Lääkkeettömän hoidon lisääntymisestä huolimatta tullaan aina tarvitsemaan uni- ja nukahtamislääkkeitä. Unettomuutta on hoidettu niillä keinoilla ja aineilla, joita kulloinkin on ollut käytössä. Näihin keinoihin ovat kuuluneet muun muassa akupunktio, yrtit, rohdokset (kuten valeriaana), alkoholi, oopium ja kannabis.

1832 varsinainen unilääkkeiden tuotekehitys lähti kloraalihydraatin syntetisoimisesta. Kloraalihydraattia käytettiin rauhoittavana ja unilääkkeenä aina 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun puoliväliin saakka, samaan aikaan erilaisten bromidien ohella.

Varhaisissa lääkkeissä ongelmana olevia myrkytys- ja riippuvuusriskejä haluttiin vähentää. Kehitteillä olevista barbituraateista koitettiin luoda turvallisempi vaihtoehto. Barbituraatit ovat rauhoittavia, unettavia ja kouristuksia ehkäiseviä aineita, mutta käyttö loi edelleen toleranssin
kasvua, riippuvuutta sekä helposti kuolemaan johtavia
yliannostuksia 1900-luvun alkupuoliskolla.

1950-luvulla lääketutkija Leo Sternbach halusi löytää korvaajan barbituraateille kehittäen bentsodiatsepiinit, jotka 1960-luvusta lähtien alkoivat korvata barbituraatteja. Ajan myötä sekä tiedon karttuessa huomattiin kuitenkin myös niihin liittyvää toleranssin kasvua, riippuvuusoireita sekä päiväaikaista väsymystä.

1980-luvulla niin kutsutut Z-lääkkeet kehitettiin bentsodiatsepiineistä rajaten niiden vaikutusta tiettyihin aivojen reseptorialatyyppeihin. Käytännössä tämä oli parannusta lääkkeiden haittavaikutusten suhteen, mutta ei korjannut niitä.

1990-luvulta nykypäivään lääkekehityksessä on pyritty ratkomaan unettomuutta kokonaan eri lähtökohdista kuin aiempina vuosikymmeninä. Unijärjestelmän sekä väsymyksen tunteen tehostamisen sijaan pyritään ratkomaan uniongelmaa vireystilan säätelyyn vaikuttavilla oreksiiniantagonisteilla tai varmistamalla pimeähormoni melatoniinin saanti lisäravinteena. Myös meneillään olevat tutkimukset pyrkivät ratkaisemaan kysymystä uusin tavoin, tutkien uneen vaikuttavia mekanismeja sekä muiden lääkeaineiden kuten lihasrelaksantteina tai verenpaineen hoidossa käytettyjen alfa-2-agonistien hyödyntämistä unilääkkeiden kehityksessä.

Lähde:Uniuutiset -lehti 2/2024 lue koko artikkeli ja lehti täältä

Referaatti tekstistä, jonka kirjoittajana on Salla Mansikkamäki

Julkaistu: 12.8.2024