Miten iltavirkkuus, liikunta ja unirytmi näkyvät sydänterveydessä?
Ihmiset eroavat toisistaan siinä, mihin aikaan vuorokaudesta he ovat luontaisesti virkeimmillään ja milloin he haluavat nukkua. Näitä yksilöllisiä eroja kuvataan kronotyypillä, joka perustuu elimistön sisäisen vuorokausikellon toimintaan. Sisäinen vuorokausirytmi säätelee unen lisäksi muun muassa aineenvaihduntaa, hormonitoimintaa ja vireystilan vaihtelua. Aiemmissa tutkimuksissa iltavirkkuuden on havaittu olevan yhteydessä epäterveellisempiin elämäntapoihin sekä heikompaan sydän- ja aineenvaihduntaterveyteen.
Tutkijatohtori Laura Nauha, tarkasteli väitöstutkimuksessaan kronotyypin, fyysisen aktiivisuuden, paikallaanolon ja unirytmin säännöllisyyden yhteyttä sydän- ja aineenvaihduntaterveyteen keski-ikäisillä suomalaisilla.
Tutkimuksen ensimmäinen keskeinen havainto oli, että iltavirkkuus oli yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen.
Syyt tähän eivät ole täysin selvät, mutta yksi mahdollinen selitys liittyy biologisen vuorokausirytmin ja yhteiskunnan aikataulujen väliseen ristiriitaan. Työ- ja koulupäivät alkavat usein aikaisin aamulla, jolloin iltavirkut saattavat joutua toimimaan oman sisäisen rytminsä vastaisesti. Kronotyyppiään ei voi valita, eikä iltavirkkuus itsessään tarkoita epäterveellistä elämäntapaa. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että iltavirkuilla voi olla suurempi riski fyysisesti passiiviseen elämäntapaan, mikä kannattaa huomioida myös terveysneuvonnassa.
Tutkimuksen merkittävin havainto liittyi unirytmin säännöllisyyteen. Mitä enemmän nukkumaanmenon ja heräämisajankohdat sekä sängyssä oloajat vaihtelivat päivästä toiseen, sitä epäsäännöllisempi unirytmi oli.
Henkilöillä, joiden nukkumaanmeno- ja heräämisajat vaihtelivat enemmän, oli keskimäärin suurempi vyötärönympärys, korkeampi painoindeksi ja enemmän rasvakudosta. Lisäksi yhteyksiä havaittiin verenpaineessa sekä sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa kuvaavissa mittareissa.
Tutkimus muistuttaa myös siitä, että unta ei pitäisi tarkastella pelkästään unen määrän näkökulmasta. Tulokset lisäävät ymmärrystä siitä, miten vuorokausirytmi, liikunta ja unirytmin säännöllisyys liittyvät toisiinsa. Erityisesti iltavirkut saattavat hyötyä sellaisesta tuesta, joka auttaa ylläpitämään aktiivista elämäntapaa arjen aikatauluista huolimatta.
Terveyden kannalta tärkeää ei välttämättä ole ainoastaan se, kuinka pitkään nukumme, vaan myös se, kuinka säännöllisesti uni ajoittuu päivästä ja viikosta toiseen.
Väitöskirjaan on linkki tässä: https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202405173638
Lue koko artikkeli Uniuutiset 3-2026
Artikkelin alkuperäinen teksti: Laura Nauha, tutkijatohtori,
Kasvatustieteiden ja psykologian tutkimusyksikkö, Itä-Suomen yliopisto
Referaatti: Elina Uusivuori