Unilääketieteen koulutuspäivien teemoina olivat muun muassa uniapnean hoito ja diagnostiikan tulevaisuus, potilaan kohtaaminen, unikoulumalli sekä unettomuus ja masennus.

”Voitaisiinko tekoälyä kehittää niin, että tulevaisuudessa sen avulla diagnoosien tekeminen helpottuisi?” kysyi apulaisprofessori Timo Leppänen Itä-Suomen Teknisen fysiikan laitokselta. Jotta tekoälyä voitaisiin hyödyntää paremmin diagnostiikassa, sitä voitaisiin Leppäsen mukaan opettaa ja korjata syöttämällä siihen ihmisten automaattisten analyysien manuaalisesti tekemät korjaukset. Tekoälytyökalut eivät vielä ole käytössä kliinisessä työssä esimerkiksi luotettavuuskysymysten, validaation puutteen ja lakien ja regulaatioiden takia.

Tutkijatohtori Tuomas Karhu Itä-Suomen Teknisen fysiikan laitokselta esitti luennossaan samansuuntaisen päätelmän puhuessaan hypoksisen kuorman mittaamisesta ja diagnosoinnista. Hypoksinen kuorma mittaa uniapneaan liittyvien hypoksemioiden eli veren happiniukkuuksien syvyyttä ja kestoa ja voi osoittautua tärkeäksi diagnostiseksi mittariksi tulevaisuudessa. Tekoäly voisi tulevaisuudessa hänen mukaansa ennustaa paremmin sairauden etenemistä ja sen etenemisnopeutta.

Uniapnean yksilöllisyys hoitoa arvioitaessa

Iäkkäiden uniapneadiagnoosien tekemistä vaikeuttaa oireiden epämääräisyys. Diagnosointiin tarvittaisiin kohderyhmälle paremmin soveltuvia mittareita ja diagnoosien tekemisessä käytettäviä raja-arvoja. Iäkkäiden uniapneoiden diagnosoiminen on tärkeää, koska hoitamaton uniapnea kohottaa sydän- ja verisuonitautiin liittyvien kuolemien, aivohalvausten ja niiden uusiutumisen riskiä. Keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri Aino Lammintaustan mukaan CPAP-hoito auttaa vähentämään iäkkäiden uniapneaoireita ja sillä on heidän elämänlaatuaan parantava ja ahdistuneisuutta ja masennusta vähentävä vaikutus.

Tyksin osastonylilääkäri Ulla Anttalainen pohti obstruktiivisen uniapnean hoitoon käytettyjen menetelmien hoitovasteita ja diagnoosien tekemisessä käytettävien mittarien soveltuvuutta. CPAP-laitteen käytöstä hyötyvät uniapneapotilaat, joilla on korkea happivajekuorma. Uniapnean hoidolla helpotetaan potilaan oireita, parannetaan elämänlaatua ja vähennetään riskiä liitännäissairauksiin. Pienikin, esimerkiksi viiden prosentin laihdutus helpottaa uniapnean oireita. Kiskohoito puolestaan alentaa erityisesti miesten verenpainetta. Se lievittää myös masennusoireita, jolloin olon helpottuessa  elämänlaatu kohoaa.

Tuleeko potilas kuulluksi?

Neurologi, Lääkärilehden lääketieteellinen päätoimittaja Pertti Saloheimo puhui potilaan kohtaamisesta. Saloheimon mukaan puhe on lääkärin useimmin käyttämä hoitotapa, jonka tulisi olla tavaltaan oikeanlaista ja oikein annosteltua. Lääkärin käyttämillä käsitteillä ja kehonkielellä on merkitystä luottamuksen rakentamisessa potilaan ja lääkärin välille. Luottamuksellinen potilassuhde parantaa yhteisten päätösten tekemistä ja potilaan sitoutumista hoitoonsa.

Narkolepsian kokemustoimija Milla Jutila korosti omassa puheenvuorossaan, että varsinkin lapsipotilaan kohtaamisessa on tärkeää osoittaa ymmärrystä lasta kohtaan. Lääkärien on hyvä tiedostaa, että lapsen on vaikea hahmottaa, miten sairaus tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä. Teini-ikäistä tulisi kuitenkin kohdella ikänsä mukaisesti, ei yli- eikä aliarvioiden. Milla koki hyväksi tavaksi sen, että lääkäri tapaa ensin teini-ikäisen potilaan ja vasta sitten vanhempi tulee mukaan hoitotapaamiseen. Vertaistuen mahdollisuuksista tulisi aina kertoa vastaanotolla.

Lihavuuden stigma ja kehopositiivisuus

Lihavuuden stigmalla tarkoitetaan, että lihavuus ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää ja että sitä pidetään kielteisenä ominaisuutena. Gastrokirurgina Tays Hatanpäässä Tampereella toimivan Pipsa Peromaa-Haaviston mukaan paino tulisikin ottaa puheeksi potilaan kanssa, jos se liittyy vastaanotolle tulemisen syyhyn. Lihavuus aiheuttaa aivoissa elimellisiä muutoksia, jotka ovat lihavuuden seuraus eivät sen syy. Muutosten on todettu korjaantuvan esimerkiksi lihavuusleikkauksen jälkeen. 70 prosenttia painosta määräytyy geneettisesti. Myös kylläisyyden tunne ja ruokahalu periytyvät. Ihminen voi siis päättää ottaako ruokaa lisää, mutta ei sitä, tuleeko hän syömästään ruoasta kylläiseksi. Lihavuus on yhteydessä useaan liitännäissairauteen. Kehopositiivisuudesta puhuessaan Peromaa-Haavisto korostaa, että ”pienellä osalla lihavuus ei automaattisesti tarkoita liitännäissairauksien puhkeamista.” Tietoa liitännäissairauksista on siis tärkeää jakaa, jotta potilaat voivat tehdä terveyttä edistäviä valintoja. Peromaa-Haaviston mukaan Suomeen tarvitaan kehopositiivisuutta, ja kielenkäyttöön vastaanotolla ja julkisuudessa tulisi kiinnittää huomiota.

RLS aiheuttaa epämiellyttäviä oireita

Levottomat jalat -oireyhtymää (RLS) kuvaa pakonomainen tarve liikuttaa jalkoja tai raajoja, jalkojen pistely tai kipu raajoissa, lähinnä jaloissa. Oireet esiintyvät iltaisin ja öisin levossa. Levottomat jalat -oireyhtymän esiintyvyys aikuisilla on noin 5–15 prosenttia, lapsilla 2–4 prosenttia ja ADHD-lapsilla jopa 11–43 prosenttia. Neurologin ja Terveystalon Uniklinikan vastuulääkärin Gabriele Svedin mukaan unettomuudesta raportoivien potilaiden kohdalla RLS:n mahdollisuus tulisi aina selvittää. RLS:n dopamiiniagonistilääkehoidossa augmentaatio eli oireiden voimistuminen lääkkeiden käytön aikana on hyvin yleistä. Lääkkeiden teho heikkenee ja annoksia joudutaan nostamaan. Augmentaation syytä ei varmasti tiedetä, mutta taustalla on ilmeisesti geneettisiä tekijöitä, raudanpuute ja D-vitamiinin puutos.

Hyötyä on lääkkeettömistä keinosta kuten kofeiiniin ja alkoholin vähentämisestä, venyttelystä ja liikunnasta, sokerin rajoittamisesta ja riittävästä unesta. ”Rautainfuusioon voi joskus olla tarvetta, mutta sen liiallinen käyttö hoidossa ei ole tarkoituksenmukaista, ja siitä voi koitua jopa haittaa”, Gabriele Sved sanoo. Toisaalta taas raudanpuute voi heikentää lääkevastetta ja pahentaa oireita. Sved neuvookin tarkistuttamaan rautastatuksen joka tapaamiskerralla.

CBT-I- menetelmä terveyskeskuksissa ja pienten lasten vanhempien unitutkimus

Kliininen opettaja Elina Bergman Turun yliopistosta esitteli tutkimushankkeen, jossa selvitetään CBT-I menetelmään pohjautuvan ryhmämuotoisen Unikoulun tehokkuutta perusterveydenhuollossa. Tutkimuksessa kartoitetaan, poistaako Unikoulu unettomuuden haittaa paremmin verrattuna perinteiseen vastaanotolla annettavaan lyhyeen neuvontaan.

Psykologian alan väitöskirjatutkija Sini Hyvämäki tutkii pienten lasten vanhempien unessa tapahtuvia muutoksia ja niiden syitä. Tutkimus selvittää, onko raskaus ja pikkulapsiaika riski unihäiriöille ja voidaanko vanhemman unta tukemalla parantaa unen laatua ja kokemusta unesta.

Onko unettomuus uhka mielenterveydelle?

Helsingin yliopiston professori ja HUSin ylilääkäri Tiina Paunio totesi luennossaan, että pidempiaikainen unettomuus on suuri riski ahdistuneisuudelle ja masennukselle.

Unettomuus lisää riskiä sairastua myös esimerkiksi Alzheimerin tautiin ja alkoholismiin ja psykoosioireisiin, sekä diabetekseen ja kardiovaskulaarisiin sairauksiin ja aivoverenkiertohäiriöihin. ”Heikko unen laatu altistaa myöhemmälle depressiivisyydelle, mutta depressiivisyys ei heikolle unen laadulle”, Paunio kiteytti. Hänen mukaansa riski jäädä masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle on unettomilla lähes kolminkertainen. Heikko unenlaatu on iso riski työkyvyttömyydelle ja mielenterveydelle.

Toimiviksi keinoiksi unettomuuden hoidossa on todettu lääkehoidon lisäksi muun muassa lääkkeetön CBT-I eli kognitiivis- behavioraalinen hoito ja tunteiden joustavaan säätelyyn ohjaavat menetelmät.

Lue koko artikkeli uusimmasta Uniuutiset 4/2024 -lehdestä.

 

Julkaistu: 12.12.2024