Mitä on psykofyysinen fysioterapia?

Termi on haasteellinen ja sekoitettavissa psykoterapiaan, mutta sitä se ei ole. Psykofyysinen fysioterapia on fysioterapian erikoisala, samoin kuin tutumpi tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapia. Psykofyysisessä fysioterapiassa huomioidaan ihmisen kehon ja mielen muodostama kokonaisvaltainen toimintakyky.

Psykofyysinen fysioterapia perustuu kokemukselliseen oppimiseen, ja työskentelyssä korostuvat fysioterapeutin ja asiakkaan vuorovaikutus sekä yhteistyö. Psykofyysisessä fysioterapiassa huomioidaan kehon asentoihin, liikkumiseen ja hengitykseen vaikuttavien kokemusten, tunteiden ja ajatusten merkitys. Tämä terapiamuoto ja lähestymistapa sopii kaikkeen fysioterapiaan ja erityisesti ihmisille, joilla on stressioireita, unettomuutta, jännittyneisyyttä, ahdistuneisuutta tai uupumusta, mutta myös ihmisille, joilla on pitkittyneitä kiputiloja.

Miltä psykofyysinen fysioterapia näyttää käytännössä?

Terapia on aina suunniteltu henkilökohtaisesti, ja sen sisältö riippuu siitä, mikä asiakkaan ongelma on. Terapiassa hyödynnetään:

• Kehon avulla kokemista eri keinoin.
• Hengitysharjoituksia, joilla pyritään rauhoittamaan hermostoa ja tuomaan huomiota kehoon tässä hetkessä.
• Rentoutusharjoituksia, joista asiakas oppii tunnistamaan, mihin kohtaa kehoa jännitykset kerääntyvät ja miten ne voi purkaa.
• Liikeharjoituksia – usein hitaita, virtaavia liikkeitä, joiden avulla henkilö aistii kehoansa ja keho pääsee rauhoittumaan ja aistimaan tilaa.
• Pehmytkudoskäsittelyä tai erilaisia koskettamisen muotoja.

Fysioterapeutti ja psykofyysiseen fysioterapiaan erikoistunut Maarit Makkonen sanoo: ”Ihmisen motivointi ja kannustaminen itsensä havainnoinnin ja harjoituksien tekemiseen on olennaisen tärkeää terapian onnistumisen kannalta. Unettomuuden hoidossa hyväkään terapeutti ei voi ottaa pois asiakkaan unettomuutta, vaan se vaatii ihmiseltä omaa oivaltamista omasta toiminnasta sekä harjoittelua joidenkin muutosten tekemiseen.”

Unettomuuden hoitaminen

Asiakkaiden kanssa käydyissä keskusteluissa useimmiten unettomuuden syiksi löytyvät rentoutumisen ja rauhoittumisen haasteet. Toisilla on myös niin sanottua vapaaehtoista unettomuutta eli ei malteta mennä nukkumaan ajoissa, vaikka tiedetään, että niin olisi hyvä tehdä. Halutaan tietoisesti nipistää unesta ja saada omaa mukavaa rentoutumisaikaa kännykkää tuijotellen. Kännykästä saatava informaatiotulva voidaan kokea rentouttavana, mutta todellisuudessa se pitkittää jo työpäivän aikana muodostunutta stressiä. On arveltu, että jopa viidennes suomalaisesta aikuisväestöstä kärsii merkittävästä univajeesta, ja tämä johtuu arjen ja työelämän kuormittavuudesta.

Makkonen suosii työssään tietyntyyppisiä kehollisia harjoitteita. Usein hengitysharjoitukset tuovat apua, sillä yllättävän moni niin sanotusti ”liikahengittää” eli esimerkiksi hengittää lepotilassa liian kiihkeästi suun kautta. Terapiakäynnillä ohjatun hengitysharjoituksen tuloksena asiakas voi jo heti havaita rauhoittavia vaikutuksia. Samoin voi myös huomata, kuinka hengittämällä saa itsensä toiseen ääripäähän eli kiihtyneeseen olotilaan. Kehollisena menetelmänä progressiivinen rentoutus toimii monilla rentoutumiskeinona. Tässä menetelmässä vuoroin jännitetään ja rentoutetaan kehon eri alueita. Myös erilaiset naputtelumenetelmät (EFT-menetelmä, tapping) auttavat rauhoittamaan stressaantunutta kehoa ja mieltä. ”Kotona tehtävät päivittäiset harjoitukset on hyvä pitää lyhyempinä, muutaman minuutin mittaisina, jolloin niitä on mielekkäämpi toteuttaa”, Makkonen toteaa.

Ei pikakikka, vaan prosessi

Psykofyysinen fysioterapia ei ole nopea ratkaisu, vaan kokonaisvaltainen lähestymistapa. Se edellyttää usein sitoutumista, avoimuutta ja halua pysähtyä itsensä äärelle. Itsestä tehdyt havainnot ja opitut taidot jäävät pysyviksi – osaksi omaa arkea ja palautumista tukevia rutiineja. Uni ei ole asia, jota voi hallita järjellä, mutta sitä voi tukea lempeällä, kehollisella läsnäololla ja hyvillä elintavoilla sekä rutiineilla.

Referaatti artikkelista
Psykofyysinen fysioterapia unettomuuden hoitomuotona

Lue koko juttu: Uniuutiset 2-2025

Julkaistu: 7.7.2025