Kannanotto – Unettomuuden hoito tarvitsee huomiota – järjestörahoitus turvattava
Unettomuus ja muut unihäiriöt vaikuttavat suoraan kansanterveyteen ja talouteen. Pitkittyessään unettomuushäiriö vähentää tuottavuutta ja lisää muun muassa tapaturmia, sairausperusteista työkyvyttömyyttä ja ennenaikaista kuolleisuutta. Unettomuushäiriöistä aiheutuvien sairauspäiväkustannusten perusteella laskettuna unihäiriöistä aiheutuu Suomessa noin 4,3 miljardin euron vuosittaiset kustannukset. (THL)
Pitkäkestoisesta unettomuushäiriöstä kärsii 12 % ja tilapäisestä unettomuudesta 35 % väestöstä. Unettomuushäiriöt heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua sekä lisäävät kansansairauksien riskiä. Unettomuus ja muut unihäiriöt altistavat monille somaattisille ja psyykkisille sairauksille ja pahentavat ja ylläpitävät niitä. Huolestuttavaa on, että jo alakoululaiset eivät nuku tarpeeksi ja huonosti nukkuvien lasten määrä kasvaa teini-iässä, jolloin lähes puolet nukkuu alle kahdeksan tuntia yössä (Kouluterveyskysely 2023). Työssäkäyvillä unihäiriöitä aiheuttavat stressi ja hormonaaliset muutokset. Ikääntyvillä unettomuushäiriö liittyy sairauksiin ja kiputiloihin.
Silti unettomuuden ja muiden unihäiriöiden hoitopolku löytyy vain kahdeksalla hyvinvointialueella 21:stä (Kemppainen, T, 2024). Unettomuuden ja muiden unihäiriöiden hoitopolut pitää luoda, ja niihin on lisättävä järjestöjen toteuttama toiminta ja tukimuodot. Järjestöjen tarjoamaa vertaistukea, neuvontaa ja ennaltaehkäisevää toimintaa hyvinvoinnin ylläpitämiseksi eivät hyvinvointialueet ja kunnat pysty yksin tarjoamaan. Turvaamalla järjestöjen rahoitus unihäiriöistä kärsiviä voidaan tukea silloinkin, kun hoitoa ei ole heti saatavilla.
Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palkon suosituksen mukaan unettomuuden lääkkeetön hoito (CBT-I) kuuluu kansalliseen palveluvalikoimaan nuorten ja aikuisten unettomuuden hoidossa kaikille unettomuushäiriön diagnostiset kriteerit täyttäville potilaille. Kuitenkin Suomessa unettomuuden lääkkeettömän hoidon saatavuudessa, saavutettavuudessa ja laadussa on suuria alueellisia eroja. Uniliiton toteuttamissa (CBT-menetelmiin pohjautuvissa) uniryhmissä vaikea unettomuus on lieventynyt lieväksi unettomuudeksi jopa 70–80 %:lla osallistujista, ja joillakin se on korjaantunut kokonaan. Unettomuus on usein merkittävimpiä oireita myös ahdistuneisuudessa ja masennuksessa. Raskaan psykoterapiajakson sijasta ahdistunut tai masentunut ihminen voisi hyötyä etenkin alussa siitä, että hänen nukkumisensa saadaan paranemaan esimerkiksi lyhyellä CBT-I-jaksolla.
Unettomuuden ja muiden unihäiriöiden hoitoon ei ole varaa suhtautua välinpitämättömästi. Järjestöjen työtä on tuettava, koska järjestöjen toiminta ennaltaehkäisee sairauksien syntymistä ja niiden pahenemista tarjoamalla vertaistukea, tietoa ja toimintaa, jonka avulla parannetaan yksilöiden elämänlaatua ja edistetään kansalaisten hyvinvointia. Järjestörahoituksen epävarmuus ja säästötoimet heikentävät järjestöjen kykyä vastata kasvavan avuntarvitsijajoukon tuen tarpeisiin. Ilman tukea ja apua monen unihäiriöistä kärsivän syrjäytymisriski kasvaa. Unettomuus ei ole vain yksilön ongelma, vaan taloudellisestikin suuri yhteiskunnallinen haaste. Ratkaisun löytäminen vaatii yhteistyötä, resursseja ja ihmisten puolella olevaa päätöksentekoa – ja sen eteen on tehtävä töitä nyt, jotta voimme välttää sen kalliit seuraukset tulevaisuudessa.
Hanna Nikupaavo
puheenjohtaja Uniliitto ry
Elina Uusivuori
toiminnanjohtaja Uniliitto ry
