Uniapnea

Yksittäinen uniapnea kestää määritelmän mukaan vähintään 10 sekuntia. Uniapnea-sanaa käytetään nykyisin myös silloin kun ihmisellä on keskimäärin yli viisi hengityskatkosta yhtä nukuttua tuntia kohti laskettuna

Yksittäiset uniapneat ovat hyvin yleisiä ja myös täysin terveellä aikuisella ihmisellä voi esiintyä jonkin verran uniapneoita. Yli 80%:lla yli 40 vuotiasta miehistä ja yli 60%:lla yli 40 vuotiaista naisista on 5 katkosta tunnissa, eli AHI (apnea/hypopnea-indeksi) on vähintään 5/t.

Jos unenaikaiset hengityskatkokset häiritsevät liiaksi nukkumista, ei yöuni virkistä, minkä seurauksena potilas kärsii myös poikkeavasta päiväaikaisesta väsymyksestä, lisääntyneestä nukahtamisalttiudesta ja yleensä myös monista muista oireista. Tällöin on kyseessä uniapnea-oireyhtymä, joka on sairaus.

Hoitamaton uniapnea altistaa sydän- ja verenkiertoelinten sairauksille

Vakavissa tapauksissa yli 10 sekunnin katkoksia voi esiintyä yön aikana satoja. Unenaikainen hengityskatkos aiheuttaa sen, että aivot herättävät nukkujan, kun hapen määrä verenkierrossa alenee. Uni on katkonaista, mikä vuoksi uniapneasta kärsivät henkilöt kärsivät päiväväsymyksestä ja tahattomasta nukahtelusta. Muita seuraamuksia ovat mm. päänsärky, muistivaikeudet, keskittymiskyvyn heikkeneminen, mielialamuutokset, henkisen ja fyysisen toimintakyvyn alentuminen, painon lisääntyminen ja tapaturmariskin lisääntyminen uneliaisuudesta ja tarkkaavuuden häiriöistä johtuen.

Pitkään hoitamattomana jatkunut uniapnea voi aiheuttaa metabolista oireyhtymää, diabetesta ja altistumista sydän- ja verenkiertoelinten sairauksille, kuten esim. verenpaineelle ja sydän- ja aivoinfarkteille.

Tasaista ja surraavaa kuorsaamista esiintyy etenkin selällään nukuttaessa ajoittain melkein kaikilla, mutta jokaöinen kuorsaaminen voi olla terveysriski. Sillä on todettu olevan yhteys sydän- ja aivoinfarkteihin. Tupakointi ja alkoholi lisäävät kuorsaamista huomattavasti, samoin sen aiheuttamia riskejä. Alkoholi, rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet lamaavat aivojen hengityskeskusten toimintaa sekä ylähengitysteiden lihaksia ja voivat lisätä sekä kuorsaamista että uniapnean esiintymistä.

Hoito alkaa yhteydenotolla omaan lääkäriin

Uniapneaa epäilevän henkilön onkin syytä ottaa yhteys omaan lääkäriin, jolta saa tarvittaessa lähetteen jatkotutkimuksiin. Usein joku toinen henkilö (puoliso, lapsi, työtoveri) alkaa epäillä uniapneaa. Tällaiseen epäilyyn tulee suhtautua aina vakavuudella, koska kyseinen henkilö on useimmiten oikeassa.

Terveyskeskuslääkärit ja työterveyslääkärit ovat avainasemassa. Uniapnean diagnoosin varmennus voidaan tehdä epäselvissä tapauksissa kaikissa keskussairaaloissa, hyvin varustetuissa aluesairaaloissa sekä yksityisissä lääkärikeskuksissa ja unitutkimusyksiköissä, joissa toimii unilääketieteeseen perehtyneitä erikoislääkäreitä. Diagnoosi tehdään haastattelulla ja potilaan kliinisellä tutkimisella, mutta lopullinen diagnoosi vaatii aina laadukasta unirekisteröintiä (yöpolygrafia tai unipolygrafia).

Ylipaine-hengityshoito (CPAP) ensisijaisin hoitomuoto

Nenän kautta annettava ylipaine-hengityshoito (Continuous Positive Airway Pressure) pidetään tänä päivänä ensisijaisena hoitona uniapneassa ns. konservatiivisten (laihdutus, elämäntavat) hoitojen rinnalla. Suomessa on CPAP-hoito aloitettu jo yli 25 000 potilaalle.

CPAP-hoidolla saadaan sen onnistuessa yleensä nopea apu oireisiin. Hengityskatkot ja kuorsaus loppuvat, ja potilaan päiväaikainen vireystaso korjaantuu. Edellytyksenä hyvälle hoitotulokselle on laitteen mahdollisimman säännöllinen käyttö keskimäärin yli 4 tuntia yössä.

Maskeja on nenän peittävä malli, nenän ja suun peittävä malli ja sieraimiin asetettava malli. Hyvä ja sopiva maski lisää käytön miellyttävyyttä. Tärkeintä on maskin käyttömukavuus ja sopivuus kullekin potilaalle. Maskin tulee asettua tiiviisti, jolloin ohivirtauksia ei ole tai ne ovat mahdollisimman pieniä.

Laihdutus ja painonhallinta uniapnean hoidossa

CPAP-hoito on osoittautunut tehokkaaksi uniapnean hoidossa. Kyseessä on kuitenkin vain oireiden hoito, ei itse perussairautta parantava hoito. Olennaista olisi todeta alkava uniapnea ja ehkäistä vaikeamman uniapnean kehittyminen painonhallinnalla ja elämänmuutoksilla. Jos uniapnea löydetään jo sen alkuvaiheessa, taudin kehittyminen voidaan painonlaskun myötä pysäyttää ja ehkä kokonaan parantaa.

Myös laihdutusleikkauksia on alettu suorittaa vaikeasti ylipainoisille. Alustavat tulokset ovat lupaavia, mutta pitkäaikaisvaikutuksista ei ole vielä näyttöä.

Hammaslääketieteen mahdollisuudet uniapnean hoidossa

Obstruktiivisen uniapnean syntyyn vaikuttavat sekä anatomiset että neurologiset seikat, joiden vaikutus vaihtelee eri potilailla. Suun, nielun ja leuan anatomian tutkiminen on johtanut hammasteknisten kojeiden eli niin sanottujen uniapneakiskojen kehittämiseen. Ne siirtävät alaleukaa eteenpäin ja vaikuttavat kielen asentoon. Niiden käyttöä voidaan harkita lievää tai keskivaikeaa uniapneaa sairastaville.

Hammaslääkäri pystyy selvittämään, voisiko uniapneakiskosta olla apua ja minkälainen laite olisi parhaiten sopiva. Uniapneakiskon asentamisen jälkeen on tärkeätä varmistua hoitotuloksesta myös uusimalla yöpolygrafia.

Ruotsissa uniapneakiskojen käyttö alkaa olla jo liki yhtä yleistä kuin CPAP-laitteiden käyttö. Kaikille uniapneakisko ei kuitenkaan sovellu.

Lähde: Hyvä Uni

Tutustu myös Suomen Uniapneayhdistys ry:n sivuihin.

Keskustele uniapneasta Facebook-ryhmässä
(suljettu, ryhmän jäseneksi ja keskusteluun pääsee hakemalla ryhmään).

Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla): Käypä hoito -suositus, 2021