Uni pitäisi ottaa lähes aina puheeksi vastaanotolla
Ulla Anttalainen on keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, keuhkosairausopin dosentti ja osastonylilääkäri TYKSin, keuhkosairauksien palvelualueelta. Uransa alussa hän mietti aluksi sisätauteihin erikoistumista, mutta työ keuhkosairauksien parissa veti puoleensa.
Hänen aloittaessaan keuhkopuolella vuonna 1995 uniapnean ja hengitysvajeen laitehoito oli vielä aika uusi asia ja unirekisteröinnit tehtiin vain sairaalassa, ja CPAP-hoidot aloitettiin pääasiassa vielä siten, että potilas joutui yöpymään osastolla. Nykyään Uniapneapotilaiden kliinistä tutkimusta ja hoitoa onkin kehitetty annettavaksi poliklinikalla ja kotona. Niin CPAP- kuin kaksoispaineventilaatiolaitteiden etäseuranta on mullistanut uniapnea- ja hengitysvajepotilaan laitehoidon. Myös hengitysvajepotilaiden hoitopolku on keventynyt ja osastohoidon tarve vähentynyt.
Ulla Anttalaisen mielestä uni osataan ottaa puheeksi vastaanotolla aiempaa paremmin ja lääkäreiden uniapneatietoisuus on nykyisin hyvä. Unihäiriöt ovat kuitenkin laaja kokonaisuus ja niiden selvittämiseen tarvittava unihäiriöpotilaan haastattelu ja arviointi vaativat lääkäriltä aikaa ja suunnitelmallisuutta, jota tuntuu olevan potilaalle aina vain vähemmän. Unihäiriö on monesti useamman tekijän summa, jolloin vain yhden asian korjaaminen ei välttämättä tuo riittävää kokonaisapua potilaalle.
Ulla Anttalainen painottaa, että ”Hyvä uni on niin iso osa terveyttämme, että se pitäisi ottaa puheeksi lähes aina vastaanotolla. Aina potilas ei itsekään osaa yhdistää oireitaan häiriintyneeseen uneen.”
”Suomessa unettomuus on yleinen ongelma, ja se koskee meistä jokaista jossain vaiheessa elämää, mutta onneksi usein vain väliaikaisesti, jolloin ei tarvitakaan hoitoa”, Anttalainen muistuttaa. Usein ihmiset myös tietoisesti nukkuvat liian vähän, usein olettaessaan, että aina pitää olla saatavilla ja tavoitettavissa.
Ulla Anttalaisen vahva viesti on, että unettomuuden lääkkeettömän hoidon saatavuuden pitäisi olla parempi jo perusterveydenhuollossa, koska unettomuus on entistä yleisempää ja jo kevyemmälläkin CBT-I-ryhmäterapialla (6–10 kertaa) voisi korjata tilanteen hyvin. Uniapnea voi hoitamattomana lisätä riskiä muille kansansairauksille. Alalle tarvitaan uusiakin hoitomuotoja, esimerkiksi naisten uniapnea on edelleen alidiagnosoitua. Uniapnean CPAP-hoitoon jonot ovat pitkät ympäri Suomea. Elintapahoitojen pitäisi olla aktiivisessa käytössä uniapneapotilaalla, sillä valitettavasti, vaikka tietoisuus uniapneasta kasvaa myös uniapnean yksi merkittävin riskitekijä eli ylipaino on lisääntynyt.
Uniapneatutkimuksessa tutkitaan yhä tarkemmin mahdollisten muiden vaikuttavien asioiden merkitystä ja yhteyttä uniapneaan. Tutkimusten kohteena on esimerkiksi puhutun kielen rakenne, auringonvalon määrän vaikutus ja muiden sairauksien yhteydet uniapneaan. Mahdollisia lääkehoitoja tutkitaan koko ajan, ja Turussa on menossa myös esimerkiksi Wello 2 -laitteen käytön vaikutustutkimus, jonka kohderyhmänä ovat lievempää uniapneaa sairastavat ihmiset. Myös digitaalisten hoitomuotojen vaikutusta unihäiriöiden parantamisessa tutkitaan parhaillaan. Toiveena olisi saada valtakunnallinen uniapnea- ja hengitysvajepotilaiden rekisteri, jota nyt on lähdetty kokeilemaan Tyks:ssä.
Ulla Anttalainen kokee olleensa itse aina hyvä nukkuja ja huoltaa untaan nukkumalla riittävästä 7–8 tunnin yöunet myös arkisin. Päivittäinen pieni liikunta on myös hyväksi unelle.
Linkki Uniuutiset -lehti 2/2024 luen koko artikkeli ja lehti täältä
Referaatti Ulla Anttalaisen haastattelun pohjalta tehdystä artikkelista.