Uniapneadiagnoosin on Suomessa saanut noin neljä prosenttia väestöstä. Ilmaantuvuus on suurinta 40–64-vuotiailla. ”Suurin osa uniapneapotilaista on tälläkin hetkellä diagnosoimatta”, sanoo professori ja keuhkosairauksien ylilääkäri Tarja Saaresranta.

Naisten ja miesten uniapneaoireet eroavat toisistaan. Naisilla oireet ovat epätyypillisempiä kuin miehillä. Naisilla on enemmän uniapneaan liittyvää unettomuutta, yöllistä virtsaamisen tarvetta, mielialaongelmia, uupumusta, päiväaikaista väsymystä, aamupäänsärkyä ja korkeampi painoindeksi sekä levottomien jalkojen oireita. Naisilla on myös enemmän yöheräämisiä, jolloin unentehokkuus on vähäisempää.

Naisilla työpoissaolot lisääntyivät tutkitusti noin viisi vuotta ennen diagnoosin saamista, kun miehillä ne lisääntyivät vasta vuotta ennen diagnoosia. Tämä kertoo Saaresrannan mukaan siitä, että naisten uniapneadiagnoosit viivästyvät. Myös diagnoosin jälkeen sairauspoissaolot lisääntyivät naisilla enemmän kuin miehillä. Naisten uniapnea on Saaresrannan esittämien tutkimustulosten mukaan alidiagnosoitua, mutta se on myös paljon vähemmän tutkittu aihe. Naisille uniapnea aiheuttaa monien sairauksien riskien kohoamista. Tutkitusti uniapneaa sairastavilla naisilla, jotka olivat käyttämättä CPAP-laitetta viisi vuorokautta, verenpaine lähti nousuun. ”Pitempään CPAP-laitetta käyttäneet käyttivät sitä enemmän per yö”, Saaresranta sanoo.

Tutkimusten mukaan uniapneaa sairastavista 66–77 prosentilla on subjektiivinen kokemus uniapneaan liittyvistä keskittymis- ja muistivaikeuksista. ”Usein muutokset ovat lieviä tai keskivaikeita, eikä muutoksia tapahdu kaikilla kognitiivisilla osa-alueilla”, neuropsykologian erikoispsykologi, dosentti Tiia Saunamäki sanoo. Muutoksia voi tapahtua esimerkiksi tarkkaavaisuudessa ja muistamisessa sekä toiminnanohjauksessa. Naisilla voi korostua miehiä enemmän vaikeudet oppimisessa, kognitiivisessa joustavuudessa ja työmuistin toimivuudessa. Uniapnea voi heikentää sukupuolesta riippumatta etenkin tarkkaavuuden ylläpitämistä monotonisissa, pitkäkestoissa tilanteissa, ja kykyä jakaa tarkkaavuutta. Muutoksia voi tapahtua työmuistissa ja muistin tehokkaassa käytössä. Myös kielellisessä sujuvuudessa on havaittu hitautta.

Kognitiiviset muutokset johtuvat tutkitusti siitä, että uni on huonoa, yöaikaisia havahtumisia on useita ja päiväaikaista väsymystä esiintyy. Lisäksi veren alentunut happipitoisuus ja kohonnut hiilidioksidipitoisuus kuormittaa aivoja. Tutkimustiedon mukaan myös uniapnea saattaa olla vaikuttamassa glymfaattista kiertoa heikentävästi. Uniapneaan liittyy hyvin usein myös liitännäissairauksia.

CPAP-hoito korjaa hyvin vireystilaa, ehkäisee aivotason muutoksia ja tukee kognitiivisten toimintojen säilymistä. Pitkäkestoisella CPAP-hoidolla voidaan tukea jo ilmaantuneiden kognitiivisten muutosten lievittymistä ja korjaantumista. ”Hoitoon sitoutuminen on tärkeää kognitiivisten oireiden korjaantumisen kannalta”, psykologian lisensiaatti Riikka Kilpinen muistuttaa.

Keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri Ulla Anttalaisen esitys käsitteli Obesiteetti-hypoventilaatiosyndroomaa (OHS), joka on vaikein lihavuuteen liittyvä keuhkoilmentymä. Sen esiintyvyys väestössä on noin 0,4 prosenttia. Noin 20 prosentilla lihavista obstruktiivista uniapneaa sairastavista henkilöistä on OHS. Potilaat ovat tutkimuksen mukaan yleensä keski-ikäisiä, ja miehet muodostavat enemmistön. Potilaiden BMI (painoindeksiarvo) on yli 30 kg/m2, ja heillä esiintyy myös päiväaikaista väsymystä, veren hiilidioksidin nousua yö- ja päiväaikaan sekä hapenpuutetta yöllisten hengityskatkosten takia. Joillakin potilailla on myös isojen keuhkoputkien ahtautta. ”Kaikki ylipainoiset potilaat kuuluvat obesiteetti-hypoventilaatiosyndrooman riskiryhmään, mutta kaikki eivät sitä kuitenkaan sairasta”, Anttalainen täsmentää.

OHS-potilaiden hoidossa keskitytään samanaikaisesti uniapnean hoitoon CPAP- tai kaksoispaineventilaatio (2VP) -laitehoidolla, painonhallintaan ja mahdollisten liitännäissairauksien hoitoon. Joskus hoidossa lisähappi on myös tarpeen. Anttalainen korostaa myös potilaan omaa sitoutumista ja motivoitumista laitehoitoon.

Referaatti alkuperäisestä tekstistä Elina Uusivuori

Lue koko artikkeli Uniuutiset-lehdestä 1-2026

Julkaistu: 25.3.2026