Unettomuushäiriö ja sen hoito

Unettomuushäiriön diagnoosissa kansainvälisen unihäiriöluokituksen mukaan seuraavien kriteerien (A–E) tulee täyttyä samanaikaisesti:

A. Unettomuus on kestänyt vähintään kuukauden ajan. Unettomuuden oireina voi olla nukahtamisvaikeus, unessa pysymisen vaikeus, liian varhainen aamuyön heräily, nukkumaanmenoajan viivästyminen tai kyvyttömyys nukahtaa ilman toisen henkilön läsnäoloa.

B. Unihäiriö aiheuttaa valveen aikaisia (päiväaikaisia) oireita ja haittoja, kuten uupumusta, jaksamattomuutta ja huonon olon tunnetta, tarkkaavuuden, keskittymiskyvyn tai muistin häiriöitä, alentunutta mielialaa, aamuväsymystä ja/tai päiväaikaista väsymystä, ärtyneisyyttä, impulsiivisuutta tai aggressiivisuutta, aloitekyvyn puutetta, haluttomuutta, tapaturma-alttiuden ja virhesuoritusten lisääntymistä tai huolestumista omasta unesta.

C. Unettomuus ei johdu vain huonoista nukkumisolosuhteista (nukkumisympäristön turvattomuus,
valoisuus, liian kuuma lämpötila, melu, hajut, epämukava sänky tms.) tai sopimattomasta nukkumisajankohdasta.

D. Unettomuutta esiintyy vähintään kolmena yönä viikossa.

E. Unettomuus ei johdu ensisijaisesti muusta unihäiriöstä tai jostakin muusta sairaudesta.

Toiminnallinen unettomuus on yleistä

Toiminnallinen eli psykofysiologinen unettomuus on yleisin unettomuuden muoto. Syynä on yleisimmin stressi. Se voi liittyä akuuttiin kriisiin tai poikkeavaan elämäntilanteeseen, kuten esimerkiksi sairastumiseen, läheisen kuolemaan, irtisanomisuhkaan, rakastumiseen, ulkomaanmatkaan tai muuhun muutokseen elämäntilanteessa. Kyseessä on normaali reagointi ahdistaviin tekijöihin ja erilaisiin elämänmuutoksiin. Useimmiten tämäntyyppinen unettomuus paranee itsestään ajan mukana.

Pitkittyessään toiminnallisesta unettomuudesta kehittyy unettomuushäiriö. Unettomuushäiriön kehittymisen syynä voi olla esimerkiksi unilääkkeiden tarpeettoman pitkä käyttöaika.

Unettomuus alkaa useimmiten nukahtamisvaikeuksilla, mutta pitkittyneen unettomuushäiriön tyypillisimmät oireet ovat yöllinen heräily ja kykenemättömyys nukahtaa uudelleen. Kroonisesta psykofysiologisesta unettomuushäiriöstä kärsivät ihmiset ovat usein ylivirittyneitä jännittäjätyyppejä ja he kärsivät muistakin ahdistusoireista. Selvää depressiota tai vakavampaa psykiatrista häiriötä ei todeta.

Uneton pelkää, että hän ei saa nukutuksi. Kyseessä on negatiivinen ehdollistuminen nukahtamiseen omassa vuoteessa. Uneton ihminen saattaa torkahtaa television ääreen, mutta omaan vuoteeseen mentyään hän ei pysty nukahtamaan tai heräilee toistuvasti. Vieraassa ympäristössä psykofysiologisesta unettomuushäiriöstä kärsivä henkilö nukkuu usein, paradoksaalisesti, keskimääräistä paremmin.

Syitä unettomuuden taustalla

Valtaosa masennuksesta tai ahdistuneisuushäiriöistä kärsivistä nukkuu huonosti. Neuropsykiatrisiin ongelmiin (ADHD, autismispektrin häiriöt) liittyy tyypillisesti uni-valverytmin viivästymistä ja myös aamuväsymystä.

Kivut (selkäkipu, nivelkivut, fibromyalgia, syöpäkipu) aiheuttavat unettomuutta ja unettomuus pahentaa kipuja. Kutina, nenän tukkoisuus ja allergiaoireet vaivaavat monia etenkin siitepölyaikaan. Sydän- ja keuhkosairauksiin liittyy huonolaatuinen yöuni. Virtsa- ja vatsavaivat voivat myös olla huonon unen taustalla.

Iäkkäillä ja muistisairailla potilailla huonolaatuinen yöuni ja unettomuus voivat olla ensimmäisiä oireita virtsarakon tulehduksesta. Refluksitaudin seurauksena syntynyt ruokatorven ärsytystila ja närästys on yleistä etenkin ylipainoisilla. Vaihdevuosiin liittyvä yöhikoilu huonontaa unen laatua.

Kilpirauhastulehduksen aiheuttama kilpirauhasen ylitoiminta aiheuttaa unettomuutta ja pulssin nopeutumista. Noin kolmasosa uniapneapotilaista kärsii myös unettomuudesta. Kyseessä on niin sanottu COMISA (Comorbid Insomnia and Sleep Apnea). Pitkäkestoisen unettomuuden taustalla on usein myös levottomat jalat -oireyhtymä (RLS), mikä jää edelleen usein diagnosoimatta ja hoitamatta.

Myös alkoholi tai liiallinen kahvinjuonti ovat tavallisia syitä unettomuuteen.

Unettomuus voi johtua myös esimerkiksi seuraavien lääkkeiden käytöstä: antihistamiinit (RLS-oireiden paheneminen), astmalääkkeet (virkistävä vaikutus), bentsodiatsepiinit (ahdistuksen paheneminen iltaisin, unettomuuden jatkuminen, vieroitusoireet), dementialääkkeet (aivotoiminnan aktivointi), huumausaineet (aivotoiminnan aktivaatio), immunologiset lääkkeet, keskushermostostimulantit (ADHD-lääkkeet, kofeiini, energiajuomat), kilpirauhaslääkkeet (tyroksiini), litiumi, masennuslääkkeet (NRI, SNRI, SSRI, trisykliset lääkkeet; mm RLS-oireiden paheneminen), Parkinson-lääkkeet, sytostaatit, virtsateiden sairauksien ja erektiohäiriöiden lääkkeet.

Unitutkimukset diagnoosin apuna

Tarkemmat unitutkimukset ovat joskus perusteltuja diagnoosin varmistamiseksi. Onko taustalla uniapneaa, yöllistä raajaliikehäiriötä, viivästynyttä unijaksoa tai muita unihäiriöitä, jotka selittäisivät unettomuuden?

Suppealla yöpolygrafialla voidaan sulkea pois uniapnea. Viikon tai kahden viikon kestoinen aktigrafiamittaus (ranteessa pidettävä lääkinnällinen mittauslaite)  kertoo paljon unen pituudesta ja laadusta ja vuorokausirytmistä. Myös laadukkailla älykelloilla ja sormuksilla voidaan saada näistä tietoa.

Unettomuuden hoito

Tilapäinen unettomuus kuuluu terveeseen elämään. Tutkimuksissa on todettu, että noin kolmasosa aikuista kärsii unettomuudesta. Unettomuuden jatkuessa yli kuukauden ajan puhutaan unettomuushäiriöistä. Pitkäkestoisesta unettomuushäiriöstä kärsii 10–12 prosenttia aikuisista.

Toiminnallisen unettomuuden parhaat hoitotulokset saadaan kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä (CBT-I). Joskus akuutisti alkaneeseen unettomuuteen voi liittyä siinä määrin yöllistä ahdistusta, että unilääkkeiden tilapäinen käyttö muutaman illan ajan saattaa olla perusteltua.

Jos uni ei ota tullakseen useampana perättäisenä yönä, voi lääkäri kirjoittaa jotakin nukahtamista helpottavaa unilääkettä (esimerkiksi tsolpideemi, tsopikloni tai doksylamiini). Unilääkkeen käyttö tulisi rajoittaa korkeintaan yhteen tai enintään kahteen viikkoon pitempiaikaisen unettomuuden ehkäisemiseksi.

Perinteiset unilääkkeet ovat useimmiten bentsodiatsepiineja, ja niiden haitat ylittävät hyödyt. Yli kahden viikon käytössä voi kehittyä toisaalta toleranssia ja matala-annosriippuvuutta, jolloin niiden lopettaminen aiheuttaa herkästi vieroitusoireita. Nykyisin suositellaan ensisijaisesti unen laatua parantavia histamiini-1-reseptorien kautta vaikuttavia lääkkeitä.

Melatoniini on aikabiologinen hormonivalmiste, joka antaa aivoille viestin, että yö on tulossa ja alkaa olla aika valmistautua nukkumaan. Jos ongelmana on yöllinen heräily ja uudelleen nukahtamisen vaikeus, on hitaasti imeytyvä pitkävaikutteinen melatoniini tavallista melatoniinivalmistetta parempi vaihtoehto.

Lähde: Uniliitto ry, Hyvä uni 2023

Lue lisää:

Unettomuus: Käypä hoito -suositus, 2023

Unettomuuden lääkkeettömästä hoidosta CBT-I -menetelmin

Suomen Unettomat ry:n sivut

Keskustele aiheesta kaikille avoimessa Suomen Unettomat ry:n  Facebook-ryhmässä