”Todennäköisesti kaikki ihmiset näkevät unia joka yö, mutta suurinta osaa näistä unista ei muisteta heräämisen jälkeen. Kaikissa univaiheissa voi olla painajaismaisia unikokemuksia, mutta REM-unessa nämä kokemukset ovat yleensä kaikkein rikkaimpia ja monimutkaisimpia”, kertoo Nils Sandman, psykologian tohtori ja tutkija Turun yliopistolta syksyn 2025 Unilääketieteen koulutuspäivillä.

Nukkuminen on elimistön lepotila, jossa esiintyy tajunnan tason muutoksia. Nukkumista ja sen terveysvaikutuksia voidaan mitata teknologian avulla, mutta ei tiedetä, onko unen näkeminen samalla tavalla ihmisen kokonaisterveydelle välttämätöntä kuin uni. Onko unen näkemisellä joku tärkeä funktio vai onko se ehkä unen sivutuote? Unen näkemistä on vaikea tutkia. Vaikeus liittyy siihen, miten saadaan luotattavaa tietoa unen näkemisestä. Muisto unesta syntyy, jos ihminen herää unen aikana ja alkaa heti reflektoida näkemäänsä unta. Spontaanista unen näkemisestä, josta ei herätä kesken unen, ei välttämättä jää muistikuvia.

Unikokemusten muistamiseen liittyy usein systemaattisia virheitä, ihmiset muistavat parhaiten emotionaalisesti latautuneet asiat ja erilaisten uniepisodien alut ja loput. Tästä saattaa seurata, että unitutkimuksessa painajaiskokemukset muistetaan paljon luotettavammin kuin jotkut muut unikokemukset. Emotionaalisesti latautuneet unet myös herättävät herkemmin nukkujan.

Painajaistyypit

Painajainen on uni, joka sisältää voimakkaita negatiivisia tunteita. Yleisin painajaisen tunne on pelko, mutta painajainen voi liittyä myös suruun, häpeään, syyllisyyteen tai vihaan.

Painajaiset voidaan jakaa kahteen päätyyppiin. Idiopaattinen painajainen ei liity selvästi mihinkään, mitä valve-elämässä on tapahtunut. Tämä on yleisin painajaistyyppi ja satunnaisena painajaisena täysin normaalia ja harmiton ihmiselle. Todennäköisesti kaikki ihmiset näkevät ajoittain idiopaattisia painajaisia. Painajaisia voidaan nähdä myös paljon ja jatkuvasti, jolloin ne häiritsevät nukkujaa. Tällöin ne liittyvät usein stressiin, uniongelmiin, masennukseen ja ahdistushäiriöihin. Toinen, ongelmallisempi painajaistyyppi on traumaperäinen painajainen, joka liittyy selvästi todellisuudessa tapahtuneeseen negatiiviseen kokemukseen. Tämäkin painajaisunen laji on normaali reaktio johonkin traumaattiseen kokemukseen. Tällainen painajaisuni voi toistua jonkin aikaa viikoista kuukausiin, jonka jälkeen se poistuu itsekseen. Aina näin ei kuitenkaan käy, vaan traumaperäiset painajaisunet voivat kroonistua, ja ne voivat tällöin olla osana traumaperäistä stressihäiriötä.

Tyypillisimpiä teemoja idiopaattisille painajaisille ovat muun muassa se, että tuntematon vihamielinen mies uhkaa hyökätä tai hyökkää kimppuun, jokin ajaa nukkujaa unessa takaa tai nukkuja tuntee putoavansa. Idiopaattiseen painajaisuneen voi liittyä myös teema, jossa nukkujan lähipiirissä tapahtuu vakavia sosiaalisia konflikteja. Lasten painajaisunissa uhkaavat olennot ja hyökkääjät ovat usein hirviöitä tai eläimiä. Olennaista on se, että idiopaattisia painajaisia määrittää jokin negatiivinen tunnekokemus.

Painajaisia muistuttavia ilmiöitä ovat myös yöllinen kauhukohtaus ja unihalvaus. Yöllisessä kauhukohtauksessa nukkuja näyttää havahtuvan paniikin vallassa unesta, mutta ei kuitenkaan täysin herää eikä tästä syystä itse muista kokemusta.

Voiko tai pitääkö painajaisia hoitaa?

Unen sisällöstä tai painajaisten määrästä ei voi suoraan päätellä, ovatko painajaiset ongelma tai milloin ne ovat ongelma. Ei ole olemassa selkeitä raja-arvoja sille, milloin painajainen on ongelma. Tärkeämpää painajaisten aiheuttamassa kärsimyksessä on unennäyn aiheuttaman ahdistuksen voimakkuus (Nightmare distress). On ihmisiä, jotka näkevät säännöllisesti painajaisia, mutta painajaisunien sisältö tai niiden näkeminen ei heitä juurikaan ahdista. Toisaalta on ihmisiä, jotka näkevät mahdollisesti vähemmän painajaisia, mutta pitävät niitä hyvin merkityksellisinä ja hyvin ahdistavina. Painajaiset ovat ongelma silloin, jos nukkuja kokee ne ongelmaksi. Koska painaisten näkeminen on hyvin subjektiivinen kokemus, niiden aiheuttamaa haittaa on vaikea määritellä.

Painajaisten yleisyys Suomessa

Kyselytutkimuksissa yli puolet ihmisistä koki, etteivät he olleet nähneet lainkaan painajaisia viimeisen kuukauden aikana. Vajaat viisi prosenttia aikuisista kärsii jatkuvista painajaisista.

Painajaisten yleisimpiä psyykkisiä riskitekijöitä ovat unettomuus ja masennus. Fysiologisista tekijöistä yleisimpiä ovat alkoholi ja beetasalpaajat. Myös jotkut masennuslääkkeet lisäävät riskiä painajaisille, mutta tämä liittyy yleensä unen rakenteen muutoksiin. Näiden lisäksi stressi, tyytymättömyys elämään, erilaiset ahdistushäiriöt ja psyykkinen pahoinvointi näyttävät usein liittyvän painajaisten näkemiseen. Unista tulee negatiivisempia, jos mieliala on negatiivinen valveilla ollessa.

Empiiristä näyttöä on runsaasti siitä, että kaikenlainen psyykkinen kuormitus liittyy painajaisiin. Parantamalla ympäröiviä olosuhteita voi olla mahdollista päästä idiopaattisista painajaisista myös eroon.

Toistuvat ja traumaperäiset painajaiset voivat olla jo itsessään hoitoa vaativa ongelma. On näyttöä siitä, että alfasalpaaja pratsosiini voisi lääkehoitona vähentää painajaisia osalla potilaista. Eniten näyttöä painajaisten hoidossa on kognitiivisesta psykoterapiatekniikasta Imagery rehearsal therapy (IRT) eli mielikuvaharjoitteluterapiasta. Siinä käydään läpi erityisesti usein toistuvaa painajaisunta potilaan kanssa turvallisessa tilassa ja tilanteessa hänen valveilla ollessaan. Painajainen toistetaan samankaltaisena kuin se oli unessa. Toistamalla painajaisunta turvallisessa tilassa siitä poistetaan sen luomaa ahdistavaa tunnetta ja mahdollisesti käsikirjoitetaan sille mukavampi loppu. Monilla ihmisillä tämä harjoittelu valveilla ollessa muuttaa unen näkemistä ja kokemusta myönteisemmäksi. Sen jälkeen painajainen ei ole enää niin ahdistava ja sen näkeminen voi vähentyä.

Lue koko juttu: Uniuutiset 2-2026

Julkaistu: 24.6.2026