Yleisimmät parasomniat

Unta säätelevän hermoverkon toiminta on altis tilapäisille häiriöille, joissa unelle ja valveelle ominaiset ilmiöt sekoittuvat toisiinsa. Parasomnioissa eli unen erityishäiriöissä on kyse epätäydellisestä siirtymästä unen ja valveen välillä tai eri univaiheiden välillä. Tämä ilmenee kohtauksittaisena, poikkeavana käyttäytymisenä tai häiritsevinä kokemuksina unen aikana, nukahtaessa tai herätessä.

Parasomniat luokitellaan sen mukaan, missä univaiheessa ne esiintyvät.

Syvästä unesta alkavia eli NREM parasomnioita ovat: sekavuushavahtuminen, unikauhukohtaus ja unissakävely.

Vilkeunesta alkavia eli REM-parasomnioita ovat unihalvaukset, painajaisunet, ja vilkeunen käyttäytymishäiriö RBD.

Muita parasomnioita ovat yökastelu, uniharhat, räjähtävän pään oireyhtymä ja unenaikainen vaikerrus

Kuinka yleisiä parasomniat ovat?

Parasomniaoireet ovat tavallisia, ja alttius niihin vaihtelee yksilö- ja elämäntilannekohtaisesti. Ne voivat kertoa stressistä, univajeesta, unen huollon ongelmista tai ilmaantua spontaanisti. Kaikki sisäiset ja ulkoiset häiriötekijät, jotka rikkovat unta, altistavat parasomnioille.

Alkoholi, muut päihteet ja eräät lääkkeet altistavat parasomnioille. Lähes kaikki näkevät joskus painajaisia, ja satunnaisia unihalvauksia kokee jopa 40 % ihmisistä elämänsä aikana. Parasomnia-diagnoosi edellyttää, että oireet toistuvat usein ja aiheuttavat haittaa tai kärsimystä.

Tavallisimpia parasomnioita aikuisiällä ovat unihalvaus (6 %), painajaisunet (4 %), unissakävely (4 %) ja sekavuushavahtuminen (4 %), joiden esiintyvyys on suurempi psykiatristen sairauksien yhteydessä. Sama koskee unikauhukohtausta (2 %) ja uniharhoja (2 %). Yökastelua (2 %) ja vilkeunen käyttäytymishäiriötä (1 %) on ikääntyneillä ja neurologisissa sairauksissa enemmän. Räjähtävä pää -oireyhtymä on harvinaisempi, mutta jopa 10 % saattaa joskus kokea sen.

Lapsilla syvänunen parasomniat ovat tavallisia, varsinkin kuumesairauden yhteydessä. Niitä esiintyy jopa viidenneksellä lapsista ja osalla oireet jatkuvat aikuisuuteen, usein lievittyen. Yökastelua esiintyy viidenneksellä tai kolmanneksella lapsista lievittyen hermojärjestelmän kypsyessä ja alle 5-vuotiailla se on normaalia.

Oirekuva

Syvänunen parasomniat ajoittuvat tyypillisesti alkuyöhön, kun uni on syvimmillään. Niistä on siten vaikeaa herätä ja heräämiseen liittyy sekavuutta, eikä kohtauksista jää välttämättä muistikuvia.

Sekavuushavahtumisista lievin on yleensä harmitonta touhuilemista vuoteessa. Joskus liikehtimiseen voi liittyä vaaratilanteita, jos huitoo vuodekumppaniaan tai kaataa jonkin yöpöydällä olevan esineen.

Unikauhukohtauksessa liikehtiminen rajoittuu vuoteeseen, kuten sekavuushavahtumisessa, mutta kohtaukselle ominaista on voimakas kauhun tai pelon tunne, autonomisen hermoston kiihtymystila ja usein huuto, johon nukkuja itsekin saattaa herätä. Kohtaukseen liittyy hikoilua, silmät ovat avoinna ja mustuaiset laajenneet.

Unissakävely on tyypillisesti yleensä rauhallista liikkumista vuoteen ulkopuolella, ja se on muutamassa minuutissa ohi. Silmät ovat avoinna ja ympäristöä havainnoidaan unen läpi. Pahimmillaan kohtaus voi kestää jopa puoli tuntia, johtaa erilaisiin tapaturmiin tai kotoa poistumiseen. Unissakävelyyn voi liittyä ruuaksi kelpaamattomien aineiden syömistä ja seksuaalista käyttäytymistä.

Painajaisunet ovat sisällöltään ahdistavia unia, joissa tyypillisesti koetaan uhkaa, pelkoa, kauhua tai inhoa. Unitarina muistetaan elävästi, ja herättyään painajaisesta ihminen on täysin valveilla. Unisisältö tai sen aiheuttama ahdistus voi vaivata mieltä vielä päiväsaikaankin.

Unihalvauksissa koetaan lihasvelttoutta, kyvyttömyyttä liikkua joko herätessä tai juuri ennen nukahtamista. Unihalvauksen kanssa samanaikaisesti voi esiintyä aistiharhoja tai kehosta irtautumisen tunnetta. Unihalvaus menee nopeasti ohi.

Vilkeunen käyttäytymishäiriössä nukkuja liikehtii unisisällön mukaisesti suljetuin silmin havainnoimatta ulkomaailmaa, mutta herää herkästi ja usein melko pian jouduttuaan vuoteen ulkopuolelle. Kohtauksessa on suuri tapaturmariski silloin, kun pelottava tai vihamielinen uni saa aikaan kiivasta liikehdintää. Vuoteesta putoaminen tai törmääminen johonkin johtaa yleensä melko nopeaan heräämiseen.

Räjähtävän pään oireyhtymä on vaaraton ilmiö, johon liittyy yleensä kivuton räjähdyksen tunne päässä, joskus ääniaistimuksen kera.

Yökastelu on toistuvaa, unenaikaista tahatonta virtsaamista. Unenaikainen vaikerrus on uloshengityksessä ilmenevä ääni, jota nukkuja ei itse huomaa, mutta hänen äänensä saattaa olla käheä herätessä.

Milloin hoitoon ja mikä avuksi?

Jos yölliset oireet vaarantavat turvallisuuden, aiheuttavat merkittävää ahdistusta tai haittaavat päiväaikaista vireyttä, on syytä hakeutua lääkärin arvioon. Lääkäri voi tarkistaa lääkityksen, koska nukahtamislääkkeet, verenpainelääkkeet ja tupakkavieroituslääkkeet altistavat parasomnioille.

Psyykenlääkkeiden vaikutus voi olla lievittävä tai pahentava. Parasomnioiden lääkehoitoon päädytään, jos lääkkeettömät keinot eivät riitä, ja erityisesti jos oireet aiheuttavat turvallisuusriskin. Vilkeunen käyttäytymishäiriö ja ikään kuulumaton yökastelu vaativat lääkärinarvion.

Kaikkien parasomnioiden hoitoon kuuluu unenhuolto, univajeen välttäminen ja unta rikkovien tekijöiden välttäminen (mm. päihteet, kofeiini) tai lievittäminen (mm. stressi, kipu, ahdistus). Liikunta auttaa stressinhallinnassa ja parantaa unenlaatua. Lieväoireisissa tavallisimmissa parasomnioissa itsehoitokeinot usein riittävät.

Unissakävelyyn turvatoimina suositetaan erillään nukkumista, kulkureittien estämistä ja nukkumisympäristön järjestelyä niin, että huomioidaan putoamisvaara, terävät ja särkyvät esineet. Liiketunnistukseen perustuva hälytys ja piikkimatto vuoteen vieressä voivat lyhentää kohtauksen kestoa. Kohtauksen aikana unissakävelijä pitäisi ohjata lempeästi takaisin vuoteeseen. Lasten syvänunenhäiriöissä käytetään ajastettua herätystä ja yökastelussa vuodehälytystä, joskus psykoterapiaa.

Unihoitajan ohjauksesta tai psykoterapeuttisista keinoista voi olla apua tavallisimmissa parasomnioissa. Teemaltaan toistuviin painajaisuniin on apua lyhyestä ohjatusta mielikuvaharjoittelusta, jossa unitarinan kulkua muokataan ja vahvistetaan turvallisuudentunnetta. Oppimis- ja käyttäytymisterapiat voivat olla avuksi parasomnioille altistavan ja niiden aiheuttaman ahdistuksen hallinnassa.

Lähde: Uniliitto ry, Hyvä uni 2023

Lue lisää:

Parasomniat: ilmiöitä unen ja valveen rajoilla