Unihäiriöiden hoitaminen
Unihäiriöt lisäävät muun muassa sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja lihavuuden kehittymisen riskiä. Masennuksen ilmaantumisen riski kasvaa kaksin – kolminkertaiseksi. Myös itsemurhan riski lisääntyy unettomuuden myötä. Hoitamaton unihäiriö jouduttaa masennuksen uusiutumista ja lisää sen riskin jopa kuusinkertaiseksi ja hoitamaton unettomuus heikentää useimpien sairauksien hoitovastetta, huonontaa elämänlaatua, lisää sairauspoissaoloja ja laskee työtehoa. Noin joka toisella unettomuudesta kärsivällä on oheissairautena masennus ja/tai ahdistuneisuushäiriö ja 42 prosentilla on jokin somaattinen sairaus.
”Unihäiriöiden keskeisiä oheissairauksia on erittäin vaikeaa tunnistaa pelkästään oirekuvan perusteella”, psykiatri Juha Markkula sanoo. ”Tämän vuoksi unihäiriöpotilailta pitäisi aina seuloa myös keskeiset liitännäissairaudet”, Markkula toteaa.
Markkula esittää, että uni-vireyshäiriöistä kärsivien oheissairauksien seulonta voitaisiin käynnistä jo hoitajan arviokäynnillä. Järjestelystä olisi se etu, että lääkäri pääsisi etenemään unettomuuden hoidossa hoitosuositusten mukaisesti ja ehkä välttämään tarpeettoman unilääkityksen aloittamisen, jos unettomuudesta kärsivä potilas olisi jo lääkärille tullessaan päässyt aloittamaan tai olisi aloittamassa unettomuuden lääkkeettömän hoidon.
Hoidon tehostumisella saavutettavien säästöjen ja resurssien tehokkaamman hyödyntämisen myötä hoidon laadun ja vaikuttavuuden parantaminen olisi hyvinkin mahdollista ja myös tarpeellista toteuttaa tiukasta taloustilanteesta huolimatta – tai sen johdosta.
”Tarkoitus on lääkäreinä vähentää inhimillistä kärsimystä, ja työterveydessä ollaan aina työkyvyn tukemisen äärellä, puhutaan jäljellä olevasta työkyvystä. Esimerkiksi vuorotyö, unihäiriö tai ei-elimellinen unettomuus voivat aiheuttaa potilaalle työkyvyttömyyttä. Viidentoista minuutin lääkärikäynti ei oikein riitä diagnoosin tekemiseen”, työterveyslääkäri Helena Aatsinki sanoo.
”Päiväaikaisen väsymyksen lisäksi esimerkiksi uniapnean vaikutukset työ- ja toimintakykyyn voivat näkyä muun muassa tarkkaavuuden säätelyssä, uuden oppimisessa ja toiminnan suunnittelussa”, sanoo neuropsykologian erikoispsykologi Riikka Kilpinen.
Käypä hoito -suosituksessa tähdennetään, että uniapneaa sairastavien työkyvyn arvioinnin on hyvä perustua kokonaisvaltaiseen selvitykseen, jossa otetaan huomioon nukahtamisalttiuden ja vireyden lisäksi myös kognitiivinen toimintakyky, kardiovaskulaariset, neurologiset ja psyykkiset osatekijät sekä työhön ja työympäristöön liittyvät vaatimukset. Uniapneaa sairastavien ja niiden, joiden epäillään sairastavan uniapneaa, tapaturma-alttius on kaksi kertaa suurempi kuin niiden, jotka eivät sairasta uniapneaa. Ammattiautoilijoilla riski on vieläkin suurempi. Vuorotyö siis heikentää unen laatua ja kasvattaa univelkaa. Myös työstressi aiheuttaa unettomuusoireita. Työterveyslaitoksen mukaan etenkin 40–50-vuotiaat vuorotyöntekijät kärsivät työn aiheuttamista unihäiriöistä enemmän kuin heitä nuoremmat. Työperäisiin unettomuushäiriöihin auttaa erityisesti kognitiivis-behavioraalinen käyttäytymisterapia.
Referaatti alkuperäisestä tekstistä Elina Uusivuori
Lue koko artikkeli Uniuutiset-lehdestä 1-2026