Kirsi Keräsen unettomuus alkoi vuonna 2016. Unettomuus oireili nukahtamisvaikeutena ja yöheräilyinä. Työssä yritettiin pienellä henkilöstömäärällä saada aikaan paljon enemmän kuin mihin olisi pystytty. Jatkuva riittämättömyyden tunne ja stressi johtivat unettomuuteen. Unettomuutta seurasi romahdus. Työterveyshuollossa unettomuutta yritettiin hoitaa usein eri tavoin, masennustakin epäiltiin.

Psykoterapiassa Kirsi ymmärsi, ”…ettei minussa ole vikaa, vaan kehoni reagoi työolosuhteista johtuvaan stressiin. Koin riittämättömyyttä ja sisäistä ristiriitaa, sillä olisin halunnut tehdä työni paremmin. Resursseja siihen ei kuitenkaan ollut.”

Toipuminen on ollut Kirsin mukaan pitkä ja aaltoileva prosessi. Hän on sen aikana oppinut paljon itsetuntemusta, itsemyötätuntoa, kiitollisuutta ja rajojen asettamista. ”Olen oppinut elämään omien arvojeni mukaan. Sairaus on pakottanut minut muuttamaan elämäntapojani, ja sen myötä on avautunut uusia mahdollisuuksia  toteuttaa itseään” Kirsi pohtii.

Unettomuus on muuttanut Kirsin ajattelutapoja:

”Ajattelin pitkään, että unettomuudesta on päästävä nopeasti eroon ja että haluan jatkaa arkeani kuten ennenkin. Olen hiljalleen alkanut hyväksyä herkkäunisuuden kuuluvan elämääni, ja matka jatkuu seuralaisesta huolimatta. Se rajoittaa tekemisiäni, mutta mahdollistaa kuitenkin hyvän ja onnellisen elämän. Olen alkanut luottaa kykyihini ja siihen, että elämä kantaa. Asioilla on tapana järjestyä” Kirsi sanoo.

Lue koko tarina täältä. Kokemustarinassaan Kirsi kertoo lisää siitä, mikä hänelle toi unettomuuteen vihdoin avun.

Alkuperäinen teksti: Kirsi Keränen, kokemustoimija.

Referaatti Kirsin tekstistä Elina Uusivuori

Lue Uniuutiset 4/2024 täältä.

Uniuutiset 4/2024 päätoimittajana Leeni Peltonen

Julkaistu: 2.1.2025