Vauvan unen rakenne

Vauvan unen rakenne, unikäyttäytyminen ja unen muuttuminen eri ikävaiheissa

Pienen vauvan uni on erilaista kuin isomman vauvan ja aikuisen uni. Pienen vauvan unen vaiheista käytetään nimiä: aktiivinen uni, hiljainen uni ja välimuotoinen uni. Vauvan unisyklin pituus on n. 45-50 minuuttia. Unisykli sisältää kaikkia unen vaiheita.

Vauvan aktiivinen uni vastaa aikuisen REM-unta, vaihetta jolloin nähdään unia ja syvennetään esimerkiksi motorisia taitoja. Vauvalla aktiivisen unen määrä on hyvin suuri ja vastasyntyneet vauvat nukahtavat suoraan aktiiviuneen. Pienillä vauvoilla aktiiviunen määrä on n. puolet unimäärästä ja se vähenee neljännekseen n. puolen vuoden ikään mennessä. Samalla häviää välimuotoinen uni ja unen kokonaisrakenne muuttuu vastaavaksi kuin aikuisillakin. Lyhyen torkeunivaiheen jälkeen tulee aina neljä nREM-univaihetta ja unisyklin lopussa aamuyötä kohti pitenevä REM-unen vaihe. Aikuisen unisyklin pituus on 90 – 120 minuuttia, sisältäen kaikki unen vaiheet.

Pienen vauvan aktiiviuni näyttää aikuisen silmään levottomalta. Vauva voi sätkiä, äännellä, nytkähdellä, kääntyillä ja imeä. Vauvaa ei kannata mennä auttamaan tässä vaiheessa, sillä kaikki tuo kuuluu asiaan. Hiljaisen unen vaiheessa vauva taas nukkuu hyvin syvää ja rauhallista unta eikä liikehdi.

Vauvan uni muuttuu vauvan kehittyessä

Vaikka pieni vauva tyypillisesti nukahtaakin lähes itsestään ja lähes mihin tahansa, loppuu tämä vaihe n. 2-3 kk iässä ja vauva voikin tarvita apua rauhoittumiseen. Vain rauhallinen vauva nukahtaa itsenäisesti. Jos vanhempi on osannut rauhoittaa vauvan ja laskea hänet hereillä olevana nukkumapaikkaansa, vauva alkaa tyytyväisenä ”tehdä unta”. Toisinaan siihen liittyy ääntelyä ja ähistelyä joka voi kuulostaa vanhemman korvaan ahdistavalta. Mutta nyt malttia! Kyse on vauvan itsensä rauhoittelutoiminnan aktivoitumisesta ja jos tämän prosessin keskeyttää toistuvasti, vauvan itsenäisen nukahtamisen kyky ei kehity luonnollisessa herkkyysvaiheessaan, vaan se pitää opettaa vauvalle myöhemmin.

Sosiaalisessa mediassa liikkuu suosittuja myyttejä, joissa sanotaan, että pienen vauvan kokonainen yö on vain 3-4 tuntia ja alle yksivuotiaan lapsen yhtenäinen yöuni olisi vain 5 tuntia. Kun lauseet on asiayhteydestään irrotettu ja nettikeskusteluissa myllytetty, ne eivät enää palvele alkuperäistä tarkoitustaan. Aivan alkuperäisissä lähteissä kerrotaan, että vauvat heräilevät öisin useaan kertaan ja jos he ovat oppineet nukahtamaan itsenäisesti, he eivät tarvitse vanhemman apua nukahtaakseen uudestaan. Heräily yön aikana on siis normaalia. Vauva, joka syö yöllä vain nälkäänsä, herää, kun  hänellä on nälkä ja nukahtaa, kun nälkä on tyydytetty. Vauva, joka taas ei kykene nukahtamaan itsenäisesti, tarvitsee vanhemman avun nukahtaakseen uudestaan. Ja siitä voi muodostua ikävä kierre, joka uuvuttaa vanhemmat ja vaikuttaa myös lapsen kehitykseen ja kasvuun.

Vastasyntyneet vauvat nukkuvat  muutaman tunnin pätkiä aluksi hyvinkin epäsäännöllisesti ja vuorokauden ajoista välittämättä. Vähitellen pidemmät unijaksot alkavat sijoittua yöaikaan ja yksivuotiaan vauvan yöunen pituuden tulisi todellisuudessa olla n. 10-11 tuntia, eikä yösyömisillä pitäisi enää tässä vaiheessa olla ravitsemuksellisesti merkityksellistä roolia. Alle kaksivuotiailla lapsilla pidetään normaalina, jos pidempään unijaksoon sisältyy muutama hereille asti havahtuminen. Kaikkien elämää kuitenkin helpottaa, jos lapsi osaisi nukahtaa itsenäisesti uuteen unisykliin.

Yösyömisen ja yöllisen heräilyn välinen yhteys

Moni äiti toivoo jatkavansa yöimetyksiä, vaikka niiden ravitsemuksellinen merkitys olisikin jo kadonnut. Se voi sopia perheelle erinomaisesti, mikäli yöimetykset eivät häiritse kenenkään unia. On äitejä, joiden lapset nukkuvat perhepedissä ja käyvät äidin nukkuessa yöllä rinnalla äidin siitä heräämättä. Se, kenelle tällainen sopii, olkoon onnellinen. Sitten on niitä äitejä, joiden yöt ovat olleet kuukausia riekaleina, kun koko kroppakin kipeytyy lapsen nukkuessa tissi suussa, eikä heillä ole rohkeutta tehdä tarvittavia muutoksia. Silloin kannattaa pohtia asioita puhtaasti oman hyvinvoinnin kannalta, eikä luottaa muiden kokemuksiin, etsiäkseen sopivaa toimintamallia. Jokainen vauva ansaitsee jaksavat vanhemmat.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan yösyöttöjen ylläpitäminen lisää yksivuotiaiden ja vanhempienkin lasten yöheräilyä. Monesti äidit tiedostavat tämän mutta salaa toivovat, että asiat muuttuisivat itsestään parempaan suuntaan. Imetyksen liittyvät asiat ovat herkkä paikka  ja äidin ei pidä tehdä väkisin mitään, vaan antaa mieluummin ajatuksen kypsyä hiljalleen ja toimia vasta sitten, kun hän kokee olevansa siihen valmis. Läheistenkin on syytä suhtautua asiaan maltilla ja tukea äitiä. Uupuneiden äitien on hyvä muistaa, että imetys ei lopu yöimetysten loppumiseen, vaan se voi jopa pidentää kokonaisimetyksen kestoa, kun äiti jaksaa paremmin. Näin vauvakin saa tuplahyödyn. Laadukkaan unen ja imetyksen edut.

Unitaantumat ja takapakit

Unitaantumasta puhutaan, kun aiemmin hyvin nukkunut  lapsi alkaa nukkua rauhattomasti. Vauva-aika on lyhyt ja vuoden aikana tapahtuva kehitystaipale on muutoksia täynnä. Vauvan tarpeet muuttuvat ja todellinen lapsentahtisuus tarkoittaa näihin muutoksiin sopeutumista ja niiden huomioimista vuorovaikutus- ja hoitotavoissa. Myös uni muuttuu ja seuraa lapsen kehitysvaiheita kuin uskollinen koira. Hyvien perusrutiinien ja toimivien unitapojen avulla takapakkien ja taantumien vaiheista selviää helpommin.

Unitaantumat liittyvät kehityshyppäyksiin

Ensimmäinen unitaantuma osuu tyypillisesti n. 3-4 kk ikään. Oikeastaan silloin ei voi puhua taantumasta, vaan vauvan heräämisestä ulkomaailmalle. Vastasyntyneestä, refleksien ohjaamasta vauvasta kehittyy ulkomaailmalle avoin, siitä kiinnostunut  ja vuorovaikutukseen kykenevä pieni persoona. Tässä iässä lapsella alkaa olla valmiudet rytmisyyteen ja heidän aivoissaan alkaa muodostua yhä hienovaraisempia kaavoja erilaisten asioiden välillä. Osa lapsista aloittaa  kiinteään ravintoon tutustumisen 4 kk iässä. Tämä on vaihe, jolloin ennakoiva vanhempi viimeistään aloittaa lapsen unitaitojen sillä tämä on otollista aikaa niille, jotka haluavat edetä lempeästi ja hitaasti.

Seuraava vilkkaiden öiden vaihe tulee yleensä n. 5 kk iässä. Tässä iässä lapsi oppii usein kääntymään ja alkaa siitä eteenpäin aktiivisesti harjoitella motorisia taitojaan. Vauva muodostaan yhä nopeammin yhteyksiä eri asioiden välillä ja omaksuu melko helposti uusiakin tapoja, eikä tietoisesti vastustele niitä.

Hankalien öiden vaihe tulee monille vauvoille myös 8-10 kk iässä, jolloin useimmille lapsille tulee eroahdistus. Eroahdistuksen voimakkuus riippuu lapsen temperamentista. Sitä voi lieventää totuttamalla lasta ihan pienestä pitäen useampaan hoivaajaan ja viettämällä hänen kanssaan aktiivista  päiväaikaa leikkien ja sylitellen. Tässä iässä lapsi hyötyy erityisesti vuorovaikutuksellisista leikeistä, loruista, lukemisesta, arjen tapahtumien ja tunteiden sanoittamisesta. Lapsi alkaa myös kiinnostua muista lapsista ja ottaa heihin kontaktia. Erilaiset vauvakerhot tekevät hyvää, mutta viikoittaiset menot on hyvä pitää kohtuudessa, jotta vauva ei kuormittuisi liikaa. Motorinen kehitys etenee myös hurjaa vauhtia ja vauva nauttii, kun saa käyttää kehoaan aktiivisesti. Vauvan ravinnontarve kasvaa lisääntyneen toiminnan ja kasvun myötä. Tyypillisin uniongelmien syy tässä iässä on se, että lapsi on aiempien kuukausien aikana muodostanut vahvoja uniassosiaatioita ja alkaakin nyt  heräillä öisin yhä tiheämmin. Unikoulutuksen kannalta ikä ei ole otollisin mutta ei mahdotonkaan. Lapsi osaa jo vastustella uusia tapoja ja hakea vanhemman huomiota aktiivisesti. Moni perhepedissä aiemmin hyvin nukkunut lapsi saattaa nyt heräillä ja häiriköidä vanhempiaan öisin. Muutto omaan sänkyyn on tässä iässä rauhoittanut monien vauvojen öitä huomattavasti.

Kun uniongelma pitkittyy

Vuoden ikäisestä eteenpäin uniongelmat ovat jo yleensä melko sitkeässä. Tästä eteenpäin ne monimutkaistuvat ja saavat uusia muotoja. Lapsi alkaa usein vastustella nukkumaanmenoa ja hänen verbaaliset taitonsa yhdistettynä raivokkaaseen vastusteluun asettavat haasteita vanhempien kärsivällisyydelle. Lapset saattavat nähdä painajaisia ja herätä niihin aamuyön tuntien aikana. Jos vanhemmat ovat nukkuneet huonosti tähän saakka, he alkavat olla tavattoman väsyneitä. Tällöin on luonnollista toivoa, että lapsi vain oppisi itsestään pois hankalista tavoista. Mikä ei yleensä toimi, koska ongelmilla ei ole yleensä taipumus kadota itsekseen. Nyt on se aika, jolloin arkeen olisi viimeistään saatava rytmisyyttä, selkeitä sääntöjä, johdonmukaisuutta, sekä rajojen asettamista. Tähän tilanteeseen ajautuneet vanhemmat hyötyvät suuresti perheneuvolan palveluista.

Auta lapsi pettymyksen tunteen yli

Toisinaan vanhemmat haluavat toteuttaa kiintymysvanhemmuutta mutta ymmärtävät sen kasvatustyyliksi jossa vanhemman tulee suojella lasta kaikilta pettymyksiltä, sekä suvaita ja taipua kaikkeen mitä lapsi haluaa.  Se ei ole kiintymysvanhemmuuden ydinarvo, vaan silloin on hyvä pysähtyä miettimään, mistä oikein on kyse. Rajojen asettamisessa kannattaa mieluummin ottaa ohjenuoraksi ”Tien yli -sääntö”. Annatko lapsen juosta pää kolmantena jalkana vilkkaan autotien yli, jos lapsi haluaa tehdä niin? Tuskin kukaan antaa, vaan ymmärtää luonnollisesti rajoittaa lapsen toimintaa. Yhtälailla kaikki turvallisuuteen, ravitsemukseen, pukemiseen, nukkumiseen ja muihin elämää ylläpitäviin asioihin liittyvät toiminnat tulee tapahtua vanhemman asettamien rajojen sisällä. Lapsella ei ole vielä vuosiin valmiuksia tehdä päätöksiä näillä osa-alueilla. Valinnanvapautta lapselle voi antaa tarjoamalla hänelle helposti hallittavia vaihtoehtoja, kuten puetaanko yöksi keltainen  vai sininen unipuku. Sen sijaan ei ole järkevää kysyä lapselta ”Haluatko mennä nukkumaan?”, vaan hänelle sanotaan yksiselitteisesti ” Nyt mennään nukkumaan.” Näin lapsi ymmärtää, että ei ole olemassa vaihtoehtoa, jossa hän saisi päättää, milloin mennään nukkumaan.

Kiintymysvanhemmuudessakin toimivat ja positiiviset rutiinit ja täysipainoinen päivätoiminta, sekä lapsen kanssa keskusteleminen ja hänen kuunteleminen ovat avaintekijät sujuvaan arkeen.

Mitä tehdä, kun unitaantuma iskee?

Jos unitaantuma tai takapakit iskevät, pohtikaa näitä asioita.

  • Onko lapsellasi meneillään jokin kehitysvaihe? Tuleeko kenties hampaita? Tai onko esitelty jokin uusi ruoka-aine ja siitä seurannut mahavaivoja?
  • Sopiiko lapsen käyttäytymismalli hänen temperamenttiinsa ja aiempiin käyttäytymismalleihin?
  • Ovatko päivärutiinit muuttuneet?
  • Onko arjessa tapahtunut muutoksia? Lomamatkat, yökyläilyt, uusi harrastuskerho…
  • Miten päiväunet sujuvat?
  • Onko lapsi saanut vaikutteita, jotka eivät sovi hänen ikätasolleen. Esimerkiksi vanhempien sisarusten kanssa seurattu videomateriaali.
  • Onko vanhemmalla stressiä ja miten parisuhde voi? Lapset aistivat herkästi vanhemman mielialan ja kodin yleisen ilmapiirin.
  • Onko molemmat vanhemmat tai toinen vanhemmista alkanut antamaan periksi lapsen ei-toivotulle käytökselle ja siten vahvistanut sitä?
  • Oletko muuttanut jotain lapsen hoitoon tai arkeen liittyvää sääntöä tai toimintaa hiljattain? Jos toimintamallit ja säännöt vaihtelevat tilanteesta riippuen, lapsi hämmentyy.
  • Onko reagoiminen lapsen viesteihin epäjohdonmukaista? Väsyneenä me emme aina jaksa olla kärsivällisiä ja johdonmukaisia ja tämä kuuluu normaaliin elämään. Mutta jos koet, että sinun on vaikea hallita omaa käyttäytymistäsi ja ailahtelet helposti ääripäästä toiseen,  on syytä ottaa asia puheeksi neuvolassa. Masennuksen oireita ei kannata myöskään sivuuttaa. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, vaan luonnollinen osa hyvää vanhemmuutta.

Sari Tammikari, terveydenhoitaja, uniohjaaja