Parasomnioiden

ryhmään kuuluu joukko erilaisia unihäiriöitä, esim. unissapuhuminen tai -kävely, unessa tapahtuvat epänormaalit liikkeet tai käyttäytyminen.

Painajaisunet

ovat REM-unen aikana ilmeneviä pelko- ja ahdistustiloja. Painajaiset loppuvat usein heräämiseen, jota ennen nukkuja saattaa huutaa peloissaan. Heräämisen jälkeen henkilö voi muistaa ahdistavan painajaisen. Lapsilla painajaiset ovat yleisiä.

Painajaisunille altistavia tekijöitä ovat stressaavat elämäntilanteet, tunne-elämän kriisit, erilaiset traumaattiset tilanteet ja jännittävät elokuvat. Yleensä painajaiset eivät kaipaa mitään hoitoa ja etenkin lapsilla tulee välttää lääkityksiä. Usein toistuessaan tulisi painajaisia aiheuttavat tekijät pyrkiä selvittämään. Joskus voidaan aikuisilla käyttää REM-unta vähentäviä lääkkeitä.

Behavioraalinen REM-unihäiriö (RBD)

Behavioraalisessa REM-unihäiriössä (REM Behaviour Disorder) unta näkevä nukkuja käyttäytyy unensa mukaisesti. Nukkuja näkee eloisia unia ja käyttäytyy unensa mukaisesti. Jos hän näkee unta esimerkiksi tappelusta, voi hänen liikkeensä muistuttaa nyrkkeilyä. RBD:ssä ihminen voi nauraa, puhua selvästi ymmärrettävin sanoin tai laulaa.

Narkolepsiapotilaista noin kolmanneksella on myös RBD. Vanhemmilla ihmisillä RBD voi edeltää Parkinsonin taudin alkamista, jonka takia neurologin tulisi aina tutkia potilas. Luotettava diagnoosi edellyttää myös laajaa video-unipolygrafian tekemistä ja muiden unihäiriöiden ja epilepsian sulkemista pois. Hoitona voidaan käyttää melatoniinia tai mahdollisesti joitakin REM-uneen vaikuttavia lääkkeitä.

Isoloitu unihalvaus

Unihalvauskohtauksen aikana henkilö kykenee liikuttamaan vain silmiään. Kyseessä on REM-unen häiriö, jossa luurankolihakset pysyvät vielä lamaantuneina vaikka aivot ovat heränneet. Kohtausten kesto vaihtelee henkilöittäin muutamasta sekunnista puoleen minuuttiin. Kohtaukset voivat ahdistaa  etenkin silloin, kun henkilö ei tiedä vielä mistä on kyse.

Narkolepsiapotilaista 40-60 %:lla esiintyy unihalvauksia. Satunnaisia unihalvauksia voi esiintyä kenellä tahansa. Ajoittaisia unihalvauksia ilman narkolepsiaa esiintyy tutkimusten mukaan keskimäärin ainakin joka viidennellä ihmisellä. Isoloidut unihalvaukset esiintyvät usein suvuittain.

Unissakävely (somnambulismi) ja sekavuushavahtumiset

Unissakävely on tunnetuin NREM-unen aikainen parasomnia. Unissakävely alkaa yleensä 1-2 tunnin sisällä nukahtamisesta syvän N3-unen aikana. Noin 15 % lapsista ja aikuisista kävelee joskus unissaan. Alttius unissakävelyyn on perinnöllistä.

Lasten unissakävely liittyy aivojen ja uni-valverytmin kehittymiseen, se ei ole yhteydessä mihinkään psykiatriseen sairauteen ja se loppuu yleensä puberteetti-ikään mennessä.

Aikuisilla unissakävely voi heijastaa taustalla olevia psyykkisiä ongelmia ja vanhoja traumoja. Kohtauksiin liittyy muistamattomuus. Aikuisilla usein toistuvan unissakävelyn hoitona voidaan käyttää syvää unta vähentäviä lääkkeitä. Myös psykoterapiasta voi olla apua.

Uniseksi (sexsomnia)

Uniseksi kuuluu unenaikaisiin sekavuushavahtumiskohtauksiin. Sexsomnia voi aiheuttaa kiusallisia tilanteita ja Suomessakin on ollut oikeudenkäyntejä, joissa on käsitelty sitä, onko kyseessä ollut sexsomnia vai tietoinen seksuaalinen yöllinen käyttäytyminen. Asian selvittäminen edellyttää huolellisia neurologisia ja unilääketieteellisiä tutkimuksia.

Yöllinen kauhukohtaus (pavor nocturna, incubus)

Yöllinen kauhukohtaus voidaan sekoittaa painajaisiin. Kauhukohtaus alkaa yleensä 1-3 tunnin kuluttua nukahtamisesta syvän N3-unen aikana. Yöllisiä kauhukohtauksia esiintyy runsaalla neljänneksellä pienistä lapsista ainakin joskus. Kohtauksen aikana pulssi ja hengitys kiihtyy ja henkilö hikoilee. Silmäterät ovat laajentuneet, silmät ovat tuijottavat eikä henkilöön saa kohtauksen aikana kontaktia. Lapsi (tai aikuinen) voi seistä tai istua, itkeä tai huutaa. Hiljainen rauhoittava puhuminen voi nopeuttaa kohtauksen loppumista. Lasta voi myös koettaa saada varovasti pitkälleen silittäen samalla päälakea. Aamulla lapsi (tai aikuinen) ei muista enää kohtaustaan.

Usein toistuessaan voi olla aiheellista erottaa yöllinen kauhukohtaus yöllisestä epilepsiakohtauksesta, vaikka yöllinen kauhukohtaus on huomattavasti yleisempää kuin yöllinen epilepsia. Lasten kauhukohtaukset loppuvat itsestään puberteetti-ikään mennessä, eivätkä ne vaadi yleensä mitään hoitoa.

Unenaikainen syömishäiriö

Unenaikaisessa syömishäiriöissä (Sleep-Related Eating Syndrome) ihminen voi syödä yöllä tietämättään. Kyseessä on parasomnia, joka alkaa yleensä NREM-unesta. Joskus tästä parasomniasta kärsivä henkilö saattaa valmistaa yöllä ruokaa, mikä voi aiheuttaa myös vaarallisia tilanteita kuten palovammoja ja tulipalovaaran.

Unenaikainen syömishäiriö tulee erottaa yöllisen syömisen oireyhtymästä (Nocturnal Eating Syndrome), jossa usein ylipainoinen henkilö syö (tahtomattaan) iltaisin tai öisin suurimman osan päivittäisestä ruokamäärästään. Yöllisen syömisen oireyhtymässä henkilö kärsii usein myös vaikeasta unettomuudesta, ahdistuneisuudesta ja masentuneisuudesta.

Yöllinen syömishäiriö ja liikasyöminen voivat esiintyä samalla henkilöllä. Parhaat hoitotulokset saadaan lääkkeettömillä menetelmillä. Joskus voi kyseeseen tulla myös NREM-unta vähentävä lääkehoito ja/tai masennuslääkitys.

Yökastelu (Enuresis nocturna)

Lasten yökastelu on tavallinen lääkärille hakeutumisen syy. Viisivuotiaista lapsista 10-20 %:lla esiintyy yökastelua. Lasten yökastelun syynä on elimellinen sairaus vain noin 1 %:ssa tapauksia. Myös psyykkisten tekijöiden osuus on vähäinen ja kastelu johtunee rakon toiminnan säätelyjärjestelmän vajavaisuudesta unen aikana.

Jos lapsen päiväaikaisessa toiminnassa huomataan jotakin poikkeavaa (hajamielisyyttä, poissaolokohtauksia, oppimisvaikeuksia, päänsärkyä) tulisi konsultoida lasten neurologia.

Räjähtävän pään oireyhtymä

Tämä oireyhtymä (Exploding Head Syndrome) ilmenee yleensä nukahtamisvaiheessa ja se muistuttaa terveillä ihmisillä etenkin väsyneenä esiintyviä nukahtamisvaiheen säpsähdyskohtauksia, joissa nukahtamassa oleva henkilö säpsähtää voimakkaasti tai kokee putoavansa.

Räjähtävän pään oireyhtymässä henkilö tuntee (kokee) voimakkaan räjähtävän äänen, johon voi liittyä kirkas valonvälähdys, ikään kuin koko pää räjähtäisi. Siihen ei liity yleensä mitään kipua. Kyseessä ei ole vaarallinen oire. Hoito voi tulla kyseeseen, jos oireyhtymä aiheuttaa esimerkiksi unettomuutta.

Hypnagoogiset ja hypnopompiset hallusinaatiot

Nukahtamisvaiheessa ilmenevät hypnagoogiset hallusinaatiot (harha-aistimukset) ja aamulla heräämisvaiheessa ilmenevät hypnopompiset hallusinaatiot ilmenevät yleensä tunto- tai näköharhoina. Ihminen voi kokea jonkun koskettavan häntä,  hän voi myös nähdä olemattomia ihmisiä tai olentoja, jotka tulevat esimerkiksi ikkunan läpi.

Tällaisia hallusinaatioita saattaa esiintyä ajoittain terveillä ihmisillä. Usein toistuessaan ne voivat olla oireena narkolepsiasta, isoloidusta unihalvauksesta tai jostakin muusta REM-unen häiriöstä.

Unissapuhuminen

Useimmat ihmiset puhuvat joskus unissaan. Aikuisista 5-7 prosenttia puhuu usein tai aina unissaan. Unissapuhumisesta 75-80% ilmenee NREM-unen aikana ja 20-25% REM-unen aikana, jolloin se voi liittyä painajaisuniin.

Runsas unissapuhuminen saattaa olla oireena taustalla olevasta ahdistuneisuudesta ja toisaalta lähes jokaöinen äänekäs unissapuhuminen ja unissa laulaminen tai huutaminen voivat olla oireena myös REM-unen aikaisesta käyttäytymishäiriöstä (RBD; REM Behavioral Disorder).

Yöllinen epilepsia

Yöllinen epilepsia on suhteellisesti yleisintä lapsilla. Tyypillinen hyvälaatuinen lasten yöllinen epilepsia on rolandinen epilepsia. Yöllinen epilepsia voi olla myös päiväaikaisen väsymyksen syynä ja se on huomioitava hypersomnioiden erotusdiagnostiikassa.

Yleisimpiä yöllisen epilepsian muotoja on niin sanottu yöllinen otsalohkoepilepsia (Nocturnal Frontal Lobe Epilepsy). Siihen liittyy käsien tai jalkojen toistuvaa tarkoituksetonta nykinää tai voimakkaita liikkeitä. Henkilö voi huutaa kovaa kohtauksen aikana.

Erotusdiagnostisena tutkimuksena voi tulla kyseeseen laaja video-EEG-unipolygrafia käyttämällä epilepsiakytkentöjä. Epilepsiassa voidaan aivojen sähköisessä toiminnassa (EEG) nähdä piikkejä tai purkauksia, jollaisia ei nähdä parasomnioissa. Infrapunavideokuvassa voidaan nähdä mahdolliset kohtaukset.

Yölliset epilepsiakohtaukset alkavat useimmiten kevyessä N1-torkeunessa tai joskus N2-unessa, mutta eivät syvässä N3-unessa päinvastoin kuin kauhukohtaukset ja unissakävely. Mikäli yöllinen epileptinen purkaus alkaa REM-unessa viittaa se siihen, että kyseessä voi olla paikallisalkuinen epilepsia. Tärkeä yöllisen epilepsian sukulainen on heräämisepilepsia. Heräämisepilepsiassa epilepsiakohtaukset ajoittuvat aamuun heräämishetkeen. Tämä epilepsia alkaa usein puberteetissa.

 

Lähde: Hyvä Uni