Jo 1980-luvulla huomattiin, että L-DOPA ja dopamiiniagonistit (lääkkeet, jotka kiinnittyvät dopamiinireseptoreihin ja jäljittelevät dopamiinin vaikutuksia) helpottivat levottomien jalkojen oireita. Boehringer-Ingelheimin kehittämä dopamiiniagonisti, pramipeksoli, sai FDA-hyväksynnän (Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto) vuonna 1997 Parkinsonin taudin hoitoon ja vuonna 2006 se hyväksyttiin FDA:n toimesta myös levottomien jalkojen oireyhtymän hoitoon. Samana vuonna pramipeksoli hyväksyttiin myös EU-maissa ja siitä tulikin nopeasti levottomien jalkojen hoidossa suositeltu lääke, kuten myös muista dopamiinagonisteista. Aluksi L-DOPA:lla ja dopamiiniagonisteilla saatu helpotus levottomien jalkojen oireisiin aiheutti virheellisen tulkinnan, että sairaus johtuisi dopamiinin puutteesta, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että potilaiden aivoissa saattaa olla jopa normaalia enemmän dopamiinia, mutta se ei toimi oikein.

Kun dopamiiniagonistien käyttäjien määrä on lisääntynyt ja niitä on käytetty pidemmän aikaa, on huomattu, että ensin ne auttavat, mutta ajan myötä niiden teho usein vähenee. Lopuksi saattaa tulla tilanne, jossa oireet pahenevat niin, että ne alkavat aikaisemmin ja leviävät kehossa muuallekin kuin jalkoihin. Tätä ilmiötä kutsutaan augmentaatioksi. Augmentaatio tarkoittaa tilannetta, jossa dopamiiniagonistit pahentavat aivojen D1- ja D2-dopamiinireseptoreiden epätasapainoa. Kymmenen vuoden käytön jälkeen noin 50 prosentilla on todettu augmentaatio. Augmentaation esiintyminen riippuu myös käytetystä annoksesta, joka pitäisi pitää mahdollisimman pienenä.

American Academy of Sleep Medicine -lehden (AASM) vuonna 2024 julkaisemissa hoito-ohjeissa dopamiiniagonisteja ei enää suositella levottomien jalkojenoireisiin augmentaatiovaaran vuoksi ja ensisijaisiksi lääkkeiksi suositellaan nykyään gabapentinoideja.  Samaa suositellaan myös HUS-alueen hoitopolussa.

Jos potilaalla on jo augmentaatio, ensimmäinen askel on dopamiiniagonistin alasajo.  Vieroitusoireiden vuoksi dopamiiniagonistin käyttö olisi hyvä lopettaa asteittain. Jotkut potilaat ovat kertoneet hyvinkin rajuista oireista: hillitöntä tärinää, harhanäkyjä, harhakuuloja ja ahdistusta.

Lue koko juttu: Uniuutiset 2-2026

Julkaistu: 8.7.2026