Unitaantumat ja takapakit

Unitaantumasta puhutaan, kun aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa nukkua rauhattomasti. Vauva-aika on lyhyt ja vuoden aikana tapahtuva kehitystaipale on muutoksia täynnä. Vauvan tarpeet muuttuvat ja todellinen lapsentahtisuus tarkoittaa näihin muutoksiin sopeutumista ja niiden huomioimista vuorovaikutus- ja hoitotavoissa. Myös uni muuttuu ja seuraa lapsen kehitysvaiheita kuin uskollinen koira. Hyvien perusrutiinien ja toimivien unitapojen avulla takapakkien ja taantumien vaiheista selviää helpommin.

Unitaantumat liittyvät kehityshyppäyksiin

Ensimmäinen unitaantuma osuu tyypillisesti n. 3-4 kk ikään. Oikeastaan silloin ei voi puhua taantumasta, vaan vauvan heräämisestä ulkomaailmalle. Vastasyntyneestä, refleksien ohjaamasta vauvasta kehittyy ulkomaailmalle avoin, siitä kiinnostunut ja vuorovaikutukseen kykenevä pieni persoona. Tässä iässä lapsella alkaa olla valmiudet rytmisyyteen ja heidän aivoissaan alkaa muodostua yhä hienovaraisempia kaavoja erilaisten asioiden välillä. Osa lapsista aloittaa kiinteään ravintoon tutustumisen 4 kk iässä. Tämä on vaihe, jolloin ennakoiva vanhempi viimeistään aloittaa lapsen unitaitojen sillä tämä on otollista aikaa niille, jotka haluavat edetä lempeästi ja hitaasti.

Seuraava vilkkaiden öiden vaihe tulee yleensä n. 5 kk iässä. Tässä iässä lapsi oppii usein kääntymään ja alkaa siitä eteenpäin aktiivisesti harjoitella motorisia taitojaan. Vauva muodostaan yhä nopeammin yhteyksiä eri asioiden välillä ja omaksuu melko helposti uusiakin tapoja, eikä tietoisesti vastustele niitä.

Hankalien öiden vaihe tulee monille vauvoille myös 8-10 kk iässä, jolloin useimmille lapsille tulee eroahdistus. Eroahdistuksen voimakkuus riippuu lapsen temperamentista. Sitä voi lieventää totuttamalla lasta ihan pienestä pitäen useampaan hoivaajaan ja viettämällä hänen kanssaan aktiivista päiväaikaa leikkien ja sylitellen. Tässä iässä lapsi hyötyy erityisesti vuorovaikutuksellisista leikeistä, loruista, lukemisesta, arjen tapahtumien ja tunteiden sanoittamisesta. Lapsi alkaa myös kiinnostua muista lapsista ja ottaa heihin kontaktia. Erilaiset vauvakerhot tekevät hyvää, mutta viikoittaiset menot on hyvä pitää kohtuudessa, jotta vauva ei kuormittuisi liikaa. Motorinen kehitys etenee myös hurjaa vauhtia ja vauva nauttii, kun saa käyttää kehoaan aktiivisesti. Vauvan ravinnontarve kasvaa lisääntyneen toiminnan ja kasvun myötä. Tyypillisin uniongelmien syy tässä iässä on se, että lapsi on aiempien kuukausien aikana muodostanut vahvoja uniassosiaatioita ja alkaakin nyt heräillä öisin yhä tiheämmin. Unikoulutuksen kannalta ikä ei ole otollisin mutta ei mahdotonkaan. Lapsi osaa jo vastustella uusia tapoja ja hakea vanhemman huomiota aktiivisesti. Moni perhepedissä aiemmin hyvin nukkunut lapsi saattaa nyt heräillä ja häiriköidä vanhempiaan öisin. Muutto omaan sänkyyn on tässä iässä rauhoittanut monien vauvojen öitä huomattavasti.

Kun uniongelma pitkittyy

Vuoden ikäisestä eteenpäin uniongelmat ovat jo yleensä melko sitkeässä. Tästä eteenpäin ne monimutkaistuvat ja saavat uusia muotoja. Lapsi alkaa usein vastustella nukkumaanmenoa ja hänen verbaaliset taitonsa yhdistettynä raivokkaaseen vastusteluun asettavat haasteita vanhempien kärsivällisyydelle. Lapset saattavat nähdä painajaisia ja herätä niihin aamuyön tuntien aikana. Jos vanhemmat ovat nukkuneet huonosti tähän saakka, he alkavat olla tavattoman väsyneitä. Tällöin on luonnollista toivoa, että lapsi vain oppisi itsestään pois hankalista tavoista. Mikä ei yleensä toimi, koska ongelmilla ei ole yleensä taipumus kadota itsekseen. Nyt on se aika, jolloin arkeen olisi viimeistään saatava rytmisyyttä, selkeitä sääntöjä, johdonmukaisuutta, sekä rajojen asettamista. Tähän tilanteeseen ajautuneet vanhemmat hyötyvät suuresti perheneuvolan palveluista.

Auta lapsi pettymyksen tunteen yli

Toisinaan vanhemmat haluavat toteuttaa kiintymysvanhemmuutta mutta ymmärtävät sen kasvatustyyliksi jossa vanhemman tulee suojella lasta kaikilta pettymyksiltä, sekä suvaita ja taipua kaikkeen mitä lapsi haluaa. Se ei ole kiintymysvanhemmuuden ydinarvo, vaan silloin on hyvä pysähtyä miettimään, mistä oikein on kyse. Rajojen asettamisessa kannattaa mieluummin ottaa ohjenuoraksi ”Tien yli -sääntö”. Annatko lapsen juosta pää kolmantena jalkana vilkkaan autotien yli, jos lapsi haluaa tehdä niin? Tuskin kukaan antaa, vaan ymmärtää luonnollisesti rajoittaa lapsen toimintaa. Yhtälailla kaikki turvallisuuteen, ravitsemukseen, pukemiseen, nukkumiseen ja muihin elämää ylläpitäviin asioihin liittyvät toiminnat tulee tapahtua vanhemman asettamien rajojen sisällä. Lapsella ei ole vielä vuosiin valmiuksia tehdä päätöksiä näillä osa-alueilla. Valinnanvapautta lapselle voi antaa tarjoamalla hänelle helposti hallittavia vaihtoehtoja, kuten puetaanko yöksi keltainen vai sininen unipuku. Sen sijaan ei ole järkevää kysyä lapselta ”Haluatko mennä nukkumaan?”, vaan hänelle sanotaan yksiselitteisesti ” Nyt mennään nukkumaan.” Näin lapsi ymmärtää, että ei ole olemassa vaihtoehtoa, jossa hän saisi päättää, milloin mennään nukkumaan.

Kiintymysvanhemmuudessakin toimivat ja positiiviset rutiinit ja täysipainoinen päivätoiminta, sekä lapsen kanssa keskusteleminen ja hänen kuunteleminen ovat avaintekijät sujuvaan arkeen.

Mitä tehdä, kun unitaantuma iskee?

Jos unitaantuma tai takapakit iskevät, pohtikaa näitä asioita.

Onko lapsellasi meneillään jokin kehitysvaihe? Tuleeko kenties hampaita? Tai onko esitelty jokin uusi ruoka-aine ja siitä seurannut mahavaivoja?
Sopiiko lapsen käyttäytymismalli hänen temperamenttiinsa ja aiempiin käyttäytymismalleihin?
Ovatko päivärutiinit muuttuneet?
Onko arjessa tapahtunut muutoksia? Lomamatkat, yökyläilyt, uusi harrastuskerho…
Miten päiväunet sujuvat?
Onko lapsi saanut vaikutteita, jotka eivät sovi hänen ikätasolleen. Esimerkiksi vanhempien sisarusten kanssa seurattu videomateriaali.
Onko vanhemmalla stressiä ja miten parisuhde voi? Lapset aistivat herkästi vanhemman mielialan ja kodin yleisen ilmapiirin.
Onko molemmat vanhemmat tai toinen vanhemmista alkanut antamaan periksi lapsen ei-toivotulle käytökselle ja siten vahvistanut sitä?
Oletko muuttanut jotain lapsen hoitoon tai arkeen liittyvää sääntöä tai toimintaa hiljattain? Jos toimintamallit ja säännöt vaihtelevat tilanteesta riippuen, lapsi hämmentyy.
Onko reagoiminen lapsen viesteihin epäjohdonmukaista? Väsyneenä me emme aina jaksa olla kärsivällisiä ja johdonmukaisia ja tämä kuuluu normaaliin elämään. Mutta jos koet, että sinun on vaikea hallita omaa käyttäytymistäsi ja ailahtelet helposti ääripäästä toiseen, on syytä ottaa asia puheeksi neuvolassa. Masennuksen oireita ei kannata myöskään sivuuttaa. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, vaan luonnollinen osa hyvää vanhemmuutta.

Täältä voit ladata omaan käyttöösi erilaisia unikouluohjeita ja muita ohjeistuksia, joiden avulla voit tukea lapsesi unta.

Sari Tammikari, terveydenhoitaja, uniohjaaja