Unettomuus on muistisairailla yleistä
Unettomuus, ikääntymisen aiheuttamat muutokset uneen ja muistisairaudet ovat usein toisiinsa linkittyvä yhtälö.
”Ilman muuta yhteyksiä on, ja aihe on kuuma peruna tutkimuksessa. Unettomuutta ja muita unihäiriöitä liittyy lähes kaikkiin muistisairauksiin. Tilanteeseen liittyvät myös ikääntymisestä johtuvat vuorokausirytmin muutokset. Myös laitosolosuhteilla ja lääkehaitoilla on omat vaikutuksensa”, dosentti Juha Puustinen, Satasairaalasta tiivistää.
Jo ikääntyminen itsessään muuttaa unta. Kokonaisunimäärä vähenee noin 30 minuutilla jokaisella keski-iän jälkeen eletyllä vuosikymmenellä, ja koettu unenlaatu heikkenee. Vuorokausirytmi aikaistuu, ja riski esimerkiksi uniapneaan kasvaa.
Muistihäiriötä sairastavalla potilaalla on lähes aina jonkinlaisia unihäiriöitä, mutta syyt ovat vielä kokonaisuutena täynnä ratkaisemattomia kysymyksiä. Unen rakenne ja vuorokausirytmi muuttuvat ikääntymisen myötä myös kognitiivisesti terveillä. Vanhemmiten uni on kevyempää ja rikkonaisempaa, ja se sisältää vähemmän sekä syvää että REM-unta. Vuorokausirytmi puolestaan aikaistuu.
Muistisairaudet aiheuttavat kuitenkin vielä suurempia muutoksia: esimerkiksi Alzheimerin tauti pidentää heräämisiä, lisää pinnallista unta ja vähentää syvää ja REM-unta.
Muistisairaan potilaan unihäiriöiden hoitaminen voi olla haastavaa. Nykyoppien mukaan pitäisi ensisijaisesti käyttää lääkkeetöntä hoitoa, ja lievästi muistisairailla se onnistuu yhtä hyvin kuin muillakin. Haasteena on kuitenkin lääkkeettömän hoidon saatavuus ja CBT-I-ohjausta on aivan liian vähän etenkin vanhemmille potilaille. Usein lääkärin on helpompaa määrätä unettomuuteen lääkkeitä. Ikääntyneillä muistisairailla lääkkeiden yhteisvaikutus voi kuitenkin olla hankala yhtälö.
Muistipotilaan unta voidaan tukea esimerkiksi huolehtimalla, että hänellä on päivisin riittävästi aktiivista toimintaa ja että yöllä on pimeää ja hiljaista.
”Onnistunut hoito parantaa muistisairaan oireita ja elämänlaatua ja vähentää omaishoitajan rasitusta”, Juha Puustinen sanoi.
Alkuperäinen teksti: Leeni Peltonen
Referaatti: Elina Uusivuori
Koko artikkelin voit lukea täältä
Uniuutiset-lehdet löytyvät täältä
