Levottomat jalat -oireyhtymässä on jaloissa ja joskus muuallakin kehossa monenlaisia epämiellyttäviä tuntemuksia, kuten polttamista, kaihertamista, sähkövirtaa, kutinaa jne. Jalkoihin liittyy usein vahvaa pakkoliikkuttamisen tunnetta, ja yöllä saattaa joutua kävelemään tuntikausia, jotta oireet helpottaisivat liikkuessa. Tuskainen oireilu, joka ei suo lepoa, saattaa kestää monta tuntia. Vihdoin kun pääsee uneen, monelle saattaa tulla yllätyksenä, että levottomiin jalkoihin liittyy usein lisäksi perioidinen raajaliikehäiriö, joka jatkaa myyräntyötään huonon unen suhteen. Levottomista jaloista kärsivistä noin 80 % arvioidaan sairastavan myös perioidista raajaliikehäiriötä.

Perioidinen raajaliikehäiriö tunnetaan myös nimellä jaksottainen liikehäiriö, jonka lyhenne on PLMD (englanninkielisistä sanoista Periodic limb movement disorder). Perioidinen ilmenee unessa ollessa liikkeenä, joka ei ole tahdonalaista ja särkee unen rakenteen aiheuttaen päiväaikaista väsymystä. Useimmin liikehäiriö ilmenee isovarpaan ja nilkan rytmittäisinä nopeina koukistuksina ylöspäin säärtä kohti, mutta on olemassa myös muunlaista liikehdintää, jota ilmenee muissa kohdin kuin jaloissa. Liikehdintä rikkoo unta, jolloin virkistävää lepoa ei tapahdu. Kansantajuisemmin voisi kuvata, että aivot saavat väärää käskytystä, kun raajat liikkuvat unessa. Ihmisen pitäisi olla levossa, mutta aivoille meneekin väärä käsitys ihmisen olevan kävelemässä tai juoksemassa, kun jalat liikkuvat. Joskus perioidisessa saattaa myös esiintyä suuria potkuja, joihin itse potkaisija voi herätä tai jopa vieruskaverikin herätä saadessaan napakan osuman omaan sääreensä. On tavallista, ettei pienemmistä unenaikaista liikkeistä, kuten nilkan koukistelusta, nukkuja havahdu hereille asti, mutta liike vaikuttaa uneen.

Perioidista liikehäiriötä esiintyy myös itsenäisenä muotona ilman valveillaolon aikaisia levottomien jalkojen oireita. Tällöin on haastava löytää kovan väsymyksen aiheuttajaa, koska useimmin nukkuja ei ole laisinkaan tietoinen liikehdinnästä. Usein unirekisteröinnin tekeminen on välttämätöntä, jotta asia pystytään varmistamaan. Monelle sairaudesta kärsivälle saattaakin tulla täytenä yllätyksenä perioidisen raajaliikehäiriön löytyminen.

Levottomissa jaloissa sekä perioidisessa liikehäiriössä ferritiinin eli rautavaraston oikea määrä on oleellinen osa hoitoa. Sairaudesta kärsivillä nykysuosituksena ferritiinin on oltava vähintään 75 ug/l. Useimmat sairaudesta kärsivistä tosin kertovat hyötyvänsä vasta yli 100 ug/l arvoista. Levottomien jalkojen ja perioidisen liikehäiriön hoidossa käytetään myös lääkkeitä, ja ne ovat samoja molemmissa sairauksissa.

”En meinannut uskoa unirekisteröinnin tulosta.”

Perioidista liikehäiriötä lähes 20 vuotta sairastanut Arja Liimatainen kertoo kovasta väsymyksestään ennen sairauden löytymistä. ”Pikkuhiljaa aloin väsymään aina kovemmin enkä saanut nukkumisesta apua. Lopulta tilanne oli niin paha, että nukuin välillä 19 tuntia vuorokaudessa ja olin ihan kuolemanväsynyt silti.” Hakeutuminen suoraan yksityisen unilääkärin tutkimuksiin helpotti nopeammin tutkimuksiin pääsyä. Kotiin annettavalla laitteella tehtiin yön yli kestävä mittaus. Tästä ei kuitenkaan löytynyt selittävää tekijää. Sen jälkeen oli kuukauden kestävä uniapnealaitteen kokeilu, josta ei hyötyä tullut kuin vähäisessä määrin. Uniapneaepäily suljettiin tuossa vaiheessa pois, ja lähete tuli sairaalassa tapahtuvaan unipolygrafiaan. ”Sairaalassa olin piuhoitettu päästä varpaisiin ja anturit mittasivat yön ajan toimintoja, sekä vielä nukkuminen videoitiin. Muutamien tuntien ajan sain nukuttua, ja tulokset saatiin. Kun minulle kerrottiin, että sairastan perioidista liikehäiriötä, en meinannut uskoa tulosta. Minulla ei ollut aavistustakaan jalkojeni liikkeistä unen aikana.” Diagnoosin jälkeen alkoi sopivan oireilua helpottavan lääkkeen etsiminen. ”Jouduin kokeilemaan useita lääkkeitä ennen kuin löytyi sopivin, josta aloin saamaan hyötyä. Muutaman vuoden kuluttua minulle tuli yllättäen levottomuutta, sähkövirran tuntua ja liikuttelupakkoa jalkoihin. Sitten alkoi tulla nykäyksiä käsiin, olkapäihin, rintaan ja jalkoihin. Hakeuduin jälleen tutkimuksiin, joissa todettiin alhainen ferritiini. Yritin syödä rautaa ensin suun kautta, mutta vatsa ei kestänyt, ja sain infuusion. Ferritiinitasot nousuivat, ja kaikki levottomien jalkojen oireet jäivät kaikki pois, perioidinen kyllä jatkui. Myöhemmin vielä todettiin uniapnea, johon sain cpap-laitteen.”

Levottomat Jalat – Restless Legs ry edistää toiminnallaan sairaudesta kärsivien tilannetta, potilasryhmän tunnistamista sekä tunnustamista ja elämänlaadun parantamista muun muassa viestintä-, tapahtuma- sekä ryhmätoiminnan keinoin. Levottomat jalat -oireyhtymä on varsin yleinen neurologinen oireyhtymä, mutta silti edelleen melko tuntematon suuren yleisön ja jopa terveydenhuollon ammattilaisten piirissä.

Julkaistu Uniuutiset 2-2025

Julkaistu: 13.8.2025