Vauvan unen rakenne, unikäyttäytyminen ja unen muuttuminen eri ikävaiheissa

Vauvan unen rakenne, unikäyttäytyminen ja unen muuttuminen eri ikävaiheissa

Pienen vauvan uni on erilaista kuin isomman vauvan ja aikuisen uni. Pienen vauvan unen vaiheista käytetään nimiä: aktiivinen uni, hiljainen uni ja välimuotoinen uni. Vauvan unisyklin pituus on n. 45-50 minuuttia. Unisykli sisältää kaikkia unen vaiheita.

Vauvan aktiivinen uni vastaa aikuisen REM-unta, vaihetta jolloin nähdään unia ja syvennetään esimerkiksi motorisia taitoja. Vauvalla aktiivisen unen määrä on hyvin suuri ja vastasyntyneet vauvat nukahtavat suoraan aktiiviuneen. Pienillä vauvoilla aktiiviunen määrä on n. puolet unimäärästä ja se vähenee neljännekseen n. puolen vuoden ikään mennessä. Samalla häviää välimuotoinen uni ja unen kokonaisrakenne muuttuu vastaavaksi kuin aikuisillakin. Lyhyen torkeunivaiheen jälkeen tulee aina neljä nREM-univaihetta ja unisyklin lopussa aamuyötä kohti pitenevä REM-unen vaihe. Aikuisen unisyklin pituus on 90 – 120 minuuttia, sisältäen kaikki unen vaiheet.

Pienen vauvan aktiiviuni näyttää aikuisen silmään levottomalta. Vauva voi sätkiä, äännellä, nytkähdellä, kääntyillä ja imeä. Vauvaa ei kannata mennä auttamaan tässä vaiheessa, sillä kaikki tuo kuuluu asiaan. Hiljaisen unen vaiheessa vauva taas nukkuu hyvin syvää ja rauhallista unta eikä liikehdi.

Vauvan uni muuttuu vauvan kehittyessä

Vaikka pieni vauva tyypillisesti nukahtaakin lähes itsestään ja lähes mihin tahansa, loppuu tämä vaihe n. 2-3 kk iässä ja vauva voikin tarvita apua rauhoittumiseen. Vain rauhallinen vauva nukahtaa itsenäisesti. Jos vanhempi on osannut rauhoittaa vauvan ja laskea hänet hereillä olevana nukkumapaikkaansa, vauva alkaa tyytyväisenä ”tehdä unta”. Toisinaan siihen liittyy ääntelyä ja ähistelyä joka voi kuulostaa vanhemman korvaan ahdistavalta. Mutta nyt malttia! Kyse on vauvan itsensä rauhoittelutoiminnan aktivoitumisesta ja jos tämän prosessin keskeyttää toistuvasti, vauvan itsenäisen nukahtamisen kyky ei kehity luonnollisessa herkkyysvaiheessaan, vaan se pitää opettaa vauvalle myöhemmin.

Sosiaalisessa mediassa liikkuu suosittuja myyttejä, joissa sanotaan, että pienen vauvan kokonainen yö on vain 3-4 tuntia ja alle yksivuotiaan lapsen yhtenäinen yöuni olisi vain 5 tuntia. Kun lauseet on asiayhteydestään irrotettu ja nettikeskusteluissa myllytetty, ne eivät enää palvele alkuperäistä tarkoitustaan. Aivan alkuperäisissä lähteissä kerrotaan, että vauvat heräilevät öisin useaan kertaan ja jos he ovat oppineet nukahtamaan itsenäisesti, he eivät tarvitse vanhemman apua nukahtaakseen uudestaan. Heräily yön aikana on siis normaalia. Vauva, joka syö yöllä vain nälkäänsä, herää, kun  hänellä on nälkä ja nukahtaa, kun nälkä on tyydytetty. Vauva, joka taas ei kykene nukahtamaan itsenäisesti, tarvitsee vanhemman avun nukahtaakseen uudestaan. Ja siitä voi muodostua ikävä kierre, joka uuvuttaa vanhemmat ja vaikuttaa myös lapsen kehitykseen ja kasvuun.

Vastasyntyneet vauvat nukkuvat  muutaman tunnin pätkiä aluksi hyvinkin epäsäännöllisesti ja vuorokauden ajoista välittämättä. Vähitellen pidemmät unijaksot alkavat sijoittua yöaikaan ja yksivuotiaan vauvan yöunen pituuden tulisi todellisuudessa olla n. 10-11 tuntia, eikä yösyömisillä pitäisi enää tässä vaiheessa olla ravitsemuksellisesti merkityksellistä roolia. Alle kaksivuotiailla lapsilla pidetään normaalina, jos pidempään unijaksoon sisältyy muutama hereille asti havahtuminen. Kaikkien elämää kuitenkin helpottaa, jos lapsi osaisi nukahtaa itsenäisesti uuteen unisykliin.

Yösyömisen ja yöllisen heräilyn välinen yhteys

Moni äiti toivoo jatkavansa yöimetyksiä, vaikka niiden ravitsemuksellinen merkitys olisikin jo kadonnut. Se voi sopia perheelle erinomaisesti, mikäli yöimetykset eivät häiritse kenenkään unia. On äitejä, joiden lapset nukkuvat perhepedissä ja käyvät äidin nukkuessa yöllä rinnalla äidin siitä heräämättä. Se, kenelle tällainen sopii, olkoon onnellinen. Sitten on niitä äitejä, joiden yöt ovat olleet kuukausia riekaleina, kun koko kroppakin kipeytyy lapsen nukkuessa tissi suussa, eikä heillä ole rohkeutta tehdä tarvittavia muutoksia. Silloin kannattaa pohtia asioita puhtaasti oman hyvinvoinnin kannalta, eikä luottaa muiden kokemuksiin, etsiäkseen sopivaa toimintamallia. Jokainen vauva ansaitsee jaksavat vanhemmat.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan yösyöttöjen ylläpitäminen lisää yksivuotiaiden ja vanhempienkin lasten yöheräilyä. Monesti äidit tiedostavat tämän mutta salaa toivovat, että asiat muuttuisivat itsestään parempaan suuntaan. Imetyksen liittyvät asiat ovat herkkä paikka  ja äidin ei pidä tehdä väkisin mitään, vaan antaa mieluummin ajatuksen kypsyä hiljalleen ja toimia vasta sitten, kun hän kokee olevansa siihen valmis. Läheistenkin on syytä suhtautua asiaan maltilla ja tukea äitiä. Uupuneiden äitien on hyvä muistaa, että imetys ei lopu yöimetysten loppumiseen, vaan se voi jopa pidentää kokonaisimetyksen kestoa, kun äiti jaksaa paremmin. Näin vauvakin saa tuplahyödyn. Laadukkaan unen ja imetyksen edut.

Täältä voit ladata omaan käyttöösi erilaisia unikouluohjeita ja muita ohjeistuksia, joiden avulla voit tukea lapsesi unta.

Sari Tamminen, terveydenhoitaja, uniohjaaja