Kokeellisessa unitutkimuksessa yritetään ymmärtää, miten erilaiset unenaikaiset aivomekanismit toimivat ja miten esimerkiksi muistiaines muovautuu tai tunteet ja stressikokemukset muovautuvat yön aikana. Tämän kaltainen kokeellinen tutkimustyö vaatii hyvin kontrolloidun ympäristön, jossa tutkittavalle esimerkiksi näytetään mielenpainettavaa materiaalia ennen nukahtamista tai hänelle voidaan tuottaa jokin tunne, jonka muokkautumista yön aikana tutkitaan aivosähkökäyrältä. Aivoissa tapahtuvaa aktiivisuutta tutkitaan mittaamalla aivosähkökäyrien eri taajuuksia ja vuorovaikusta toisiinsa, etsitään hyvin pieniäkin tapahtumia ja muutoksia niissä.

Mitä unettomuus on aivotasolla?

Niinkin voi käydä, että tutkimustulokset eroavat siitä, mitä oletettiin. Siksi tutkimusta pitääkin tehdä. Kun ajatellaan unettomuutta, ei ole varsinaisesti johdonmukaisia löydöksiä siitä, mitä unettoman aivoissa tapahtuu yön aikana. Tulokset ovat todella ristiriitaisia. Tällä hetkellä tutkimusryhmässä rakennetaan kokeellisten tutkimusten sarjaa, jossa pystytään ymmärtämän paremmin stressin vaikutusta uneen sekä siihen, miten tunteet muokkautuvat. Laskennallisilla keinoilla pyritään ymmärtämään aivosähkökäyrää ja sitä kautta unettomuutta vieläkin syvällisemmin.

”Nuorten unipuhe on mennyt överiksi”

Pesonen tekee viikoittain myös muutamia tunteja vastaanottotyötä lasten ja nuorten unihäiriöiden parissa. Hänen mielestään tämä kliininen työ on hyvää vastapainoa tutkimustyölle. Vastaanottotyö auttaa ymmärtämään, kuinka monimutkaista uni todellisuudessa on.

Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuosien aikana, mutta näkyykö tämä myös nuorten uniongelmien kasvuna? ”Suurimpaan osaan mielenterveysongelmista liittyy univaikeuksia, ja ne kulkevat ikään kuin käsi kädessä. On vaikeaa sanoa, kumpi on syy ja kumpi seuraus.” Nuorten myöhäistä unirytmiä eli niin sanottua viivästynyttä unijaksoa on tutkittu, ja siitä on tulossa uusiakin tutkimuksia, joiden avulla on yritetty ymmärtää, mitä se oikein on. Taustalta löytyy monenlaisia profiileja: esimerkiksi on nuoria, joilla on todella vaikea myöhäinen unirytmi, mutta he pärjäävät hyvin ja ilman mitään mielenterveysongelmia, kun taas toiselle ryhmälle nuoria kasautuvat kaikki mielenterveyden ongelmat. Voidaan nähdä, että esimerkiksi ahdistuneisuus ennustaa unirytmin muutoksia, mutta syy-seuraussuhde voikin olla myös toisinpäin. ”Nuoret tietävät unesta ihan hirveästi, joten kyse ei ole tiedon puutteesta”, Pesonen toteaa ja jatkaa: ”Unipuheen määrä on mennyt jo överiksi. Kun uni vaikuttaa kaikkeen, se voi stressata etenkin tunnollisia nuoria.”

Vanhemmilla on hirveä stressi siitä, saavatko nuoret tarpeeksi unta, ja tämä huoli unen riittämättömyydestä siirtyy usein nuorille itselleen. Uni on lähtökohtaisesti paradoksaalista: mitä enemmän siitä stressaa, sitä todennäköisempää on, että sen menettää. Liika huolipuhe unesta ei ole Pesosen mielestä hyväksi. Kaikkien pitäisi löytää rento suhtautuminen uneen ja luottamus siihen, että uni voi olla tosi hyvää ja eheyttävää silloinkin, kun ei heti nukahda.

Nostetaan uni puheenaiheeksi

”Puhe ihmisen mielestä keskittyy todella paljon vain valvetietoisuuden tilaan. Uni on kuitenkin kolmasosa meidän elämästämme ja merkittävä tietoisuuden tila, joka muokkaa sitä, mitä me olemme ihmisinä”, Pesonen sanoo ja jatkaa: ”Puhe unesta on hyvin medikalisoitunutta.” Pesonen peräänkuuluttaa laajempaa unikulttuurista ymmärrystä sekä tietämystä ja kiinnostusta uneen. Nyt uni on usein jotakin hyvin yksityistä, joka suljetaan usein pois keskustelusta, tai sitä lähestytään unihäiriön kautta. Unitutkimus on näyttänyt, että uni ja valvetila muovaavat toinen toisiaan. Kaikki se, mitä olemme edellisenä päivänä kokeneet, muovautuu unessa ja vaikuttaa seuraavan päivän kokemuksiin. ”Siitä muodostuu sellainen päivien ja öiden katkeamaton jatkumo”, toteaa Pesonen lopuksi.

Julkaistu Uniuutiset 3-2025

Julkaistu: 19.11.2025