Uni vauvaperheissä

Vauvaperheissä eletään kiihkeää elämää, jossa vastasyntyneestä, täysin autettavasta, vauvasta kehittyy hurjaa vauhtia ympäröivään maailmaan uteliaasti tutustuva taapero. Vauvaiän uniongelmille onkin tyypillistä monenlaiset vaiheet ja taantumat.

Vauvaiän unihäiriöiden ennaltaehkäisy ja unitaitojen tukemisen menetelmät riippuvat aina vauvan kehitystasosta. Se, mikä sopii alle 4 kk ikäiselle vauvalle, voi johtaa ongelmiin yli 6 kk ikäisellä vauvalla. Kun perusasiat ovat kunnossa ja vauvalle on jossain vaiheessa kehittynyt taito nukahtaa itsenäisesti nukkumapaikkaansa, nämä taantumavaiheet menevät yleensä ohi muutaman viikon jälkeen.

Vastasyntyneet vaipuvat uneen vähän väliä ja viettävät unessa suurimman osan vuorokaudesta. Noin kuukauden ikäinen vauva alkaa muuttua virkeämmäksi ja hän pysyy yhä pidempiä pätkiä valveilla. Joillekin  vauvoille kehittyy koliikki, joka tarkoittaa pitkäkestoista selittämätöntä itkuisuutta jota esiintyy säännöllisesti vähintään kolmena päivänä viikosta. Vauvan itkua on vaikea kuunnella ja vanhempi pyrkiikin rauhoittelemaan vauvaa kaikin mahdollisin tavoin. Pieni vauva tarvitsee välittömän avun, jotta mielikuva hellästä hoivaajasta tuottaa hänelle perusturvallisuuden tunteen. Vauvan ensimmäiset 3 kuukautta tuleekin mennä vauvan ehdoilla ja karsia kaikki muut velvoitteet minimiin. Mikäli vauva on erityisen vaativa, kannattaa rohkeasti pyytää apua joko lähipiiriltä tai neuvolasta.

Vähitellen vauva alkaa kehittyä ja osalla unikin muuttuu haasteelliseksi. Tyypillisimpiä vauvaperheiden raportoimia uniongelmia ovatkin toistuvat yöheräilyt, vauvan kyvyttömyys nukahtaa ilman vanhemman aktiivista auttamista, pätkäpäiväunet ja vauvan kyvyttömyys nukkua muualla kuin sylissä, liikkuvissa vaunuissa/autossa/kantovälineessä tai äidin vieressä, tissi suussaan. Kaikissa näissä tilanteissa vauva on tottunut yhdistämään vanhempien säännöllisesti käyttämän rauhoittamismenetelmän nukkumiseen, eikä kykene nukahtamaan tai nukkumaan muilla tavoilla. Vauvalle on kehittynyt nukkumiseen liittyvä uniassosiaatio, joka ohjaa hänen unitoimintaansa.

Uniassosiaatio ei ole huono asia. Meillä kaikilla on niitä. Osa niistä on hyvin toimivia ja sitten on niitä huonompia. Tämä on myös hyvin yksilöllistä ja se, minkä joku toinen kokee hankalana, voi toiselle olla vapauttava asia. Ei siis ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa nukkua tai nukahtaa oikein. Tärkeintä on, että kaikki nukkuisivat hyvin.

Uniassosiaatio, joka on toiminut hyvin ensimmäiset 4 kuukautta, voi aiheuttaa ongelmia, kun lapsi on 8 kuukauden ikäinen. Jos lapsi heräilee öisin jopa puolen tunnin välein vaatimaan imetystä, keinutusta, hytkytystä; tai ainoa tapa, miten hän pysyy unessa on nukkuminen tissi suussa äidin valvoessa tuskissaan siinä vieressä, ollaan pulassa. Tämän vuoksi on syytä olla tietoinen siitä, minkälaisiin menetelmiin haluaa lapsensa tottuvan nukkumisasioissa. Vaikka osa lapsista oppisikin itsestään ja ajan kanssa nukkumaan ilman näitä asioita, ei ehkä kannata laskea pelkästään sen varaan. Kasvava univaje kun ei jalosta ketään.

Sari Tammikari, terveydenhoitaja, uniohjaaja