Taina Taskinen

Himovalvojasta himonukkujaksi

Lapsena olin toimelias ja halusin tehdä oikeita asioita: leipoa sämpylöitä ja vaihtaa pikkusiskoni vaippaa. Lapsena ja teini-ikäisenä harrastin paljon. Työssä aloin käydä lukioikäisenä. Tein töitä myös yliopisto-opintojeni ohella. Työurani alkupuolella pendelöin neljänä päivänä viikossa Tampereelta Helsinkiin. Olin ilmielävä Taina Tomera, enkö vain ollutkin?

Reilu kymmenen vuotta sitten minusta tuli perheellinen. Kun lapseni olivat pieniä, pidin väsymystäni itsestäänselvyytenä. Jostakin syystä ajattelin äitiyden olevan sitä, väsymyksen sietämistä.

Kun muu perhe oli mennyt iltaisin nukkumaan, join sohvalla iltateetä ja nautiskelin hiljaisuudesta. Tiesin että olisi ollut fiksua mennä nukkumaan, mutta koin laatuajan itseni kanssa olevan tärkeämpää. Siitä en suostunut tinkimään.

Minulla oli ollut krooninen väsymys päällä jo vuosia, ja olin jo oikeastaan tottunut siihen. Olen aina rakastanut aamulla pitkään nukkumista, ja kun yhtenä aamuna viikossa sain tehdä niin, honotin menemään. Noihin aikoihin perheenjäseneni alkoivat huomautella, että äiti kuorsaa.

Täysin pyytämättä ja yllättäen elämässäni tapahtui käänne, kun varasin työterveyteen ajan. Valitsin lääkärin verkkoajanvarauksesta sattumanvaraisesti, koska minulla oli tavanomainen rutiiniasia.

Lääkäri puuttui väsymykseeni ja mataliin rauta-arvoihini. Tutkimuksissa kävi ilmi, että minulla oli raudanpuute, eikä aikaakaan, kun olin rautainfuusiossa. Tämä samainen lääkäri oli kuitenkin niin tarkkanäköinen, että hän määräsi minulle myös unitutkimuksen. En suostunut siihen. Olin vakuuttunut, että raudanpuute oli se, joka minua väsytti. Sanoin, etten halua mitään mölyävää CPAP-laitetta makuuhuoneeseeni juuri kun kaikki lapseni ovat alkaneet nukkua yönsä omissa huoneissaan. Minun yörauhaani ei mikään aparaatti tulisi häiritsemään.

Sormessani oleva Oura valitti sykkeeni nousevan yöllä kummallisen korkealle. Niin voi käydä raudanpuutteessa. Heräsin useamman kerran yössä tuohon sydämen paukutukseen. Lisäksi minua oksetti. Minulla on alttiutta perinnöllisille sydänsairauksille. Siksi nuo sykkeennousut pelästyttivät minut. Kun pyysin Holter-tutkimusta, tämä viisas lääkäri sanoi, että saan toki sen, kunhan suostun ensin unitutkimukseen. Hauduttelin asiaa useamman kuukauden, kunnes nukuin yhden yön unitutkimuslaitteen kanssa.

Tulokset saivat minut putoamaan polvilleni: minulla oli keskivaikea tai jopa vaikea uniapnea. Olin ollut mittausyönä 30 kertaa tunnissa hengittämättä vähintään kymmenen sekunnin ajan.

Kaikki oireeni saivat selityksen. Yölliset sykkeennousut, huonovointisuus, aamupäänsärky, väsymys, kuorsaaminen, levoton uni, yöhikoilu, huonomuistisuus, lihasten voimattomuus, hermostokuormitus ja huono keskittymiskyky olivat kaikki uniapneani oireita. Oli selvää, että minun oli saatava CPAP-laite. Ymmärsin tämän hyvin kirkkaasti enkä olisi halunnut odottaa enää päivääkään sen saamista. Odotin sitä kaksi pitkältä tuntuvaa kuukautta.

Olin kuullut, että laitteen kanssa ei välttämättä ole helppo ystävystyä. Olin kuitenkin päättänyt jo unitutkimustulokset nähtyäni, että minä alan käyttää sitä eikä muita vaihtoehtoja ole. Niin kävikin. Eloni CPAP-laitteen kanssa on sujunut ongelmitta. Sairaalan unihoitajakin toivotti ensimmäisten kuukausien lukemat nähtyään, että ”Ei kun kovaa ajoa sitten vaan!”

Uni on perusoikeus

Uskomatonta kyllä, uniapneaan sairastuminen on mullistanut koko perheemme elämän. Vasta sairastuttuani olemme ymmärtäneet, miten suuri merkitys unella on. Se on saanut kokonaan uuden merkityksen. Ehkä minun oli siis tarkoituskin sairastua.

Nykyään meidän perheemme panostaa uneen. Olen opettanut paljon urheileville lapsillenikin, että uni on ykkönen. Unen aikana keho elpyy ja lihakset palautuvat ja kasvavat. Levollisessa unessa aivot puhdistuvat ja opitut asiat tallentuvat muistiin. Jos ihminen tinkii unestaan tai ei pysty nukkumaan, mikään ei suju ja pian kaikki murenee. Uni on ihmisen peruskallio.

Uniapnean ansiosta olen myös tutustunut uusiin upeisiin ihmisiin: lähdin mukaan Suomen uniapneayhdistyksen hallitukseen ja kouluttauduin kokemustoimijaksi. Toivon tarinani saavan jokaisen muistamaan, että uni on jokaisen ihmisen perusoikeus. Kun nukkuminen ei suju, apua pitää hakea ja saada.

Jos minun pitää valita kahdesta vaihtoehdosta, valintani on ehdottomasti uni. Lienee siis sanomattakin selvää, että treffit CPAP-laitteen kanssa houkuttelevat minua nykyään iltaisin enemmän kuin oma aika sohvalla. Nukun tyytyväisenä puolisoni ja CPAP-laitteen välissä. Pölyt ehtii pyyhkiä myöhemminkin.