Uniassosiaation muodostuminen

Uniassosiaation muodostuminen

Uniassosiaatio tarkoittaa kaikkia niitä asioita, joita me liitämme uneen ja nukahtamiseen. Uniassosiaatioon kuuluu esimerkiksi nukahtamisasento; asiat, joita teemme ennen nukkumaanmenoa; nukkumapaikan olosuhteet, kuten hämäryys, tuuletus, lämpötila jne. Kun kaikki on tutulla mallilla, unen on hyvä tulla.

Vauvat ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaan uniassosiaatioiden muodostumisen suhteen. Vastasyntynyt vauva on luonnostaan unelias ja nukahtelee itsekseen useimmiten sinne, missä hän sattuu olemaan. Äidin rinnoille, syliin, kantoliinaan, viereen, pinnasänkyyn tai rattaisiin meluisassa kauppakeskuksen kahvilassa. Muutamien viikkojen päästä nukahtaminen ei enää olekaan ihan yhtä automaattista ja vanhempi alkaa toistaa jotain menetelmää, joka tuntuu toimivan. Usein vauva syötetään nukuksiin, häntä heijataan tai vanhempi päätyy pomppimaan vaikka jumppapallolla. Kun vauva on nukahtanut vanhemman syliin, vauva tavallisesti lasketaan nukkumapaikkaansa tai hänen annetaan jatkaa uniaan esimerkiksi sylissä, kantoliinassa tai liikkuvissa vaunuissa.

Uniassosiaatio syntyy ajan kanssa

Alle 4 kk ikäisen vauvan ehdollistuminen nukuttamistapoihin ei ole yhtä vahvaa, kuin vanhemman vauvan. Jossain vaiheessa vanhemmat huomaavatkin, että vauva alkaa herätä melko pian, kun hänet on laskettu sylistä nukkuvana vaikkapa pinnasänkyyn. Vauvalle on syntynyt nukahtamisassosiaatio, jossa hän nukahtaa turvallisesti äidin syliin ja rinnalle. Kun hän sitten herää yksin omassa vuoteessaan ja  huomaa nukkumisolosuhteiden, vauva hätääntyy, eikä kykene rauhoittumaan ja nukahtamaan uuteen unisykliin. Tarvitaan taas äitiä, joka nukuttaa vauvan syliin ja rinnalle. Tällainen nukuttamisrituaali tavallisesti toistuu useita kertoja yön aikana.

Muutos on salakavala. Pieni vauva herää lähinnä syömään mutta vanhempi vauva alkaa heräillä myös sen vuoksi, että huomaa muutoksen ulkoisissa olosuhteissa. Ei ole epätavallista, että 8-11 kk ikäinen vauva voi heräillä yöllä jopa puolen tunnin välein. Silloin nukuttamisesta muodostuu ongelma  sekä vauvalle, että vanhemmille. Ilmiö näkyy usein katkonaisina päiväunina ja vauva nukkuu rikkonaisesti sekä yöt, että päivät.

Uuden uniassosiaation opettaminen vaatii toistoja ja kärsivällisyyttä

Uniassosiaation purkamisen ja ennaltaehkäisyn yksiselitteinen ohje on totuttaa vauva siihen, että hänet  lasketaan nukkumapaikkaansa aina hereillä olevana mutta rauhallisena. Vauva rauhoitellaan hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa tuttujen rutiinien avulla. Näin hän oppii ennakoimaan nukkumaan menemistä. Kun vauva oppii yhdistämään turvan tunteen ja nukahtamisen paikkaan, jossa hän havahtuu yöllä, vauva toteaa mielessään, että kaikki on kunnossa ja nukahtaakin levollisena uneen.

Toisinaan kuulee, että vauvat osaavat kyllä illalla nukahtaa itsenäisesti mutta tarvitsevat öisin rauhoittelua. Ilmiön taustalla on usein vanhemman huoli muun perheen unista. Yöllä vauvan luokse mennään liian nopeasti ja vauvalle ei anneta aikaa nukahtaa itsenäisesti, jotta hän ei vaan herättäisi äänillään muuta perhettä.

Täältä voit ladata omaan käyttöösi erilaisia unikouluohjeita ja muita ohjeistuksia, joiden avulla voit tukea lapsesi unta.

Sari Tammikari, terveydenhoitaja, uniohjaaja