Unen vaikutus 1–3-vuotiaan lapsen yleiseen terveyteen ja motoriseen kehitykseen
LAB-ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelijat Noora Ekström, Annukka Muukkonen ja Juha Rautanen toteuttivat yhteistyössä Uniliitto ry:n kanssa opinnäytetyön, jossa tarkoituksena oli tarkastella unen vaikutusta lapsen motoriseen kehitykseen sekä selvittää unen yhteyttä selkäkipuun ja vuorotyötä tekevän yksilön työkykyyn. Kaikissa kolmessa selvityksessä tiedonkeruumenetelmänä käytettiin kirjallisuuskatsausta. Opinnäytetyön tuotoksena julkaistaan kolmen artikkelin artikkelisarja Uniuutiset- lehdessä.
Opinnäyteartikkeli unen vaikutuksesta lapsen motoriseen kehitykseen
Vastasyntyneen unimäärä on noin 14–16 tuntia vuorokaudessa, eikä hänellä ole univalverytmiä. Unen tarve vähenee syntymän jälkeen. Noin kolmen kuukauden iässä melatoniinin eritys alkaa säännöllistyä ja vauvan unesta suurin osa siirtyy yöaikaan. 1-vuotias nukkuu keskimäärin noin 13–14 tuntia vuorokaudessa ja 2-vuotias nukkuu noin 11–13 tuntia vuorokaudessa. Kirjallisuuskatsauksessa todettiin yhteys 1–3-vuotiaiden lapsen unijärjestelyjen ja vanhempien käyttäytymisen välillä. Parempaan uneen liittyi esimerkiksi nukkumaanmenorutiinien johdonmukaisuus ja nukkuminen omassa nukkumapaikassa koko yön. Heikompaan uneen liittyi esimerkiksi yöllinen imetys ja lapsen nukahtaminen ruudun ääreen. Lapsen unen laatuun ja määrään voivat vaikuttaa lisäksi useat tekijät kuten somaattiset sairaudet, lapsen temperamentti ja lapsen kronotyyppi (sisäinen vuorokausirytmi).
Vaikka varhaislapsuuden uniongelmat ovat yleisiä, niiden vaikutuksista motoriseen kehitykseen ei ole yksiselitteistä näyttöä. Katsaukseen valittujen tutkimusten mukaan lasten uniongelmilla, kuten yöheräilyllä, ei ollut vaikutusta pienten lasten motoriseen kehitykseen. Poikkeuksena oli pitkittäistutkimus, jossa tutkittiin pienipainoisten keskosten motorisen kehityksen ja unen yhteyttä. Tuloksissa ilmeni motorisen kehityksen viive kuuden kuukauden ikäisillä keskosvauvoilla, joilla esiintyi yöheräilyä, kyljellään nukkumista ja pitkään yöllä valveilla olemista. Viive motorisessa kehityksessä kuitenkin tasoittui lapsen varttuessa, eikä alhainen syntymäpaino näyttänyt vaikuttavan motoriseen kehitykseen myöhemmin.
Kirjallisuuskatsauksessa löytyi kuitenkin näyttöä siitä, että lyhyt yöuni on yhteydessä pienten lasten terveysongelmiin. Pitkittäistutkimukset ja useista tutkimuksista tehdyt systemaattiset katsaukset antoivat samansuuntaisia havaintoja siitä, että lyhyempi uni varhaislapsuudessa liittyy esimerkiksi tunnesäätelyn vaikeuksiin, ylipainon riskiin, loukkaantumisherkkyyteen sekä vaikutti ajatteluun, keskittymiskykyyn ja tiedonkäsittelyyn negatiivisesti. Lyhyt uni varhaislapsuudessa voi aiheuttaa myös haasteita oppimisessa myöhemmällä iällä.
Uni on lapsen hyvinvoinnin perusta ja sen merkitys oppimisessa, tunnesäätelyssä ja kokonaisvaltaisessa kehityksessä korostaa vanhempien ohjauksen tärkeyttä. Vanhemmat voivat tukea lasten unta esimerkiksi noudattamalla johdonmukaisia nukkumaanmenorutiineja, ottamalla huomioon lapsen vireystila ja temperamentti sekä tukemalla lapsen omaa nukkumapaikkaa. Terveydenhuollossa vanhempia tulisi tukea lapsen uneen liittyvissä haasteissa.
Lue koko artikkeli lähdeluetteloineen Uniuutiset 4/2025