Uni-valverytmin häiriöt
Vuorokausirytmit ja kronobiologiset häiriöt
Elimistömme fysiologiset toiminnot ja käyttäytyminen ovat rytmisiä, ja monet niistä noudattavat noin 24 tunnin vaihtelua. Rytmisyys näkyy hormonitoiminnassa, ruumiin lämpötilassa, uni-valverytmissä, verenpaineessa ja vireystasossa.
Kehomme koostuu toisin sanoen useista erillisistä ja itsenäisistä kehollisista ”kelloista”, joiden toimintaa pyritään hienosäätämään ”keskuskellon” kautta. Kehollisten rytmiemme kesto on lähellä vuorokauden aikana ympäristön olosuhteissa nähtävää vaihtelua, johon elimistömme pyrkii sopeutumaan.
Monilla rytmit ovat kestoltaan kuitenkin joko hieman alle tai useammilla hieman yli 24 tuntia, joten suurimmalla osalla sisäiset kellomme jätättävät suhteessa ympäristöön. Kehomme pyrkii korjaamaan tätä eroa hienosäätämällä rytmiemme ajoitusta vastaanottamalla signaaleja ympäristön olosuhteista. Signaaleja käsitellään aivoissamme sijaitsevassa keskuskellossa eli hypotalamuksen suprakiasmaattisessa tumakkeessa.
Tieto ympäristön valaistusolosuhteista saapuu keskuskelloon silmien verkkokalvon melanopsiinia sisältäviltä soluilta. Keskuskelloa voidaan siis pitää ns. tiedonkäsittelykeskuksena, joka käsittelee sekä signaaleja ulkoisesta ympäristöstä että kehostamme. Tämän pohjalta se lähettää käskyjä kehomme muille kelloille.
Keholliset kellot toimivat itsenäisesti, mutta keskuskello pyrkii synkronoimaan niiden keskinäisen ajoituksen, jotta kehomme voisi toimia optimaalisesti ja päiväaikainen suorituskykymme pysyisi yllä. Tämä sirkadiaaninen säätelyjärjestelmä määrittää, miten unen tulisi ajoittua suhteessa kehon muihin toimintoihin sekä ympäristön olosuhteisiin nähden. Sirkadiaanisen järjestelmän nähdään määrittävän untamme merkittävimmin kuin valveen aikana kertyvä homeostaattinen unipaine, joka puolestaan kuvastaa tarvetta nukkua suhteessa siihen, kuinka kauan on oltu hereillä.
Laajaa yksilöllistä vaihtelua
Yksilöt eroavat luontaisesti kehollisten kellojen, kuten uni-valverytmin ajoitukseltaan. Tämän pohjalta voidaan määrittää kullekin ominainen vuorokausirytmityyppi, joka vaihtelee varhaisesta aamuvirkkuudesta myöhäiseen iltavirkkuuteen.
Genetiikalla on merkittävä rooli siinä, miten kehomme rytmien ajoitus sisäsyntyisesti määrittyy. Aamuvirkuilla kehon toiminnat ja korkein vireystaso ajoittuvat varhaisemmalle kellonajalle kuin iltavirkuilla. Myös heidän luontainen nukkumaanmeno- ja heräämisaikansa on aikaisempi kuin iltavirkuilla.
Kyseessä on skaala, jonka sisällä on paljon vaihtelua. Osa iltavirkuista on niin myöhäisiä yökyöpeleitä, että he ovat parhaimmassa vireystilassa vasta yön pikkutunneilla. Varhaiset aamuvirkut puolestaan voivat herätä uuteen päivään samaan aikaan, kun myöhäiset yökyöpelit vielä valvovat edellistä päiväänsä.
Aikuisiässä vuorokausirytmityyppi on terveillä erittäin vakaa piirre. Rytmeissämme näkyy iän myötä kuitenkin myös muutoksia, joista yleinen ilmiö on, että lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä uni-valverytmi viivästyy osana kehollisia muutoksia. Tämä aika on altista unen häiriintymisille.
Vastaavasti ikääntyessä sirkadiaanisen säätelyjärjestelmämme toiminta heikentyy ja rytmeissä nähdään pirstoutumista. Selkeänä merkkinä tästä on esimerkiksi unessa havaittava katkonaisuus ja vaikeudet pysyä unessa sekä päiväaikaisen uneliaisuuden lisääntyminen.
Ääripäitä edustavilla vuorokausirytmityypeillä on myös suhteessa suurempi riski uni- ja vuorokausirytmihäiriöille. Nämä näkyvät iltavirkuilla tutkimuksissa todetuissa korkeammissa sairastumisriskeissä muun muassa mielenterveyden ongelmille sekä somaattisille sairauksille, kuten aineenvaihdunnan häiriöille ja sydän- ja verisuonitaudeille.
Vuorokausirytmi voi häiriintyä
Jos aikaero ympäristön olosuhteiden tai sosiaalisten aikataulujen ja kehon rytmien välillä on suuri, tämä rasittaa sirkadiaanista järjestelmää ja lisää riskiä vuorokausirytmien häiriintymiselle. Tämä puolestaan altistaa moninaisille terveysriskeille, jos kehollinen häiriötila pitkittyy.
Vuorotyössä elimistö on jatkuvassa rasituksessa, kun toteutunut rytmi poikkeaa jatkuvasti vaihtelevalla tavalla sisäsyntyisistä rytmeistä. Vuorotyöläisillä havaitaankin säännöllisiä työaikoja noudattavia enemmän erilaisia terveysriskejä, joiden taustalla on vuorokausirytmien häiriintyminen.
Sirkadiaanisen järjestelmän toiminta voi myös häiriintyä eri olosuhteissa, kuten sairaustiloissa sekä iän tuomien muutosten yhteydessä. Hetkellisesti vuorokausirytmi häiriintyy, kun ympäristö muuttuu nopeasti, esimerkiksi kun matkustetaan aikavyöhykkeiden välillä (aikaerorasitus eli jet lag).
Unen tarve voi myös vaihdella eri tilanteissa, esimerkiksi kovan rasituksen tai sairastumisen vuoksi. Unen tarpeen muutokset heijastuvat myös uni-valverytmiimme. Elämämme aikana on myös monia tilanteita, joissa joudumme sopeuttamaan uni-valverytmiämme enemmän suhteessa ulkoisiin paineisiin kuin kehomme sisäisiin tarpeisiin. Vaikka nämä muutokset heijastuvat päiväaikaiseen vireystasoomme ja suoriutumiskykyymme, kehomme sietää niitä etenkin hetkellisinä ilmiöinä.
Elimistö siis palautuu ajan myötä hetkellisistä vuorokausirytmien häiriöistä suurimmaksi osaksi ilman pysyviä vaikutuksia hyvinvointiin tai terveyteen, kun elimistön rytmit saadaan taas synkronoitua suhteessa toisiinsa ja ympäristöönsä. Iän myötä palautuminen vaatii tosin pidemmän ajan, ja uni-valverytmien muutosten sietokyky on heikompaa.
Vuorokausirytmien häiriötiloihin (kronobiologiset häiriöt) luokitellaan myös viivästynyt tai aikaistunut unijakso sekä epäsäännöllinen tai tahdistumaton ja liukuva (free-running) uni-valverytmi. Yhteinen nimittäjä vuorokausirytmien häiriöissä on unenlaadun heikentyminen, päiväaikaisen väsymyksen lisääntyminen ja usein myös unettomuusoireet eli vaikeudet nukahtaa tai unen aikainen heräily.
Aikaistuneessa unijaksossa on kyse nukahtamis- ja heräämisaikojen varhaistumisesta, kun taas viivästyneessä unijaksossa nämä ovat myöhentyneet. Aikaistunutta unijaksoa havaitaan usein ikääntymisen yhteydessä, jolloin kyse on monesti ikääntymiseen liittyvästä sirkadiaanisen säätelyjärjestelmän toiminnan heikentymisestä.
Viivästyneessä unijaksossa voi taas olla kyse nuoruusikään kuuluvasta uni-valverytmin myöhentymisestä, tai se voi myös heijastella luontaista iltavirkkuustaipumusta.
Muutokset uni-valverytmissä saattavat kuitenkin kertoa sellaisista muutoksista sirkadiaanisessa järjestelmässä, jotka eivät ole luontaisia. Terveysalan ammattilaiselle olisikin tärkeää osata erotella, missä tilanteissa ja minkälainen hoito on tarpeellista.
Esimerkiksi epäsäännöllinen uni-valverytmi, jossa luontainen nukahtamis- ja heräämisaika vaihtelevat ilman säännöllistä rytmiä, on usein yhteydessä jonkinlaiseen sairaustilaan. Epäsäännöllistä tai tahdistamatonta uni-valverytmiä esiintyy muun muassa lapsuudessa kehityksellisen häiriön seurauksena ja aikuisuudessa puolestaan muistisairauden, mielenterveyshäiriön, aivovaurion tai aivokasvainten yhteydessä. Liukuvassa uni-valverytmissä uni-valverytmi siirtyy päivittäin, yleisimmin eteenpäin, keskimäärin aina noin tunnilla.
Vaikka näköaistimus ei suoraan liity vuorokausirytmejä säätelevään valoaistimukseen, esiintyy osalla sokeista kronobiologisista häiriöistä useimmin joko tahdistumatonta tai liukuvaa uni-valverytmiä, jos sokeutumiseen liittyy valoaistimusta välittävien hermoratojen vaurioituminen. Myös kaamosunettomuus, jota ilmenee päivänvalon lyhentyessä syksyisin ja talvisin, luokitellaan kronobiologisiin häiriöihin. Kaamosunettomuudessa unettomuusoireet yleistyvät valaistusolosuhteiden muuttuessa vuodenaikaisvaihtelun seurauksena.
Melatoniini ja kirkasvalohoito rytmien muokkaajina
Kronobiologiset häiriöt saattavat liittyä somaattisiin sairauksiin tai olla psyykkisperäisiä, esiintyä seurauksena luontaisen kehon vuorokausirytmin ja sosiaalisten aikataulujen välisestä ristiriidasta sekä vaihdella akuuteista tiloista kroonistuneisiin.
Näihin kaikkiin muotoihin tulisi tehdä ammattimainen yksilöllinen hoidontarpeen arvio ja hoitosuunnitelma. Useimmiten hoitoina käytetään melatoniinia ja kirkasvalohoitoa. Ne voivat tukea vuorokausirytmien synkronisoitumista joko viivästyttäen tai edistäen rytmejä.
Unilääkkeitä sen sijaan suositellaan useimmiten vain akuuttien uniongelmien hoitoon, mutta pitkäaikaiskäytössä unilääkkeillä on haitallinen vaikutus unen laatuun. Unilääkkeet eivät kykene vaikuttamaan sirkadiaaniseen säätelyjärjestelmään kuten kirkasvalo ja melatoniinihoito.
Vuorokausirytmien säätelyssä käytetään ilta-aikaan melatoniinia, kun taas kirkasvalohoito ajoitetaan aamuun tai aamupäivään. Ympäristön valaistus vaikuttaa melatoniinihoidon tehokkuuteen, joten ympäristö tulisi pitää hämäränä melatoniinin ottamisen jälkeen. Vakavissa ja kroonistuneissa vuorokausirytmien häiriötiloissa on aina syytä kääntyä terveydenhuollon ammattilaisen puoleen, joka on perehtynyt kronobiologisten häiriöiden hoitoon.
Lähde: Uniliitto ry, Hyvä uni, 2023
Lue lisää:
Uni-valverytmin häiriöt: Käypä hoito -suositus, 2015
Keskustele aiheesta epätyypilliset unirytmit Facebook-ryhmässä
(Ryhmän jäseneksi ja keskusteluun pääsee hakemalla ryhmään.)