kanssa ja väärän vuorokausirytmin noudattaminen aiheuttaa terveysongelmia. Valon vaihtelu säätelee mm. kortisolin ja melatoniinin erittymistä. Melatoniinin erittyminen käynnistyy hämärässä ja kortisolin erittyminen käynnistyy aamuyöllä. Valon vaihtelun lisäksi rytmiin vaikuttavat sosiaaliset vihjeet, ravitsemus ja kertyvä unipaine.
Vastasyntyneillä vauvoilla ei vielä ole säännöllistä melatoniinin erittymistä. He saavatkin melatoniinia äidinmaidon kautta. Äitien ja vauvojen yöuni sykronoituukin alkuvaiheessa tehokkaasti, ja yölliset imetykset tukevat vauvan unta. Vauvojen oma melatoniinin tuottaminen käynnistyy vähitellen ja tuotanto on aluksi epäsäännöllistä. Tuotannon vakiintuminen tapahtuu 6-9 kk iässä. Tässä vaiheessa myös päiväunet alkavat säännöllistyä.
Normaali yöunen pituus vauvoilla vaihtelee 9-12 tunnin välillä. Joskus vanhemmat tavoittelevat pidempiä yöunia supistamalla päivällä nukutun unen määrää. Yöunen pidentäminen ei kuitenkaan aina onnistu, sillä osa vauvoista tarvitsee unta tasaisemmin ripoteltuna sekä päivälle että yöajaksi. Jos vauva nukkuu yönsä hyvin ja nukahtaa päiväunille helposti, ei rytmiä kannata alkaa peukaloida turhaan.
Hyvää tarkoittavat rytmin säätämistoimenpiteet voivat johtaa vauvan ylikuormittumiseen, jolloin vauva muuttuu tyytymättömäksi, ja nukuttamiset alkavat vaikeutua ja muuttua rikkonaisemmiksi. Toimivassa rytmissä vauva nukahtaa melko helposti sekä päivä- että yöunille ja valveilla ollessaan on pääasiassa tyytyväinen ja aktiivinen.
Rytmiä tukevat sosiaaliset vihjeet
Vaikka nukkumaanmenorutiinien ja -rituaalien luominen on tärkeää, vaikuttavat yhtälailla kaikki muutkin päivän ja yön aikana aikana toistetut rutiinit ja rituaalit rytmin säännöllistymiseen. Päivän ohjelma muodostuu ruokailuista, vuorovaikutuksesta ja aktiivisemman ja rauhallisen toiminnan vaihtelusta sekä rauhoittumisesta. Kun näitä toistetaan päivästä toiseen samassa järjestyksessä ja suurin piirtein samoihin aikoihin, syntyy vauvan mielessä ennakoitava kaava arjesta. Turvaa tuovat vauvan tarpeisiin oikea-aikaisesti vastaaminen ja ennakoitavuus. Turvallisuuden tunne rauhoittaa vauvaa, jota lämmin vuorovaikutus hoivaajan kanssa vahvistaa.
Näin tuet 0-3 kk vauvan säännöllisen rytmin kehittymistä
1. Vakiinnuta joka päivä aamun ylösnousu samoihin aikoihin.
2. Pidä tilat pimeinä ylösnousuun saakka, ja vie vauva valoisaan tilaan välittömästi ylösnousun jälkeen
3. Toista arjen hoivatoimet aina saman kaavan mukaan ja käytä apuna lyhyitä lauseita, joilla sanoitat vauvalle tapahtumia ja niiden järjestystä
4. Sisällytä jokaiseen päivään ulkoilujakso
5. Anna vauvan viettää säännöllisiä iänmukaisia hetkiä päinmakuulla, jotta kehon lihakset ja motoriset taidot vahvistuvat
6. Alle 4 kk ikäinen vauva voi nukkua valoisassa tilassa päiväunia. Pimennä vanhempien vauvojen nukkumatilat myös päiväunien ajaksi.
7. Syötä vauva kylläiseksi jokaisella syöttökerralla. Jos imetät, pyri imettämään molemmat rinnat.
8. Anna vauvan viettää aikaa myös omassa rauhassaan vastapainona aktiiviselle vuorovaikutukselle. Voit tarkkailla vauvaa hieman kauempaa, jotta opit havaitsemaan pieniäkin vivahteita vauvan käyttäytymisessä.
9. Kun vauva herää unilta, tarkkaile tilannetta hetki ennen kuin syötät tai alat rauhoitella vauvaa. Vauvan ääntely ja liikehtiminen voi olla merkki aktiiviunen vaiheesta.
10. Luo vauvalle omat unirutiinit yöunille ja päiväunia varten. Päiväunirutiini voi olla lyhyempi kuin iltarutiini.
Ota käyttöösi röyhtäyttäminen
Viime vuosien aikana röyhtäyttämisen merkitystä on väheksytty. Vaikka tapa ei olisikaan välttämätön, eikä ainakaan pitäisi olla rivakka selkään hakkaamisen rutiini, on röyhtäyttämisellä monia unohdettuja hyötyjä. Kun vauva on syönyt itsensä kylläiseksi, huolellinen röyhtäytys auttaa pulauttamaan mahan ylimääräisen sisällön pois. Moni röyhtäyttämisen aloittanut vanhempi kertoo tavan rauhoittaneen syöttämisen jälkeistä kiemurtelua ja epämukavuuden kokemusta.
Röyhtäyttäminen auttaa laskemaan vauva nukkumapaikkaansa ”unisena mutta hereillä olevana”. Tämä sääntö tuntuu monista vanhemmista ongelmalliselta, koska sopivaa hetkeä ei ole helppo löytää. Kun vauvan antaa syödä itsensä kylläiseksi, hän muuttuu uniseksi. Röyhtäyttäminen havahduttaa vauvan juuri sopivasti, jotta hänet voi laskea nukkumapaikkaansa ”unisena mutta hereillä olevana”. Näin toimien nukahtaminen tapahtuu lopullisessa nukkumapaikassa, mikä ennaltaehkäisee syömiseen liittyvän uniassosiaation muodostumista.
Vähitellen nukahtamisen ja syömisen etäisyyttä voi kasvattaa tarjoamalla vauvalle mukavaa vuorovaikutusta syömisen jälkeen. Tapa auttaa myös vanhempia tunnistamaan vauvan väsymysmerkkejä, joita ovat esimerkiksi katsekontaktin välttäminen, kulmakarvojen punoitus ja kaukaisuuteen tuijottaminen. Nukkumaanmenorutiineja kannattaa päivittää vauvan iän mukaan ja rauhoittaa arjen toimintaa jo myöhään iltapäivällä. Samalla valojen himmentäminen auttaa vauvaa ennakoimaan tulevaa uniaikaa.
Uniassosiaatio
Uniassosiaatio tarkoittaa olosuhteita tai asioita, jotka auttavat meitä nukahtamaan. Uniassosiaatioita voivat olla tietty nukahtamisasento, villasukat viluvarpaiden lämmikkeenä tai vaikkapa sateen ropinaääneen nukahtaminen. Kouluikäiset lapset, nuoret ja aikuiset kykenevät yleensä nukahtamaan vaihtelevissa olosuhteissa. Kun olemme riittävän väsyneitä, aivot pakottavat meidät nukahtamaan heti. Riittää, että tilanne on rauhallinen. Siksi auton rattiin nukahtaminen on tavallisempaa kuin uskommekaan.
Vauvat ja pienet lapset voivat sen sijaan olla hyvinkin vaativia nukahtamiseen liittyvistä asioista, ja nukahtaminen ilman tuttuja uniassosiaatioita ei onnistukaan. Mikäli vauva tottuu vähitellen nukahtamaan yksinomaan sellaisiin olosuhteisiin, jotka vaativat vanhemman aktiivista toimintaa, voi kehittyä uniassosiaatiohäiriö.
Uniassosiaatiohäiriössä vauva havahtuu unen keventyessä nukkumaolosuhteiden muutokseen ja alkaa kutsua vanhempaansa palauttamaan tutut nukahtamisolosuhteet. Heräily yleensä tihenee vauvavuoden loppua kohti, ellei uniassosiaatiohäiriötä pureta ajoissa unikoulun avulla. Suomalaisen Kubico-tutkimuksen yhteydessä huomattiin pitkään jatkuneiden yösyöttöjen ja tihentyneen heräilyn välinen yhteys. Syömiseen nukahtaminen onkin tyypillisin vauva- ja taaperoikäisten uniassosiaatiohäiriöitä aiheuttava uniassosiaatio.
Muita uniassosiaatiohäiriölle altistavia nukuttamistapoja voivat olla syliin, liikkeeseen tai vanhemman läsnäoloon nukuttaminen. Uniassosiaatioon liittyviä heräilyjä ei aina koeta unta haittaaviksi. Tällainen tilanne voi olla, kun vauva nukkuu perhepedissä ja oppii itsenäisesti tai kevyesti avustamalla hakeutumaan äidin rinnalle. Mikäli äidin unet eivät häiriinny, voidaan tapaa jatkaa. Kunhan pidetään huolta, että vauva ei öisellä syömisellä korvaa monipuolista kiinteää ravintoa.
Uniassosiaatio kehittyy toistojen seurauksena
Vauva oppii sen mitä toistetaan säännöllisesti. Vauvan voi antaa syntymästä lähtien nukkua erilaisissa olosuhteissa, jotta ei jäädä niin helposti kiinni tapaan, josta voi vähitellen tulla rasittava. Päiväunilla voi hyvin ottaa tavaksi vaihdella useampia tapoja nukkua. Liikkuvat ja paikoillaan olevat vaunut, oma sänky, kantoväline tai vanhemman syli. Kun olosuhteita vaihdellaan säännöllisesti ja niihin yhdistetään toistuvia unirutiineja, vauva oppii vähitellen tuntemaan olonsa turvalliseksi vaihtelevissakin olosuhteissa.
Öisin kannattaa kuitenkin suosia yhtä tapaa ja mennä nukkumaan aina saman kaavan kautta, mahdollisimman samoihin aikoihin illalla. Näin vauva oppii helpommin erottamaan yön päivästä. Vanhempien olisikin hyvä pohtia, minkälaiset olosuhteet tukevat koko perheen unta nukkumaturvallisuus huomioiden.
Ennaltaehkäise uniassosiaatiohäiriö
Ensimmäinen askel syömisen ja nukahtamisen välisen yhteyden erottamisessa on vauvan huolellinen röyhtäyttäminen syöttämisen jälkeen. Tapa on harmillisesti jäänyt paitsioon, vaikka on kaikkein lempein ja luonnollisin metodi syömiseen liittyvän uniassosiaation ehkäisemisessä.
Kun vauva on syönyt itsensä kylläiseksi, hänet havahdutetaan kevyesti ja röyhtäytetään huolella. Röyhtäyttämällä ylimääräinen maito poistuu mahasta ja unisen vauvan voi laskea nukkumapaikkaansa hakemaan unta. Tavan voi aloittaa vastasyntyneen kanssa, jolloin siitä tulee tottumus. Vähitellen vauvan voi antaa valvoa hetken syömisen jälkeen ja laittaa nukkumaan, kun vauva osoittaa väsymyksen merkkejä.
Uniassosiaation purkaminen
Uniassosiaatiohäiriön hoitosuositus on unikouluttaminen. Unikouluttamisessa vauvaa tuetaan nukahtamaan tavalla, joka ei enää vaadi vanhemman aktivoitumista öisin. Unikouluttamisesta on paljon mielipiteitä ja näkemyksiä vanhempien keskuudessa. Unikouluja on kuitenkin erilaisia ja osan niistä voi aloittaa hyvin hitaasti ja vauvan kanssa totutellen.
Tällaisessa menetelmässä vauva tutustutetaan useampaan nukuttamisassosiaatioon, jotka sen jälkeen puretaan yksi kerrallaan ja lopulta jäljelle jää se, mikä vaatii vähiten vanhemman aktiivisuutta. Tavoite on, että vauva ei enää tarvitsisi öisin apua nukahtamiseen, vaan lipuisi sujuvasti unijaksosta toiseen. Tutustu unikoulumenetelmiin, joita voit ladata sivustolta.
Sari Tammikari, terveydenhoitaja ja pediatrinen unihoitaja/Muksuperheen uni