Artikkelit

Artikkelit

  • Unitarinoita

    Päivi Saarijärvi FRM-valmentaja, Uniliiton varapuheenjohtaja

    Nukkuminen on minusta aina ollut kivaa. Sille vaan ei aina ennen tuntunut löytyvän tarpeeksi aikaa. Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana olen oppinut arvostamaan unta yhä enemmän. Tiedostan nykyään riittävän pitkän ja hyvälaatuisen unen olevan vakaa perusta terveyteeni, turvallisuuteeni ja siihen, suhtaudunko ylipäätään asioihin myönteisesti. Huono yöuni näkyy itsessäni aina seuraavana päivänä työtehossani, virheissä, unohteluissa ja ärtymyksenä. Joskus se näkyy ikävä kyllä myös läheltä piti -tilanteissa tai jopa onnettomuustapauksina.

    Lue lisää
  • Teini-ikäisten nuorten uni

    Timo Partonen, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

    Ihmisen uni muuttuu luonnostaan iän myötä. Paitsi yöunen pituus myös yöunen sisältämät univaiheet muuttuvat, kun ihminen vanhenee. Teini-ikäisillä unen tarpeen täyttämiseksi yöunien pituudeksi suositellaan nukuttavaksi 8–10 tuntia unta joka yö. Heitä hieman vanhemmilla mutta edelleen nuorilla aikuisilla suositus on 7–9 tuntia unta joka yö. Oma luontainen unen tarve on hyvä selvittää itselleen. Tähän on tilaisuus 1 viikon tai sitä pidemmän loman aikana, jolloin on mahdollista käydä nukkumaan eri kellonaikoihin ja nukkua sen jälkeen eripituisia yöunia ilman, että on herättävä herätyskellon soittoon.

    Lue lisää
  • Mitä uni on?

    Professori Markku Partinen

    Uni on ihmisen aivotoiminnan tila, jossa tietoinen yhteys olemassaoloon on poikki. Unen aikana elimistö elpyy ja lepää, ja esimerkiksi sydämen syke hidastuu ja verenpaine laskee. Ainoastaan aivot työskentelevät, sillä ne käsittelevät päivän tapahtumia ja lataavat omia energiavarastojaan.

    Lue lisää
  • Unitarinoita

    Puheenjohtaja Salla Mansikkamäki, Uniliitto ry

    Muistan vaikeita aamuheräämisiä hyvin varhaisesta lapsuudesta. Aamut koulussa menivät kuin sumussa. Heräämiseni tapahtui puolenpäivän jälkeen, jos silloinkaan. Koulussa pärjäsin hyvin ainoastaan hyvän muistini ansiosta. Lukiosta suoritin suurimman osan iltalinjalla. Yliopistolla oli jonkin verran pakollisia aamukursseja, mutta jossain unikoomassa selvitin nekin. Tutkijanurani alussa unirytmini sitten paheni sellaiseksi, että pystyin nukkumaan vain kaksi tai kolme tuntia vuorokaudessa ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Lähdin tuolloin todenteolla hakemaan apua.

    Lue lisää