Unikoulu
Unikoulu
Milloin vauvan voi unikouluttaa?
Unitapoja on syytä muuttaa aina siinä vaiheessa, kun nukkumiseen liittyvät ongelmat alkavat vaikuttaa voimakkaasti perheen hyvinvointiin. Usein vanhemmat odottavat liiankin pitkään ennen kuin uskaltavat tehdä muutoksia tuttuihin rutiineihin. Vanhempien toiveena on usein mahdollisimman lempeä unikoulu, jotta itkua tulisi minimaalisesti. Lempeät unikoulut etenevät kuitenkin usein hitaasti ja mikäli voimavarat ovat aivan loppu, on vaikea pysyä johdonmukaisena ja unikoulu ei etene.
Unikoulu vai unitaitojen tukeminen
Unikoulu on sateenvarjokäsite kaikille menetelmille, joiden avulla lasta tuetaan nukahtamaan itsenäisesti ja nukkumaan yönsä turhia heräilemättä. Unikoulu on interventio ja sillä on selkeä tavoite, esimerkiksi auttaa lasta nukkumaan yönsä rauhallisesti. Unikoulu ei muuta unta, koska havahtuminen unisyklien välissä kuuluu normaaliin unen rakenteeseen. Unikoulu sen sijaan auttaa lasta vaipumaan uuteen unisykliin ilman, että hänen täytyy kutsua vanhempaa auttamaan nukahtamisessa.
Unitaitojen tukemisen voi aloittaa vauvan varhaisviikoista lähtien. Unitaitojen tukeminen on yksinkertaista rutiinien ja rytmin luomista vauvan tarpeisiin sopivalla tavalla vastaamalla. Unitaitojen tukemisen menetelmässä vanhempi tarkkailee vauvan valmiuksia ja antaa vauvalle tarvittaessa tilaa harjoitella itsesäätelyn taitoja. Kun vanhempi suhtautuu vauvaansa uteliaasti ja luottavaisesti, hän oppii tulkitsemaan parhaiten myös erilaisten kitinöiden ja itkujen syitä.
Yleinen ohjesääntö on, ettei unikouluja toteutettaisi alle 6 kk ikäiselle vauvalle, jos tavoitteena on purkaa yösyötöt samalla. Sen sijaan jo 4-5 kk iässä voi lähteä lempeästi purkamaan vaikkapa syömiseen nukahtamista. Nykyisin hyvin suosittu menetelmä on uniassosiaatioiden kerrostamisen menetelmä. Menetelmässä syömiseen nukahtamisen oheen aletaan rakentaa uusia assosiaatioita, kuten silittelyä, heijaamista ja äänellä rauhoittelua. Kun uudet tavat ovat tulleet vauvalle tutuiksi, lähdetään purkamaan niitä syömisestä aloittaen. Viimeiseksi jää äänellä rauhoittaminen ja siitäkin luopuminen. Aikaa tällainen prosessi vaatii useita viikkoja ja sen voi hyvin aloittaa ennen 6 kk ikää.
Unikoulun onnistuminen vaatii sitoutumista
Kun vanhempi valitsee perheelleen parhaiten sopivaa tapaa tehdä unikoulu, on syytä pohtia muutamia asioita etukäteen. Omien voimavarojen arvioiminen on tärkeää, jotta ei sorruta käyttämään liian monimutkaisia tai rajuja menetelmiä. Unikoulusta onkin parasta ottaa vetovastuu sen vanhemman, jolla on paremmat voimavarat. Työnjaosta kannattaa sopia etukäteen. Tarpeen mukaan vanhemman, joka ahdistuu enemmän lapsen itkusta, voi olla hyvä nukkua ainakin ensimmäiset yöt muualla kuin vauvan kanssa ja antaa työrauha unikoulua vetävälle vanhemmalle. Yön tunteina syntyvät riidat ja turha puuttuminen toimintaan yleensä hidastavat edistymistä ja syövät vanhempien välistä luottamusta.
Jos uniongelman hoitaminen tuntuu omin voimin mahdottomalta, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen, jotta prosessiin saadaan selkeät ohjeet. Ammattilainen tapaa perheen ja arvioi lähtötilanteen. Hän keskustelee vanhempien toiveista ja tavoitteista, ja näiden perusteella rakentaa yksilöllisen hoitosuunnitelman, jonka etenemistä seurataan. Suunnitelmallisuus ja kannustaminen auttaa vanhempia sitoutumaan, jolloin myös tuloksiakin alkaa syntyä. Joskus jopa hämmästyttävän nopeasti.
Lasten uneen perehtyneitä ammattilaisia on nykyään tarjolla ympäri Suomen. Monissa neuvoloissa on kouluttautuneita pediatrisia uniohjaajia. Perhe ja sosiaalityön perheohjaajat ovat perinteisesti auttaneet perheitä nukkumaan paremmin. Myös lääkäriasemilta voi nykyään löytää pediatrista uniohjausta. Ammattilainen osaa myös arvioida milloin uniongelman taustalla voisi olla terveydellinen syy. Siinä tapauksessa hän ohjaa perheen ensin lääkärin vastaanotolle. Kun terveydentila on tasapainoissa, ei ole esteitä unikouluttamiselle.
Unikouluun valmistautuminen
On yleistä, että vanhemmat pohtivat hyvinkin pitkään unikoulun aloittamista, jolloin voimavarat vähenevät hiljalleen pitkään kertyneen univajeen vuoksi. Kun univaje on suuri, vanhemman on vaikeampaa arvioida niitä asioita, joihin täytyy tehdä muutoksia. Muutosten tekeminen vaatii johdonmukaisuutta ja sitoutumista, joka voi umpiväsyneenä olla haasteellista yön tuntien aikana.
Sulje pois mahdolliset terveydelliset syyt
Unikoulutettavan lapsen mahdolliset terveydelliset syyt tulee hoitaa aluksi tasapainoon. Refluksiin tai allergioihin voi liittyä uniongelmia, samoin kuin kireistä kieli- tai huulijänteistä johtuvat syömisongelmat. Raudanpuutteesta johtuvat kasvukivut voivat myös häiritä lapsen unta.
Toisinaan lapsella voi olla piileviä neurologisia tai emotionaalisia ongelmia, joiden vuoksi tunteiden ja käyttäytymisen säätely on haastavaa. Nämä lapset, joita vanhemmat usein kutsuvat vahvatahtoisiksi, voivat suhtautua siirtymätilanteisiin ja rutiinista poikkeamisiin vastustellen ja lukkiutuvat helposti ristiriitatilanteissa. Lapsilla on usein ollut pitkään jatkuvia uniongelmia ja vanhemmat voivat olla hyvin väsyneitä loputtomaan taisteluun, jolloin he saattavat antaa vähitellen periksi kaikessa vain ristiriitatilanteita välttääkseen. Tie johtaa valitettavasti ojasta allikkoon, koska näiden haastavien lasten kanssa rutiinit ja selkeät rajat ovat erityisen tarpeellisia. Jos neuvolasta tarjotaan perhetyön apua, kannattaa se ottaa avoimin mielin vastaan ja käydä keskustelua vanhemmuuteen liittyvistä asioista heidän kanssaan. Mitä varhaisemmassa vaiheessa näihin haasteisiin tartutaan, sitä joustavammin toimivat tavat löydetään.
Unikouluun valmistautuminen
Kun vanhemmat päättävät aloittaa uniongelman hoitamisen ja pitää kotiunikoulua, kannattaa pysähtyä ihan ensimmäisenä keskustelemaan, mitä halutaan muuttaa ja mihin kumpikin vanhemmista on valmis sitoutumaan ja onko ajankohta sopiva. Unikouluttaminen kannattaa ajoittaa niin, ettei lähitulevaisuudessa tai menneisyydessä ole ollut isoja muutoksia. Esimerkiksi perheen isomman lapsen unitapojen muutos kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen sisaruksen syntymää.
Vanhempien kannattaa tutustua erilaisiin unikoulumenetelmiin ja pohtia, mikä voisi olla omalle perheelle sopiva malli. Kaikkia menetelmiä voi soveltaa, mutta soveltamisessakin on tärkeää pysyä johdonmukaisena ja muuttaa unitapoja ja nukuttamisessa tapahtuvaa avustamista ennalta sovitussa tahdissa. Unikoulusta kannattaa ottaa vastuun sen vanhemman, jolla on enemmän voimavaroja. Usein ei-imettävien puolisoiden johdossa unikoulussa edistyminen voi tapahtua hämmästyttävänkin nopeasti, mikäli äidillä on ollut tapana imettää lasta uneen öisin.
Jos vanhemmat haluavat käyttää hyvin lempeitä menetelmiä, kuten uniassosiaatioiden kerrostamista, kannattaa varautua unikoulun pidempään kestoon. Tämä vaatii vanhemmalta yleensä hyviä voimavaroja toteutuakseen. Etenkin hitaammissa unikouluissa edistyminen kannattaa kirjata ylös, jotta se auttaa luottamaan valittuun menetelmään. Jos toiselle vanhemmalle on kovin vaikeaa kestää lapsen vastustelua tai itkua, hänen on parempi siirtyä kokonaan toiseen paikkaan nukkumaan. Tai käyttää vähintään korvatulppia.
Samaa suosittelen myös niille pareille, joille syntyy herkästi riitoja ja erimielisyyttä vaikean tilanteen hoitamisessa. Unikoulusta vastuussa olevalla vanhemmalla täytyy olla täysi luottamus ja työskentelyrauha, jotta johdonmukaisuus säilyy ja edistymistä tapahtuu. Jos muutoksia ei tapahdu noin viikossa, kannattaa pysähtyä pohtimaan, mistä se johtuu. Toimivatko vanhemmat johdonmukaisesti, vai voisiko olla kyseessä eroahdistusvaihe tai olisiko lapsi kipeä. Unikoulun jälkeen on tärkeää noudattaa uusia unitapoja. Vanhojen tapojen käyttöön ottaminen kumoaa nopeasti saavutetun tuloksen ja uniongelma voi eskaloitua entistä vaikeampana.
Yhteistyö ammattilaisen kanssa
Nykyään neuvoloissa ja muillakin julkisilla palvelun tarjoajilla alkaa olla uniosaamista ja tarjolla voi olla myös yksilöllistä uniohjausta. Uniohjauskentälle on tullut myös paljon yksityisiä palveluntarjoajia, joista osalla on lapsiperhetyöhön soveltuva pohjakoulutus ja työkokemusta ja osalla ei. Yksityistä palveluntarjoajaa etsivän vanhemman kannattaakin tarkistaa ohjaajan pätevyys, sekä mahdollinen suuntaus, jota ohjaaja edustaa. Olisi hyvä, että ohjaajalla olisi osaamista niin nopeiden kuin hitaampienkin menetelmien soveltamisessa.
Ammattitaitoinen uniohjaaja ei arastele vaikeidenkaan asioiden esiin nostamista ja tarjoaa tukea vanhemmuuteen. Uniohjaus on niin kokonaisvaltaista, että se käsittää arjen ja ihmissuhteiden tarkastelua monella tasolla. Ammattitaitoinen uniohjaaja myös sopii hoidon kestosta ja seurannasta. Harva onnistuu pelkkien kirjallisten tai suullisten ohjeiden avulla, sillä muutosten tekemisessä tarvitaan tukea ja kannustamista pitkin matkan. Ei ole yhtä ainoaa tapaa nukkua oikein. On vain tapoja, jotka sopivat omalle perheelle paremmin tai huonommin. Ammattilainen osaa tukea teitä sellaisessa tavassa, joka sopii teille.
Miksi unikoulu ei onnistu
Joskus unikoulu ei sujukaan toivotusti. Uniongelma on voinut jopa muuttua hankalammaksi, mikä turhauttaa vanhempia kovasti. Silloin on syytä muistaa, että unikoulutuksen tulokset syntyvät usein asteittain. Vanhat vakiintuneet tavat eivät muutu yhdessä yössä ja takapakkiakin on varmasti luvassa. Ensin lapsi voi oppia nukahtamaan yöunille itsenäisesti ja vasta parin viikon päästä alkavat yöheräilytkin vähentyä. Lokikirjan pitäminen unikoulun aikana tapahtuvista muutoksista tekee pienetkin edistysaskeleet näkyviksi. Se kannustaa jatkamaan.
Jos unikoulutus tuntuu kuitenkin epäonnistuneen ja yöt vain pahenevat, keskeyttäkää toiminta. Ja pohtikaa rauhassa seuraavia asioita. Rehellisyys ja objektiivisuus ovat tärkeitä tilannetta arvioitaessa.
1. Annettuja ohjeita ei ole noudatettu kirjaimellisesti. Esimerkiksi Unen aallot -menetelmässä vauvan luona pistäytyessä sorrutaan rauhoittelemaan vauvaa pistäytymisten yhteydessä, tai Syliin-Sänkyyn -menetelmässä vauvaa pidetään sylissä liian pitkään ja häneen otetaan katsekontakti.
2. Vanhemmat eivät ole toimineet yhteistyössä keskenään, vaan tehneet eri asioita lapsen kanssa, vaikka yhteisistä tavoista on sovittu.
3. Unikoulua ei ole toteutettu tarpeeksi pitkään, vaan on kyllästytty ja siirrytty samankin yön aikana nopeasti uusiin menettelytapoihin, jolloin vauva on hämmentynyt ja oppimista ei ole tapahtunut. Toisinaan ensimmäisten öiden aikana toistoja tarvitaan jopa kymmeniä.
4. Vanhempi ei ole sitoutunut unikoulutukseen ja tuntee olonsa ahdistuneeksi ja epävarmaksi. Vanhempi ei luota vauvan kykyihin tai hänen on vaikea kestää vauvan yönaikaisia ääniä.
5. Vauvan päivärytmi on pielessä ja vauva nukkuu joko liikaa tai liian vähän päivällä. Päivissä ei ole rytmiä ollenkaan, vaan nukkumaanmenoajat ja ruokailut toteutuvat milloin sattuu.
6. Päivissä on liikaa ohjelmaa ja vauva kuormittuu. Tyypillistä meneville vanhemmille, jotka haluavat vauvan pysyvän menossa mukana.
7. Vauvalla on nälkä, koska hänen ravinnontarpeensa ei tule tyydytetyksi päivällä. Tyypillistä niille, joille kiinteitä aloitetaan hyvin hitaasti 6 kk iästä eteenpäin.
8. Vauvaa koetetaan vieroittaa yöimetyksistä liian varhain.
9. Nukkumapaikka on liian valoisa, meluisa, kuuma, kylmä tai lapsi on puettu liian niukasti tai liian lämpimästi.
10. Vauvan vuode on vanhemman huoneessa. Tämä voi olla ongelma etenkin vanhempien vauvojen kanssa, jotka häiriintyvät herkästi vanhemman läsnäoloon samassa huoneessa.
11. Vauva syötetään juuri ennen nukkumaanmenoa ja hänen annetaan nukahtaa syöttämiseen.
12. Vauva käy läpi jotain kehitysvaihetta. Kuten opettelee seisomaan, kävelemään, konttaamaan, kokee voimakasta eroahdistusta tai tekee hampaita. Mikään näistä ei estä unikoulua, mutta voi hidastaa uusien tapojen oppimista.
13. Vauvan rauhoittelutavat ja hoitorutiinit ovat iänmukaiselle kehitysvaiheelle epäsopivat. Tyypillistä on vauvan hoitaminen/ruokkiminen tavoilla, jotka sopivat paremmin paljon nuoremmille vauvoille.
14. Vauva on väärän ikäinen valittuun menetelmään nähden. Syliin-Sänkyyn -menetelmä ja Tassu-unikoulu voivat virkistää tai ärsyttää vanhempia vauvoja. Heille sopii usein paremmin Tuoli-unikoulu tai Pistäytyminen.
15. Vanhemmat odottavat epärealistisia tuloksia. Vauvoja ei voi ohjelmoida nukkumaan tietyn kaavan mukaan. Vauvoja voi kannustaa nukahtamaan itsenäisesti, nukkumaan yönsä heräämättä, nukkumaan säännöllisiä päiväunia ja nukahtamaan iltaisin yöunille samoihin aikoihin. Mutta vauvoja ei voi vaatia nukkumaan ikätasoonsa nähden enemmän tai vähemmän. Eikä heidän päiväunirytminsäkään yleensä jousta vanhemman epäsäännöllisten menojen mukaisesti. Vauva, joka elää sekavassa vuorokausirytmissä, voi huonosti.
16. Vanhemmat ovat liian väsyneitä eivätkä jaksa enää toimia annettujen ohjeiden mukaisesti. Silloin on paras olla yhteydessä lastenlääkäriin ja pyytää lähetettä sairaalaunikouluun, jotta tilanteen saisi nollattua. Sen jälkeen kotona jatkaminen on yleensä helpompaa.
17. Perheessä on meneillään jokin kriisi, kuten muutto, sisaruksen syntymä, äidin siirtyminen työelämään äitiysloman jälkeen tai lapsen aloittaminen päivähoidossa. Tällaisia tilanteita olisi hyvä ennakoida ja toteuttaa unikoulu joko hyvissä ajoin ennen uutta tilannetta tai sitten sen tasaannuttua.
Uniohjaus vauvaperheille, lisätietoa tästä
Apua vanhempien uniongelmiin, lisätietoa tästä