Teini-iässä kello alkaa jätättää
Murrosiän muutokset vaikuttavat teini-ikäisten unentarpeeseen ja unirytmiin. Moni teini elää pitkittyneessä univajeessa.
Yksi merkittävimmistä teini-iän muutoksista on vuorokausirytmin myöhentyminen, joka voidaan yhdistää sukupuolihormonien erittymiseen. Ilmiö näkyy usein vahvemmin pojilla kuin tytöillä. Murrosiässä sisäinen vuorokausi lyhenee, mutta sisäinen kello alkaa jätättää. Unen tarve on suurempi kuin aikuisilla. Aamupainotteisessa yhteiskunnassa moni nuori elääkin pitkittyneessä univajeessa, joka ei korjaannu edes nukkumalla pidempään viikonloppuisin, vaan aiheuttaa lisää ongelmia. Tällöin nuori elää ikään kuin kahta eri aikavyöhykettä arkena ja viikonloppuna.
Teini-ikäiset tarvitsevat keskimäärin 8–10 tuntia unta yössä optimaalisen hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämiseksi. Riittävä uni on tärkeää kognitiiviselle kehitykselle, tunne-elämän säätelylle, fyysiselle terveydelle ja yleiselle elämänlaadulle. Univaje voi johtaa esimerkiksi käyttäytymisen ja keskittymisen ongelmiin, heikentyneeseen koulumenestykseen, mielialan vaihteluihin ja fyysisiin terveysongelmiin.
Nuorille tyypillinen vapaaehtoinen myöhään valvominen ja siitä johtuva rytmin viivästyminen tulee erottaa viivästyneestä unijaksosta (DSPS), joka on pysyvä häiriö, joka aiheuttaa selvää sosiaalista haittaa.
Univajeen pitkäaikaiset vaikutukset voivat lisätä riskiä mielenterveyshäiriöihin sekä fyysisiin sairauksiin. Teini-ikäisten unen laatua ja määrää voivat heikentää monet tekijät. Näitä ovat muun muassa koulutyön aiheuttama stressi, sosiaalinen elämä, teknologian käyttö, mielenterveyshäiriöt ja päihteiden ja lääkkeiden käyttö. Kouluterveyskyselyiden mukaan sosiaalisen median käyttäminen lisää etenkin tyttöjen ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Masennus ja ahdistushäiriöt heikentävät usein merkittävästi unen laatua ja määrää.
Päihteiden käyttö, (kofeiini, alkoholi, nikotiini ja huumausaineet) vaikuttavat nukkumiseen. Nuori voi joutua kierteeseen, jossa rauhoittavien valmisteiden aiheuttamaa päivätokkuraa korjataankin stimulanttien avulla. Digipelaamisen kulttuuriin kuuluva pimennetyssä huoneessa istuminen ja energiajuomien nauttiminen voi kääntää vuorokausirytmin päälaelleen.
Myös jotkut lääkkeet vaikuttavat uneen esim: ADHD-lääkkeinä käytettävät stimulantit tai masennuslääkkeet, jotka voivat aluksi aiheuttaa unettomuutta. Ahdistuslääkkeet ja unilääkkeet voivat auttaa nukahtamaan, mutta niiden pitkäaikainen käyttö voi johtaa riippuvuuteen ja häiritä luonnollista unirytmiä. Psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa väsymystä ja liiallista uneliaisuutta. Unilääkkeitä tulisi käyttää vain lyhytaikaisesti ja siirtyä lääkkeettömiin hoitomenetelmiin.
CBT-I:stä on apua nuorille. Teini-iän viivästynyttä unirytmihäiriötä voidaan hoitaa tehokkaasti unen huollollisin ja käyttäytymisterapeuttisin menetelmin (CBT-I), mutta unihäiriöiden hoito teini-ikäisillä vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka ottaa huomioon elämäntapatekijät, mielenterveyden ja mahdolliset fyysiset terveysongelmat.
Kognitiivinen uudelleenjärjestely auttaa tunnistamaan ja muuttamaan negatiivisia ajatuksia ja uskomuksia unesta ja unettomuudesta. Unettomuuden pelko onkin tavanomainen unettomuutta aiheuttava ajatusmalli. Viivästynyttä vuorokausirytmiä voidaan siirtää ja hoito toteutetaan asteittain. Hoidon kesto vaihtelee muutamasta viikosta jopa kuukausiin.
Lue koko artikkeli uusimmasta Uniuutiset 3/2024 lehdestä täältä
Lisää Uniuutiset ja Hyväuni-lehtiä luettavaksesi täältä
Uniuutiset 3-2024 päätoimintajana Leeni Peltonen.
